G: Saamasi neuvo, joka vähiten on ollut avuksi?

Mitä hiton sanahelinää tämä sanonta oikein on, en ole koskaan tajunnut ja se vaan ärsyttää ihan sikana.



Mä olen sellainen luonne, että pohdiskelen ja mietiskelen kaikkia asioita huolellisesti ja tarkasti, ja näen vähän liikaakin asioista niitä harmaan sävyjä, ja osaan ajatella asiat hyvin monilta eri kanteilta (liiankin) jolloin on todella vaikeaa päättää miten asiassa pitäisi toimia, kun aina on "toisaalta, mutta sitten taas toisaalta..."



Sitten joku tokaisee että kuuntele sydäntäsi, niin tiedät. Paskanmarjat.

On asioita, joihin sydän ei osaa sanoa yhtä ainoaa vastausta, ja jos osaakin, se ei missään nimessä ole paras vaihtoehto, joskus jopa huonoin. Ja sitäkö sitten pitäisi kuunnella.

Ne eivät nukkuneet samaan aikaan.

Vaikka mä vaipuisin nirvanaan, mussa on liikaa fyysisiä vikoja voidakseni tulla luomusti raskaaksi. Miehen spermakaan tuskin paranee kivoja ajattelemalla.

Esikoisemme oli vauvana todella huono syömään ja laiha. Niin sukulaiset kuin jotkut lääkäritkin kehottivat lopettamaan stressaamisen, niin lapsen ruokahalukin paranisi.



Onneksi sairaalan lääkäri ja ravintoterapeutti eivät sellaista ehdottaneet, vaan päin vastoin antoivat paljon tukea tuohon todella stressaavaan tilanteeseen. Nenä-mahaletkun laitto lapselle auttoi kummasti myös minun stressiini.

heti vanhempainvapaan päätyttyä. Siellä on lapselle ammattikasvattajat ja pääset itsekin helpommalla.

Just joo, en ole kummastakaan vauva-ajasta kovinkaan nauttinut. Helvetillisissä väsymymyshuuruissa se ei todellakaan tunnu lyhyeltä, eikä nautinnolliselta. Aika ei ole kullannut muistoja vieläkään. Ja kyllä, kyllä rakastan lapsiani, en vain yhtään jaksanut sitä vauva-aikaa. Onneksi ne ajat ovat jo ohitse.

mutta "Koeta relata" on mulle pelkkää kiusantekoa, vaikka neuvoja parhaansa yrittääkin. Kun nimenomaan ei voi. Erityisesti pätee unettomuuteen: meet vaan sänkyyn ja lakkaat ajattelemasta, rentoudut. Siis en alunkaanperin potisi unettomuutta ja stressiä jos tuon osaisin. Tuo vain pahentaa.



Toinen on tuo kyllä täällä jo sanottukin lapsi syö kun sillä on nälkä menettää täysin merkityksensä kun muutamankin kerran käy sairaalassa tiputuksessa syömisestä kieltäytyvän sairaan lapsen kanssa.

Esikoinen nukkui ekan puoli vuotta tosi huonosti, yöt ja päivät 20 min pätkissä. Olin ihan sairaan väsynyt. Anoppi sanoi just tän perinteisen että nuku kun vauva nukkuu, oli kuulemma oma vika että olin niin väsynyt kun en kerinnyt ikinä nukahtaa.

Toinen saman ihmisen neuvo päiväunista oli se että kokeileppas laittaa se aamupäivällä päikkäreille niin sitten nukkuu kauemmin. Voi ääääh enpäs ollut tota kokeillu :)



Sitten myös refluksiaan olisi auttanut se jos olisin osannut laittaa vaipan oikein :O



Näitä hyviä neuvoja kestin sen puolivuotta kunnes sanoin että ei enää kiitos. Kysyn jos haluan näitä mahtavia neuvoja..

Kakkosen kanssa ei onneksi ole enää tullut esittämään näitä suuria viisauksiaan.

.. miettikää mitä kaikkea se mahdollistaa.



Tätä neuvoa on tarjoillut suurin osa tutuistumme ja ystävistämme joille olemme tahattoman lapsettomuuden murhetta purkaneet.

Oma sydämeni ainakin on niin impulsiivinen ja äkkinäinen, ettei sitä kauheasti kannata kuunnella. Nytkin lojuisin työttömänä jos olisin sitä kuunnellut. Intuitiota minulla ei myöskään ole ensinkään. Sain myös nuorena usein kuulla (poikaystävien perään itkiessäni) että miehiä on maailma täynnä, ei niitä kannata itkeä. No joo, totta sekin kai tavallaan. Olisi ehkä kannattanut niistä parista hyvähköstä pitää paremmin kiinni :)

.. miettikää mitä kaikkea se mahdollistaa.

Tätä neuvoa on tarjoillut suurin osa tutuistumme ja ystävistämme joille olemme tahattoman lapsettomuuden murhetta purkaneet.

Ja oikeasti näen punaista kun tuo sanotaan :(

sain kuulla kun olin äärimmäisen masentunut muistettuani kuinka minua seksuaalisesti hyväksikäytettiin lapsena.

Kyllä lapsi syö, kun sillä on nälkä...

Tämä kyllä tulee hyvänä kakkosena. Samaan asiaan liittyen siis kuin se lopeta stressaaminen. Usein nämä sanottiinkin aivan peräkkäin.

