Lue keskustelun säännöt.
Mies sairastui psyykkisesti ja on nyt laitoshoidossa
Kommentit (58)
Oli kuukausia osastolla ja terapia jatkuu edelleen, tästä on nyt yli kolme vuotta. Kuitenkin parempaan on menty koko ajan. Vasta kolmas lääke auttoi joten siksikin on mennyt näin kauan. Tällä hetkellä on työttömänä mutta kykenisi johonkin työhön ja henkisesti voi jo hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriselle osastolle voi joutua niin monesta syystä ja ne syyt, eli häiriöt tai sairaudet voivat tulla myös niin monesta syystä.
Jos kyse on hevimmästä skitsofreniasta jossa todellisuus on välillä pahastikin hukassa, on harhoja tms. ja jos sukutaustassa paljon tätä, niin en kyllä suosittele tekemään lapsia sellaisen kanssa. Ihan vaan siksi että kukapa ehdoin tahdoin lisää sitä riskiä että saa lopun ikää surra oman lapsen mielisairautta jos/kun sellainen joskus puhkeaisi.
Jos mies on "vaan" masentunut tai joidenkin aineiden käytön myötä mielenterveydellisissä pulmissa, niin asia on tietysti taas eri, joskin jos kuviossa on "aineita", niin silloin on kyse taas vakavasta asiasta, että haluaako sellaista pitää miehenään jollei ole vakavasti valmis lopettamaan käyttöä jne. jne.
Jos oireisiin liittyy väkivaltaa, yliseksuaalisuutta, mutua hurjaa holtittomuutta, eikä tulevaisuudesta osaa lääkärit sanoa yhtään mitään, että paheneeko vai paraneeko, niin kyllä siinä on paikka miettiä parikin kertaa että jäädäkö itse sellaista odottelemaan ja seurailemaan että mitä tuleman pitää.
Jos mies on vaan perinteinen Suomalaine nitsetuhoinen joka laskuhumalassa sovittelee köyttä kaulaan, niin kai sellaisen kanssa voi halutessaan ihan elää (jollei alko ole ongelmaksi asti kuvioissa), sehän häipyy sitten luonnollisen poistuman kautta kuvioista jos ei kestä elämää.
Taitavat olla kaikki väärällä diagnoosilla!
Paras ja upein mies jonka tiedän on ollut mielisairaalassa...
Mun mies oli tuomittu kuolemantuottamuksesta 7 vuodeks ja ikinä ei oo mielisairaalaa tarvinnu!Onhan sillä päässä vikaa mut parhaimmilla on ;)
kahteen otteeseen laitoshoidossa viime syksynä. En voi muuta kuin kiittää ja arvostaa miestäni, joka seisoi rinnalla, vaikka itse olin niin sekaisin, että ehdotin eroa ja luulin taantuneeni lapsen tasolle. Nyt olen jo aika hyvässä kunnossa, olen menossa kouluun elokuussa.
Tsemppiä ap! Ja te, jotka viitsitte kirjoitella tänne kaikkea törkyä, hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia ja jaksamista! Myös minun mieheni sairastui aivan yllättäen psykoosiin ilman mitään sairaushistoriaa ja se oli todella pelottavaa. Kamalaa oli se, että mies sai minusta harhoja, eikä halunnut nähdä minua tai lapsia. Se oli elämäni vaikeinta aikaa. Kaikki kuitenkin meni hyvin! Sairaalasta saa hyviä lääkkeitä ja oma mieheni parani kuukaudessa. Siis palasi kotiin ja harhat loppuivat. Toki kävi terapiassa ja söi lääkkeitä vielä, mutta arki alkoi taas luistaa.
Minusta tämä kokemus teki minusta ja miehestäni vahvempia. Samoin se vahvisti liittoamme, koska selvisimme siitä yhdessä. Me rakastimme myös vastoinkäymisissä. Mielensairaudet ovat monille kummajaisia, mutta ei ne sitä ole. Minö opin, että ihan tavallinen ihminen voi sairastua psykoosiin. Mutta onneksi tosiaan on lääkkeitä ja hyvää sairaalahoitoa.
