Ongelma! Tyttö 6 v. haluaa päiväkotikavereita kyläilemään.
Ilmeisesti ovat päikkärissä ihan hyviä kavereita, ja on monesti pyytänyt, että saako "Maija" tulla meille. Mun puolesta voi tulla, mutta en uskalla ehdottaa "Maijan" äidille kyläilyä, koska "Maija" asuu tämän pitäjän hienolla alueella, uudessa talossa ja muutenkin kaikki on viimeisen päälle. Samoin yksi toinen tyttö ryhmästä asuu Maijan naapurissa, vastaavassa hienossa talossa ja häntäkin tyttö haluaisi pyytää kylään.
Ongelma on se, että me asumme vanhassa talossa, joka on osittain remontoitu, mutta ei todellakaan ole mikään sisustuslehtien koti. Meillä on ihan siistiä ja normaalia. Pelkään kuitenkin, että mitä Maijan ja toisen tytön vanhemmat ajattelevat, päästävätkö lapsensa meille yleensäkään.. Maijan äiti kyllä tervehtii aina, ja on ihan ystävällinen, mutta silti arveluttaa kysyä kyläilystä, kun tiedän hänen olevan aika "laatutietoinen". Mitä teen?
Kommentit (18)
Lakkaa välittämästä muiden mielipiteista ja nauti elämästä ja annan lapsenkin nauttia.
Meidän sekametelisopassa käy paikkakunnan rikkaimman perheen vesa leikkimässä usein ja jopa viihtyy :D
kodin sisustuksella tai "laadulla" ei ole mitään väliä! Olennaista on, että lapsilla on fyysisesti ja psyykkisesti turvallista luonanne.
t. sisustusalalla oleva, sisustusintoinen äiti
Ei meillä mitään sosiaalisia ongelmia ole, ja ihan naapuruston lapsia käy kyllä meillä kylässä. Jotenkin tuo kynnys pyytää noita tyttöjä on iso, koska tiedän nimenomaan "Maijan" äidin olevan erittäin tarkka ulkoisista seikoista. Mutta ehkä rohkaisen mieleni ja ehdotan kyläilyä, kun tyttö on siitä niin monesti puhunut.
Ap
Minä oon kahden lapsen opiskeleva yksinhuoltajaäiti joka ei ole nostanut opintolainaa, eli tosi vähällä eletään. Asutaan vuoralla 65 neliön kaksiossa. Lasten päiväkoti- ja koulukavereissa on hyvin varakkaiden perheiden lapsia enkä koskaan ole hävennyt kutsua heitä meille kylään ta heidän vanhempiaankin. Eikä heistä kukaan ole katsellut pitkin nenän varttaan meidän pientä kotia. Kehuja olen heiltä saanut kun kuulemma olen selviytyjä, mutta pakko on selviytyä kun aviomies kuolee esikoisen ollessa 1 v 5 kk ja toisen lapsen ollessa vielä mahassa.
mutta se millaista naapureilla on ei heitä niin kiinnosta:)
Jotkut tarvitsevat itselleen esteettisesti mieleisen asuinympäristön (oma maku voi olla hyvin tarkka), mutta heille ei tuota ongelmia se millaisia valintoja muut ovat tehneet ja vierailut muunkinlaisissa vympäristöissä onnistuvat - kunhan itsellä on tietynlaista :).
Pyydä ihmeessä tyttö kylään ja tue lasten ystävyyttä!
mutta ei hävetä yhtään. Meillä on ihan nättiä ja mukava tunnelma kotona, lapsi on suosittu pk-kavereiden kesken.
Ajattelin ihan pokkana pyytää lapsen synttäreille näitä pk-kavereita, joista osa on rikkaista perheistä. Asuvat puolen miljoonan euron taloissaan ja matkustelevat ym. En silti osaa olla heille kateellinen, eikä lapsenikaan.
Älä ap häpeä itseäsi, ei siihen ole syytä!
kuten ap...?
Mitä ihmettä noilla kertomillasi asioilla on tekemistä sen kanssa voiko kutsua kavereita kylään?
Jos nuo lapsesi kaverin vanhemmat eivät näiden syiden perusteella anna tulla kyläilemaan niin voit silti olla täysin rauhallisin mielin. Vikaa on silloin todellakin heissä eikä sinussa.
Miksi ihmeessä on aina niin kovin tarkkaan pohdittava sitä mitä muut ajattelevat? Mitä väliä sillä ihan oikeasti on?
tulossa. Ja edelliselle, kyllä olen tätä kovasti miettinyt.. Ei kai sillä niin ole väliä, mitä jotkut miettivät meistä, kun tarkemmin ajattelee. Ja jos tosiaan kyläily ei onnistu jonkun ulkoisen seikan takia, niin kertoohan sekin jo jostain. Itse ehkä jännitän liikaa ja mietin turhia. Tokia haluaisin, että tytöllä on kavereita ja saisi leikkiä niiden kanssa, joista pitää. Synttäritkin aiheuttaa stressiä.. mitä kaikkea niissä nykyään pitää ollakaan! Ap
viime juhlissa osa lapsista ei malttanut edes syödä kun oli yhteisleikit kesken. Parhaiten maistuivat keksit ja mehu. Ainoa järkätty ohjelma oli onginta, pienet pussit kaikille missä muistaakseni tarra, pieni ja halpa eläinfiguuri sekä karkki.
Kaikilla oli hauskaa eikä osa lapsista olisi malttanut lähteä kotiin. AIkuiset joivat kahvia ja antoivat lasten puuhailla omiaan.
Ei sitä sen ihmeempiä tarvita ;)
perusteella ei ystävyyttä rakenneta. Jos ystäväksi kelpaa vain paremmassa talossa asuvat ihmiset on jotakin pielessä. Kysy ihmeessä kavereita luoksenne, sillä tavalla selviää todellinen ystävyys.
eskarikaveri asuuu n. 650 000 eukkaa maksaneessa luksustalossa, huonekalut jotain muuta kuin Ikeaa ja Stemmaa.
Mutta hyvin on leikit sujunu meiän Rintamamiestalossa joka kaipaa rempaaa aika pahasti. ei ole haitannut ikean kalusteet, eikä öidin nukkavieruolemus.
ollaan tutustuttu ja lapset vierailee puolin ja toisin sisaruksineen.
Rohkeasti sopimaan, älä opeta lapsias häpeämään kotias.
Mutta eihän se äiti ole kylään tulossa vaan lapsi! Lapsikin on yksilö joka valitsee itse ystävänsä. Lapset ovat siitä ihania että he näkevät sen pintakiillon läpi oitis ja arvostavat hyvää sydäntä eivätkä paksua lompsaa :)
Minulla oli pienenä monenlaisia kavereita eri yht.kunn. asemista eikä sillä ollut mitään merkitystä.
Ei tuosta kyläilystä varmaan mitään harmia aiheudu. Täytyy nyt rohkaista mielensä ja ehdottaa kyläilyä.
Ap
jo pihassa tiesin, että tämä oli ehdottomasti viimeinen kerta. Kaikki tytön vaatteet piti heittää pois, kamala homeenhaju tarttui jo vierailulla saati että olisi pitempään.
Lapseni saa käydä kylässä vain taloissa, jotka on rakennettu vuoden 2009 jälkeen.
huonolla itsetunnolla varustettua ihmistä. Että rajoittaa lapsen ystävyyssuhteitakin omien typerien skitsojensa takia. Huh huh.
antaa lapsillesi. Oppivat häpeämään itseään ja kotiaan jne. Surullista.
kasvatat itsetunnon ja annat lapsen kutsua kavereita kylään.