Huh, vieläkin tuntuu pahalta ja ärsyttää, vaikka se huonosti syövä lapsi on jo (melko) hyvin syövä koululainen.

T:6

Tulos: pumppaan imetysten välillä (en heti jälkeen, koska vauva veti tissit ihan totaalityhjiksi), jolloin maitoa ei olekaan kertynyt rintoihin tarpeeksi seuraavaa imetystä varten. Taas vauva saa liian vähän rinnasta ja loput pullosta. Tottuu pulloon, eikä maitoakaan tule sen enempää.



Muut imetykseni ovat menneet loistavasti lähes ilman pumppailua. Tuo kerta meni pahasti pieleen (ei toki ainoa syy tuo pumppaaminen).

Siinäpä konsti, jota en ikimaailmassa olisi tajunnut kokeilla, ellei joku fiksumpi olisi vinkannut. Kantelin lastani kuukausikaupalla yöt läpeensä, kun en aiemmin tajunnut...

Tuo neuvo ei helpota ketään muuta kun neuvojaa, ettei vaan tartte miettiä asiaa syvällisemmin. Tuntuu pätevän kaikkiin tilanteisiin aina, eikä sinänsä tarkoita yhtään mitään. Neuvoja voi hyvin usein sanoa viimeistään 10v päästä olleensa oikeassa.

Näin sanoi äitini noin puoli vuotta ennen kuin jouduin monen kuukauden sairikselle työuupumuksen vuoksi.



Toinen "hyvä" neuvo: asioilla on tapana järjestyä.



Asiat eivät todellakaan järjesty, jos kukaan ei niitä rupea järjestämään.



Samaan syssyyn voisin lisätä ohjeen "elämä kantaa".

lapsen nukkumiseen. Ei vaan jotkut käsitä, että jotkut lapset ei nuku hyvin, vaikka tekis mitä ja seisois päällään sen lapsen vieressä koko yön. Vaikka tätä en kyllä ole koittanutkaan! :D



Yks sinällään harmiton, mutta tyhmä neuvo oli, että ei kannata ostaa vauvalle 50cm vaatteita, kun ei ne kaikille mahdu tai mahtuu vain niin vähän aikaa. Jotkut oli samaa mieltä jopa 56cm vaatteista! Noh, niitä 50cm piti sitten käydä ostamassa melkein ensitöikseen, kun kotiin pääsi! Lapsi 48cm syntyessään ja 50-senttisetkin oli aluksi isoja, isommat ei pysyneet päällä! Ja keskimäärin kaksi kuukautta meni nuo pienimmän koon vaatteet, reippaasti yli 50cm pitkälle vauvalle. Eli aivan varmasti olisivat mahtuneet, vaikka olisi syntyessään ollut pidempikin.

lapsen nukkumiseen. Ei vaan jotkut käsitä, että jotkut lapset ei nuku hyvin, vaikka tekis mitä ja seisois päällään sen lapsen vieressä koko yön. Vaikka tätä en kyllä ole koittanutkaan! :D



Yks sinällään harmiton, mutta tyhmä neuvo oli, että ei kannata ostaa vauvalle 50cm vaatteita, kun ei ne kaikille mahdu tai mahtuu vain niin vähän aikaa. Jotkut oli samaa mieltä jopa 56cm vaatteista! Noh, niitä 50cm piti sitten käydä ostamassa melkein ensitöikseen, kun kotiin pääsi! Lapsi 48cm syntyessään ja 50-senttisetkin oli aluksi isoja, isommat ei pysyneet päällä! Ja keskimäärin kaksi kuukautta meni nuo pienimmän koon vaatteet, reippaasti yli 50cm pitkälle vauvalle. Eli aivan varmasti olisivat mahtuneet, vaikka olisi syntyessään ollut pidempikin.

kun esikoista viimeisilläni odottaessani kaikki "neuvoivat" nukkumaan kun vielä voi. Hyvä etten tinttassut turpiin: Mua närästi niin, että olisin voinut syöstä tulta heti, jos uskalsin ajatellakaan maatemenoa. Asentoa en saanut vaihdettua nukkuessani, koska selkä romahti tyystin loppuajasta, issiaksen takia toinen jalka oli polvesta alaspäin halvaantunut ja helvetilliset hermokivut raastoivat, jos erehtyi vähänkään väärään asentoon. Jouduin pakkaamaan itseni tyynyröykkiön päälle ja viidellä tyynyllä tukien jonkinlaiseen nukkumisasentoon ja sit heräsin, kun paikat puutui. Lonkat huusi näkkäriä ja liitoskivut jylläs yölläkin. Ja jos muuten olis melkein hyvän asennon löytänytkin, heräsi vauva jumppaamaan AINA just ennen puolta yötä ja pikkutunneille sit arvuuttelin, että tuleeko se ehkä navasta ulos vai jostain muualta... Ja katkonaisista unista huolimatta mä heräsin joka hemmetin aamu viimeistään klo 6 enkä saanut enää unenpäästä kiinni.



Jukoliste että mä odotin kuin kuuta nousevaa, että tenava syntyisi ja mä saisin NUKKUA! (Ajattelin, että jos se vauva ei sit suostu nukkumaan, niin ainakin sen voi edes _joskus_ tyrkätä isille pullon kanssa ja karata itte maisemista takavasemmalle. Mahaltaan ei päässyt edes karkuun ;D)