Itse tosin olisin kaivannut enemmän tukea itselleni, koska kaikki oli uutta ja pelottavaa. Toivottavasti sinä saat tukea! Halaus!
Psyykkinen sairastuminen ja laitoshoitoon pääseminen/joutuminen ei todellakaan ole mikään maailmanloppu.
Nyt ensimmäisenä etsit kaiken tiedon siitä diagnoosista, jonka miehesi on saanut. Samoin menet sairaalaan tapaamaan hoitavaa psykiatria ja puhut hänen kanssaan miehesi hoitoennusteesta. Siihen sinulla on vaimona oikeus, ellei velvollisuuskin.
Diagnoosista huolimatta jokainen sairastuu yksilöllisellä tavalla, mitä ei voi kirjoista tai netistä lukea. Joten muista tietoa etsiessäsi, ettei kaikki lukemasi sovellu, tai päde mieheesi.
Mielenterveysongelmat johtuvat osaksi perinnöllisestä alttiudesta (ei tiedetä mikä osuus ja onko edes), kasvuolosuhteiden epäedullisista vaikutuksista tai stressistä. Nämä ovat tapahtumia, joita on jokaisen ihmisen elämässä, toiset vain kestävät niitä heikommin tai pystyvät selviytymään niistä huonommin.
Miehesi on edelleen se sama ihminen, kuin ennenkin, nyt vain normaalin elämän eläminen on tullut hänelle liian vaikeaksi. Laitoshoidossa pyritään helpottamaan oireita, haetaan sopivaa lääkitystä, saadaan keskusteluapua ja pyritään kuntoutumaan takaisin normiarkeen.
Ohita nuo asiattomat kirjoittelut - kertovat vain kirjoittajista itsestään. Miehesi voi kuntoutua täysin ennalleen diagnoosista ja hoitoennusteesta riippuen. Tärkeimpiä voimavaroja mt-ongelmista kamppailevien kanssa on yleensä läheiset ihmiset, perhe. Toipumista ajatellen läsnäolosi olisi varmaan hyvä asia - mikäli itse jaksat.
Voimahalaus sinulle ap, on tulevaisuutta ja voi uskoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykkinen sairastuminen ja laitoshoitoon pääseminen/joutuminen ei todellakaan ole mikään maailmanloppu.
Nyt ensimmäisenä etsit kaiken tiedon siitä diagnoosista, jonka miehesi on saanut. Samoin menet sairaalaan tapaamaan hoitavaa psykiatria ja puhut hänen kanssaan miehesi hoitoennusteesta. Siihen sinulla on vaimona oikeus, ellei velvollisuuskin.
Diagnoosista huolimatta jokainen sairastuu yksilöllisellä tavalla, mitä ei voi kirjoista tai netistä lukea. Joten muista tietoa etsiessäsi, ettei kaikki lukemasi sovellu, tai päde mieheesi.
Mielenterveysongelmat johtuvat osaksi perinnöllisestä alttiudesta (ei tiedetä mikä osuus ja onko edes), kasvuolosuhteiden epäedullisista vaikutuksista tai stressistä. Nämä ovat tapahtumia, joita on jokaisen ihmisen elämässä, toiset vain kestävät niitä heikommin tai pystyvät selviytymään niistä huonommin.
Miehesi on edelleen se sama ihminen, kuin ennenkin, nyt vain normaalin elämän eläminen on tullut hänelle liian vaikeaksi. Laitoshoidossa pyritään helpottamaan oireita, haetaan sopivaa lääkitystä, saadaan keskusteluapua ja pyritään kuntoutumaan takaisin normiarkeen.
Ohita nuo asiattomat kirjoittelut - kertovat vain kirjoittajista itsestään. Miehesi voi kuntoutua täysin ennalleen diagnoosista ja hoitoennusteesta riippuen. Tärkeimpiä voimavaroja mt-ongelmista kamppailevien kanssa on yleensä läheiset ihmiset, perhe. Toipumista ajatellen läsnäolosi olisi varmaan hyvä asia - mikäli itse jaksat.
