Miten vauvanne isovanhemmat suhtautuu sormiruokailuun?

Otsikko oli anopin lausahdus ajalta ennen käsitteen 'sormiruokailu' keksimistä. Meillä siis anoppi oli sitä mieltä, että kyllä lapsen pitää itse omin käsin saada ruokaa suuhunsa.

Kyllä ne aika hyvin ovat saaneetkin, vanhimmat jo täysi-ikäisiä ja ruuanhankinta kyllä sujuu, vaikka metsästä, kasvimaalta tai vedestä suuhun, kaikki vaiheet omin voimin.

on vasta 1. lapsi tulossa, mutta äitini on suhtautunut tosi innokkaasti ensimmäisen lapsenlapsensa sormiruokailuun.

Mutta sitä sormiruokailua vanhempani vastustaa jo etukäteen.

Noinhan lapsia on opetettu syömään maailman sivu. Me ainakin opeteltiin jo 1970-luvulla pinsettiotetta pakasteherneillä.

Sormiruokailu kai useimmiten tukee muuta syömistä (oli se sitten rinnasta, pullosta tai lusikalla kiinteitä), eikä ole aivan ainoa ravinnonlähde.

eikä kiinnosta,mulle on ihan sama.Kun ap kasvaa itekin isoksi,ei korviaan lotkauta enää kenenkään sanomisille.meillä tehdään näin,miellytti se sitten tahi ei!pääsee itekkin helpommalla!t.äiti 39 v ja 1v likka

Kyllä vanhemman pitää sormiruokailua valvoa, koska vaikka vauvalla on kakomisrefleksi, se ei silti aina pelasta.



Yhden tuttuni työkaverin vauva tukehtui sormiruokaan, eikä sh äiti saanut palaa kurkusta eikä lasta elvytettyä. Tämä siis ihan Suomessa, tosin ei kai uutisissa asti ole ollut. Sormiruokailuahan kehutaan kritiikittä lähinnä näissä mainoslehdissä (kuten bebesin) ja "hörhöpalstoilla", joissa yleensä kaikki totutut tavat yleistetään vain huonoiksi ja toimimattomiksi, ja vaihtoehtoiset vain hyviksi ja parhaiksi. Huom! Meillä sormiruokailua on kuitenkin harjoitettu, tosin muun syömisen (ja soseiden) ohella. En ole kuitenkaan sitä ihan niin autuaaksi huomannut kuin miksi se joissakin lähteissä kuvataan. En olisi voinut jättää lapsen (maidon ohella) ainoaksi ruokailutavaksi omin käsin syömistä.

sormiruokailu on hyvä juttu muun ruokailun OHESSA. Pelkkänä ruuan lähteenä se harvoin riittää. Tiedän yhden perheen, jossa äiti vannoo sormiruokailun nimeen. Ikinä ei ole saanut tälle vauvalle lusikalla ruokaa antaa. Hokee vain, että "kyllä vauva tietää kuinka paljon se ruokaa tarvitse". Haloo, se on vauva. Jos meidän esikoisen olisi antanut syödä vain sen mitä se itse haluaa, niin kuihtunut olisi koko lapsi. Ja sama tilanne tässä tuttavaperheessä. Neuvolasta tullut jo ukaaseja, että ravintoa pitää lisätä, paino vain tippuu. Mutta ei, kun vauva kerta itse tietää mitä haluaa syödä, niin eihän sitä silloin voi yhtään lusikalla antaa.

sormiruokailu on hyvä juttu muun ruokailun OHESSA. Pelkkänä ruuan lähteenä se harvoin riittää. Tiedän yhden perheen, jossa äiti vannoo sormiruokailun nimeen. Ikinä ei ole saanut tälle vauvalle lusikalla ruokaa antaa. Hokee vain, että "kyllä vauva tietää kuinka paljon se ruokaa tarvitse". Haloo, se on vauva. Jos meidän esikoisen olisi antanut syödä vain sen mitä se itse haluaa, niin kuihtunut olisi koko lapsi. Ja sama tilanne tässä tuttavaperheessä. Neuvolasta tullut jo ukaaseja, että ravintoa pitää lisätä, paino vain tippuu. Mutta ei, kun vauva kerta itse tietää mitä haluaa syödä, niin eihän sitä silloin voi yhtään lusikalla antaa.

ja samalla lapsella on edessään pienellä lautasella sormiruokaa ja nokkamuki. Itse se siitä napsii samalla.

toistakymmentä vuotta sitten, ja annoimme soseita. Äitini koko ajan yllytti antamaan noita itse syötäviä, näkkäriä tai porkkananpalaa, herneitä, kurkkusuikaletta ym. käteen, niin mekin olimme kuulemma opetelleet syömään.



