Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
1-2vuotiaat kärsivät päiväkodissa :/
22.04.2011 |
Tein harjoittelujakson useassa eri päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Poikkeuksetta kaikissa pienten ryhmissä pienet itkevät päivisinkin, eikä vain vanhemman lähtöhetkellä. Henkilökunnalla ei ole aina mahdollisuutta pitää sylissä koko ajan eikä jokainen murheellinen lapsi edes halua vieraaseen syliin. Tiedostatteko sitä taaperoiden äidit, että lapsillanne ei oikeasti ole hyvä olla päiväkodissa? Kuinkahan suoraan siitä edes puhutaan vanhemmille?
Lapsuus on lyhyt aika, on se ihme jos ei voi mitenkään järjestää edes osa-aikaista työtä vaan taaperot viettää vieraiden ihmisten keskellä jopa 10h päivässä.
Kommentit (32)
Olen iloinen että kohdallasi asiat menivät hyvin siitä huolimatta että hyvin varhaisessa vaiheessa jouduit vanhempien luolta pois. Ilmeistä on kuitenkin että se hoito jonka pienenä sait myös kodin ulkopuolella auttoi sinua kasvamaan oikealla tavalla ja antoi tarvitsemasi turvallisen kasvuympäristön.Tämä onkin se asian ydin että kaikki pienet pystyisivät saamaan tarvitsemansa tuen kun vilä ovat niin avun tarpeessa.
Tätä se päivähoidon laatu merkitsee ja tätä liian moni taapero jää paitsi, siksi juuri huomion kiinnittäminen pienten hoitoon päiväkodeissa on niin keskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä reppanaa joka ei uskalla edes itkeä vaan koko päivän kyyhöttää hiljaa ja menee muiden perässä pelokkaana :( On paljon niitä pieniä joita ei edes huomaisi päivän mittaan ellei itse oikeasti muista panostaa siihen. Jos vanhempi kysyy hakiessa miten on mennyt, on tosi kamalaa tajuta, että enhän mä tiedä kun en ole huomannut häntä koko päivänä!
Eihän se lasten itkemättömyys edes tarkoita sitä, että ovat parhaassa mahdollisessa paikassa.
Tietysti lapset tottuvat, onko heillä vaihtoehtoja ? Ensin yrittävät protestoide, että eivät haluaisi tarhaan jäädä, mutta pikkuhiljaa turtuvat ja tottuvat. Iso tarharyhmä ei silti ole taaperolle hyvä paikka ! Yksikään taapero ei taritse yhdeksän tunnin hoitopäivää ja yli kymmentä samanikäistä kaveria 5pv viikossa.
Onhan sitä nyt kaikenlaisia ihan hyviä asioita maailmassa joita ei silti ole tarkoitus tehdä suurinta osaa ajasta. Esim. musta on erittäin positiivista että isovanhemmat viettävät aikaa lasten kanssa, mutta silti ei ole sitä parempi mitä enemmän lapset ovat isovanhemmillaan. Tai vaikka juokseminen on hyvästä, mutta silti olisi huolestuttavaa jos juostaisiin 10 tuntia putkeen.
Meillä lapsilla on hyvä olla eivätkä he itke usein. Ainoastaan jos sattuu tai kaveri ottaa lelun kädestä tms. Meillä lasten tunteet huomioidaan ja niihin vastataan. Se mistä kuitenkin olen huolissani, on lasten päivän pituus! Useimmat meidän ryhmän lapset ovat hoidossa vähintään yhdeksän tuntia! Surkuttelemme kuinka vähän vanhemmat ehtivät nähdä lapsiaan päivän aikana. Ja noin pitkä päivä on todella rankka lapselle, vaikka ryhmässämme onkin hyvä olla. Lasten työpäivä on pidempi kuin meillä aikuisilla.
Jos lapsilla niin hyvä olla niin miksi väliä miten pitkä päivä?
Sopivasti treenaaminen ja ylitreenaaminen tuskin on verrattavissa päiväkodissa olemiseen. Toinen esimerkkisi sitä vastoin ehkä vähän kertoo samasta asiasta kun päiväkodissa päivien vietto.Mutta tilanne myös hyvin erilainen.
Isovanhemmat ovat lapselle jo pienestä tuttuja.Heidän kodistaan on jo ehkä ehtinyt tulla turvallinen paikka ja kun ovat isovanhempien luona keskittyvät aikuiset 100% lapsen tarpeisiin jne.Tästä huolimatta lapselle jos hän on esim.taapero, tulee äitiä ikävä. Hänelle tulee äitiä ikävä koska tarvitsee juuri äitiä, ei ketään muuta. Siksi liian pitkään oleminen ei tunnu hyvältä.