Voimahalaus sinulle ap, on tulevaisuutta ja voi uskoa!
Tämä on oikea vastaus, oikeaa keskustelua. Toisin kuin aiemmat oksennukset näppäimistölle. Yksi parhaimmista elämänohjeista on, että jos ei ole mitään hyvää tai järkevää sanottavaa niin on parempi olla hiljaa.
Mielenterveysongelma on vain harvassa tapauksessa mikään maailmanloppu. Itse kärsin vuosia erittäin pahasta masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä. Vaikka oireet eivät vieläkään ole täysin poissa, ei kukaan pystyisi minusta historiaa päältäpäin näkemään ja elän täysin normaalia elämää.
Pahinta mitä mielenterveysongelmaiselle voi tehdä on tuomitseminen ja sulkeminen muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Kyseessä on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Kukaan ei valitse mielenterveysongelmaa tai hanki sitä omasta syystään.
Ja lisään vielä, että sitä laitoshoidon pituuttakaan tuskin etukäteen päätetään: joku on viikon, toinen kuukauden. Se että hoito VOI kestää puoli vuotta (niin kuin joku kirjoitti), tuskin tarkoittaa sitä että miehesi olisi siellä puoli vuotta. Mutta vaikea kommentoida kun tilanne / diagnoosi ei ole tiedossa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin psykoosiin. Minulla oli siis harhoja. Tähän sairastumiseen minut ajoi unettomuus, ja hoitamaton kipu (sairastin selkää enkä saanut siihen tarpeeksi apua).
Mieheni ei onneksi miettinytkään jättämistäni. Hän kävi katsomassa joka päivä, 1,5 kk ajan kun olin sairaalassa. Lasten kanssa myös. Sain myös melko pian käydä kotona päivän "lomia" ja kun ne meni hyvin, myös "yölomiakin".
Olin sairaslomalla yhteensä 5kk. Tämän jälkeen palasin työhöni ihan normaalisti.
Nyt vuoden päästä koen olevani täysin kunnossa. Psykoosista toki parannuin hyvin nopeasti, n. 2kk kuukaudessa, mutta siitä jäi unettomuutta ja jonkinverran ahdistuneisuutta / lievää masennusta. Olen syönyt psykoosilääkettä ja syön yhä yhteensä n. 2v./ miten psykiatri päättää.
En tiedä mikä miehesi diagnoosi on, mutta toivoa on että elämä on ihan normaalia jo hyvinkin pian. Ehkäpä puolen vuoden päästä miehesi on jo takaisin töissäkin! Parisuhteeseen ja vanhemmuuteen toki sairastaminen voi hetkellisesti vaikuttaa, mutta se on vain hetkellistä.
Minä ainakin koen kasvaneeni ihmisenä paljonkin. Arvostan perhettäni, terveyttäni, työtäni hyvin paljon.
Voimia paljon. Teillä on varmasti raskas kevät ja kesäkin edessä. Mutta älä menetä toivoasi. Ole aktiivinen ja hae tukea ja tietoa miehesi sairaudesta.
tosiaan ihan tapauksesta ja diagnoosista, mutta ei laitoshoidossa oleminen todellakaan automaattisesti tarkoita maailmanloppua. Suurin osa siellä olijoista on kuitenkin "normaaleja" (kuka lopulta on normaali, ei ainakaan useimmat tähän ketjuun negatiivisesti vastanneet) ihmisiä joilla on väliaikaisesti vaikeaa. Mielisairaudeksi ei edes luokitella muita kuin skisofrenia ja bipolaarinen häiriö ja jälkimmäisestä kertoo kärsivänsä Catherine Zeta-Joneskin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan kotihoidossa ja tuloksia syntyy, kaiken paskan merkeissä
Siitä on nyt 2,5 vuotta ja päivä kerrallaan mennään, yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muilla näyttä olevan muiden maiden kansalaisten hyvinvointi...
Jaksamista ap:lle!