Niin että ei se 'sormiruokailu' mitään uutta ole.

Liian nälkäinen tai väsynyt/levoton syödäkseen vain itse. Joskus myös vähän kipeä, jolloin kaipaa muutenkin enemmän hoivaa.

Oma äitini suhtautuu hyvin, on muutenkin kiinnostunut ja uusista tuulista hoito- ja kasvatusalalla, myös työnsäkin puolesta. Anoppi on vähän hämmentyneempi, tosin ei uskalla juuri minulle vastaan sanoa, en tiedä miksi, mutta huomaan kyllä että on ihmeissään ja välillä kauhuissaankin kun pelkää lapsen tukehtuvan paloihin. Rauhottui kyllä kun olen kertonut vauvan luontaisesta kakomisrefleksistä, ja kun on pariin kertaan nähnyt miten hienosti tyttö kakisee ulos jos jotain liian suurta on kurkkuun menossa. Meillä on tosin siirrytty osin hioenonnettuun ruokaan, koska se syöminen oli tosiaan hidasta ja paino ei oikein noussut. Nyt 7kk neiti syö haarukalla karkeksi soossattua ruokaa ja aina samalla myös jotein itse, leipää, porkkanatikkua, hedelmää tms. paloina. Onneksi aloitettiin sormiruualla, meillä ei missään vaiheessa ole tarvinnut soseuttaa ihan hienoksi tehosekoittimella tai yrittää totutella karkempaan, enemmän oli totuttelua kun otettiin hienonnettu lisäksi. Ja nyt on ruokailu melko nopeaa, mutta vauva saa silti syödä itse.

iän kaiken, nyt siitä on vain tehty hieno trendi tuolla nimellä ja joku väittää keksineensä sen hiljattain. HAH

Eiköhän tuo sormiruokailu ole aivan luonnollinen ja ikivanha tapa?

Oma äitini suhtautuu hyvin, on muutenkin kiinnostunut ja uusista tuulista hoito- ja kasvatusalalla, myös työnsäkin puolesta.

Anoppi on vähän hämmentyneempi, tosin ei uskalla juuri minulle vastaan sanoa, en tiedä miksi, mutta huomaan kyllä että on ihmeissään ja välillä kauhuissaankin kun pelkää lapsen tukehtuvan paloihin. Rauhottui kyllä kun olen kertonut vauvan luontaisesta kakomisrefleksistä, ja kun on pariin kertaan nähnyt miten hienosti tyttö kakisee ulos jos jotain liian suurta on kurkkuun menossa.



Meillä on tosin siirrytty osin hioenonnettuun ruokaan, koska se syöminen oli tosiaan hidasta ja paino ei oikein noussut. Nyt 7kk neiti syö haarukalla karkeksi soossattua ruokaa ja aina samalla myös jotein itse, leipää, porkkanatikkua, hedelmää tms. paloina.



Onneksi aloitettiin sormiruualla, meillä ei missään vaiheessa ole tarvinnut soseuttaa ihan hienoksi tehosekoittimella tai yrittää totutella karkempaan, enemmän oli totuttelua kun otettiin hienonnettu lisäksi. Ja nyt on ruokailu melko nopeaa, mutta vauva saa silti syödä itse.

mummolassa on mummolan tavat, sopii minulle.

Molemmat mummot halusi näyttää miten niitä soseita syötetään. Sormiruokiin tottunut lapsi sylki soseet suusta :D Sen jälkeen on sormiruoka kelvannut mummoillekkin.

kuin mun veljenpojan lusikalla soseita-ruokailuun :) Anoppi on helisemässä. Appiukolla ei ole mielipidettä.