Taapero joka taas on päivähoidossa on tilanteessa jossa on loputtomasti vaihtuvia tilanteita ja ärsykkeitä joiden ymmärtäminen ja kestäminen on taaperoikäiselle vielä mahdotonta.Taapero tarvitsee siksi aikuisen todella lähelleen että tämä pystyisi maailmaa katsomaan taaperon silmin ja tätä auttamaan ja kestämään. Päiväkodeissa tämänkaltaisen tuen tarjoaminen on liki mahdotonta,siksi taaperon stressitaso päiväkodissa on jatkuvasti korkea, siksi päivät ovat raskaita ja usein liian pitkiä.
Minus pienen paikka ei ole isossa ryhmässä pitkiä aikoja kerrallaan.
Monenlaisia vaihtoehtoja on, jos ollaan valmiita tekemään kompromisseja lapsen parhaaksi niin kuin joku ketjussa mainitsi alkavansa perhepäivähoitajaksi, hoitaa omat pienet ja muutaman vieraankin kotihoidossa. On mummoja ja vaareja, on mahdollisuuksia jäädä vuorotellen kotiin, on mahdollisuus palkata lastenhoitaja kotiin. Kaikki on mahdollista kun järjesteteään asioita.
Perheet tulevat myös pienemmällä rahalla toimeen HETKELLISESTI. Kysehän on vain ehkä vuoden tai kahden "luopumisesta" ja oman lapsen takia.
Tämä aihe on kuuma peruna, se ei sovi yhteen naisten ja miesten työelämän kanssa, joutuu luopumaan ja miettimään lapsen parasta, sitä on helppo puolustella omien intressien takia. Mutta silti aiheesta on pystyttävä puhumaan avoimesti.
Omani hoidan kotona :) Onpa yllätys.
Ap
Mutta aivan selvästi perhepäivähoito on alle kolmivuotiaalle suositeltavampi hoitomuoto kuin päiväkoti pienemmän ryhmäkoon ja siten stressitason vuoksi. Kunhan vain hoitaja on lämmin ja empaattinen.
SAnoisin, että jos vastuulla on useita lapsia niin on ihan mahdotonta antaa kaikille yksilöllistä hoivaa ja vastata lasten tunnetarpeisiin päivän aikana kovin täysivaltaisesti. Sen voi todeta jokainen äiti, jolla on hoidettavanaan 4-7 pientä lasta (harvalla nyt kuitenkaan noin montaa taaperoa). VAikka yrittäisi vastata lasten tarpeisiin mahdollisimman hyvin, monesti seuraa tarvitseva lapsi jää itsekseen, kun huomion vie se kovaäänisimmin tarvitseva lapsi. Joillekin lapsille tämä ei ole niin suuri puute kuin toisille. On tylyä jättää seuraa ja huomiota hakeva lapsi yksin, kun toinen tarvitsee vaipan vaihtoa tai muuten ensisijaisesti hoitajan huomion. Loppujen lopuksi sille yksilölliselle hoivalle per lapsi ei ole kovin montaa minuuttia aikaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kuunnella hitaasti tarinaansa kertovaa lasta se aika kuin tarinan kertominen vaatisi on usein aika toivotonta.
Varmasti lapset saavan päiväkodissa paikassa parhainta mahdollista hoivaa niillä resursseilla mitä on tarjolla, mutta usein se on vähemmän mitä lapsi saisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sitä mieltä, että se ei ole hyvä paikka taaperoille. Monia jopa säälittää ja harmittaa, että aina ei tosiaankaan ehdi olla kaikille läsnä, ottaa syliin jne. Tarhat on tupaten täynnä lapsia, sijaisista on pulaa, hoitajat vaihtuu jne. ja meteliä riittää.
Mutta aivan selvästi perhepäivähoito on alle kolmivuotiaalle suositeltavampi hoitomuoto kuin päiväkoti pienemmän ryhmäkoon ja siten stressitason vuoksi. Kunhan vain hoitaja on lämmin ja empaattinen.
SAnoisin, että jos vastuulla on useita lapsia niin on ihan mahdotonta antaa kaikille yksilöllistä hoivaa ja vastata lasten tunnetarpeisiin päivän aikana kovin täysivaltaisesti. Sen voi todeta jokainen äiti, jolla on hoidettavanaan 4-7 pientä lasta (harvalla nyt kuitenkaan noin montaa taaperoa). VAikka yrittäisi vastata lasten tarpeisiin mahdollisimman hyvin, monesti seuraa tarvitseva lapsi jää itsekseen, kun huomion vie se kovaäänisimmin tarvitseva lapsi. Joillekin lapsille tämä ei ole niin suuri puute kuin toisille. On tylyä jättää seuraa ja huomiota hakeva lapsi yksin, kun toinen tarvitsee vaipan vaihtoa tai muuten ensisijaisesti hoitajan huomion. Loppujen lopuksi sille yksilölliselle hoivalle per lapsi ei ole kovin montaa minuuttia aikaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kuunnella hitaasti tarinaansa kertovaa lasta se aika kuin tarinan kertominen vaatisi on usein aika toivotonta.
Varmasti lapset saavan päiväkodissa paikassa parhainta mahdollista hoivaa niillä resursseilla mitä on tarjolla, mutta usein se on vähemmän mitä lapsi saisi kotona.