Siksi ne ovat nyt varmaan tulleet valituiksikin! Kohta ne ovat pressoina ja maastalähtö alkaa...
mies voi päästä nopeastikin kuntoon, kun löytyy oikea lääkitys. lomillekin pääsee, kun vaan pärjää siviilissä. kurjia kommentteja lukiessa tuli paska olo ap:n puolesta, mutta onneksi oli asiallisia ja hyviäkin...voimia ja toivotaan nyt ettei nuo asiattomat kommentoijat tosiaan itse sairastu, heille ei ole lääkitystä :)
joka puhkeaa ajan myötä. Vaalilupaukset olivat vain keinoja kalastaa tyhmien ääniä. Helppokos se on luvata, vaikka eivät osanneet ainuttakaan laskelmaa lupaustensa tueksi esittää.
Minä haluan miehen joka turvaa perheen talouden. mitään lellupersettä en kauaa katselisi.
Kuka tahansa meistä voi sairastua psyykkisesti. Ihan niin kuin kuka tahansa meistä voi sairastua syöpäänkin.
Kaikki psyykkiset sairaudet ja ongelmat ei ole milläänlailla itse aiheutteja tai edes sellaisia että niihin ihminen voisi omalla toiminnaallaan mitenkään aikaan saada. Eihän kukaan tahalleen aja itseään esimerkiksi burn outtiin.
Psyykkisestä sairaudesta voi parantua joko kokonaan tai oppia elämään sairauden kanssa, ihan riippuen sairaudesta. Ja usein kyllä nämä ketkä ovat sairauden läpi käyneet ovat kokemuksistaan johtuen vahvempia, toiset huomioon ottavampia ja vakaampia ihmisiä. Kun on nähnyt kolikon kääntöpuolen osaa arvostaa elämää ja ymmärtääkin sitä paremmin.
Ja näin sanon ihan siltä pohjalta että olen työskennellyt psyykkisesti sairaiden parissa.
Joku sulle sanoikin, että ota kaikkki tieto selville mitä saat. Osallistu hoitokokouksiin yms. Hanki itsellesi apua, sillä psyykkisesti sairaan kanssa on oikesti todella haastavaa elää. Mene vertaistuki ryhmiin. Puhu avoimesti tilanteestasi mml. töissä, lapsille, lasten päiväkodissa ja koulussa. Tämä sen vuoksi että saatte lapsille ja itsellesi tukea, ja perheen tilanteesi osataan ottaa huomioon esim. työtehtäviä valittaessa.
Mieheni sairastui psyykkisesti yli 3 vuotta sitten, mutta ei joutunut sairaalaan. Alussa eläminen oli todella haastavaa, mutta nyt on jo mennyt paljon parempaan suuntaan. Itse otan tämän sairastumisen siltä kantilta, että kaikki mikä ei tapa, niin vahvistaa. Mun mies tukee mua sitten, kun itse ole heikoilla.
http://www.otu.fi/cms/index.php?option=com_content&view=article&id=55&I…
Täältä voit saada itsellesi apua:
että kuinka kauan toipuminen kestää ja toipuuko? mua suoraan sanottuna **tuttaa pikkusieluinen ajattelutapa "mistä te noita löydätte?" "vakka kantensa valinnut" "äkkiä eroon siitä, se pilaa sun ja lasten elämän" argh. Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti. Taustalla joku altistava tekijä, joka aiheuttaa sen, että sairastuu jossain elämän käänteessä mm. stressin tai trauman yhteydessä. Suuri osa palstalaisista näkee laitoshoidossa olevat mt-kuntoutujat just niinä kroonikko skitsoina, mutta voi olla paljon muutakin. Tottakai sairastuminen, on se sitten syöpää tai psyykkinen sairastuminen, rasittaa perhettä ja laittaa jaksamisen myös omaisilla kortille, mutta en nyt ensimmäisenä olis ukkoa nakkaamassa pihalle, jos se psyykkisesti sairastuis, niin voi käydä kenelle tahansa. Eri asia miten se vaikuttaa häneen. Jos toinen ihminen muuttuu täysin sairautensa vuoksi tms, siinä kohti miettisin.