Tässä se ydin nyt varmasti onkin."parasta mahdollista hoivaa niillä resursseilla mitä on tarjolla".Jos tämä "varhaiskasvatus" ei lapsen kannalta ole riittävän hyvää mahdollistamaan normaalin kehityksen, tyydymmekö sitten vaan siihen ja maksamme moninkertaisesti myöhemmin kun pyrimme tästä johtuvia kehityksellisiä häiriöitä myöhemmin kouluiässä ja nuoruusiässä paikkailemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen juuri viime aikoina miettinyt, että hän varmaan pärjäisi ihan hyvin päiväkodissa. Esim. neuvolakäynnillä kiinnostuu muista lapsista ja menee leikkipaikalle ihmettelemään heitä. Myös vanhempien sukulaislasten seurassa menee joukon jatkona touhukkaasti.
Meillä on kuitenkin mahdollisuus pitää hänet kotihoidossa niin, että teen osa-aikaisesti töitä, jolloin meillä on hoitaja kotona. Tutun hoitajan kanssa hänellä menee oikein hyvin. Välillä aamun lähtöitkutkin jäävät väliin, kun on kiire leikkiä.
Olemme hakeneet hänelle päiväkotipaikkaa niin, että hän menisi päivikotiin ensi tai seuraavana syksynä.
Älkää pistäkö vielä päiväkotiin.Taapero kasvaa ja kehittyy paljon paremmin tutun ja turvallisensaman hoitjan kanssa. Sitten kun ne taidot karttuneet n. 3v kohdalla silloinpäiväkotiin meneminen ei ole yhtä ylivoimaista.
Vanhemmat usein ymmärtävät väärin taaperon uteliaisuuden kaikkea kohtaan,myös toisia lapsia, tämä ei merkitse sitä että taapero päiväkodissa käyttäytyisi samalla tavalla. Syy tähän on asia mitä ei tiedosteta koska äidit eivät ole paikalla taaperoaan seuraamassa päiväkodissa.Keskeistä näin pienen lapsen kohdalla on äidin tai todella läheisen hoitajan jatkuva läsnäolo ja apu. Tätä taapero tarvitsee tutkiakseen ja oppiakseen ja säilyttäkseen intonsa ja tätä päiväkotihoito ei pysty tarjoamaan.
heikentää tasapainoisen kehityksen mahdollisuutta, toisille se isokaan ryhmä ei aiheuta sen suurempaa haittaa.
Heikoimmalla olevat lapset, joilla siis geneettinen (aivojen hermosto)rakenne sekä
mahdollisesti kotiolotkin vuorovaikutussuhteineen (sosiaalis-psyykkinen ympäristö) ovat jollain tapaa heikommat kuin muilla, reagoivat herkimmin liian suuriin ryhmäkokoihin yms. päivähoidon puutteisiin voimakkaimmin. Heille päivähoidon tason kohentamisesta olisi eniten hyötyä.
Nyt kun äidit tappelevat hoitomuotojen paremmuudesta jää huomiotta tarve kohentaa päivähoidon tasoa päiväkodeissa - pienentämällä ryhmäkokoja tutkimusten suosittamalle tasolle. Työntekijöiden työsuhteet pitäisi vakinaistaa mikä sallisi pidempien hoitosuhteiden muotoutumisen kuin tällä hetkellä. SAmoin lasten erityisen tuen tarpeelle pitäisi löytyä kuntoutusta tai muuta apua. Asiastahan oli juuri tänään Hesarissa, monet lapset ja perheet jäävät yhä edelleen vaille heille elintärkeitä tukipalveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuorovaikutussuhteessa vanhempiensa kanssa, ei suhteessa ikätovereidensa kanssa. Siten lapsen osoittamalla kiinnostuksella ei ole sen suurempaa merkitystä päivähoidon kannalta. Laset eivät kykene todellisiin yhteisleikkeihin vielä taaperoina, ja sosiaaliset taidot opitaan aikuisten kanssa, ei lasten.
Alle 3-vuotiaan päivähoidolle ei ole mitään muuta syytä kuin se, että lapsi pitää saada jonnekin kodin ulkopuolelle hoitoon koska aikuisen pitää päästä töihin. Kyllähän se osalle perheistä on ainoa vaihtoehto olemassa olevista ja paras niissä olosuhteissa, vaikka ei lapsen kannalta optimaalisin.
heikentää tasapainoisen kehityksen mahdollisuutta, toisille se isokaan ryhmä ei aiheuta sen suurempaa haittaa.
Heikoimmalla olevat lapset, joilla siis geneettinen (aivojen hermosto)rakenne sekä
mahdollisesti kotiolotkin vuorovaikutussuhteineen (sosiaalis-psyykkinen ympäristö) ovat jollain tapaa heikommat kuin muilla, reagoivat herkimmin liian suuriin ryhmäkokoihin yms. päivähoidon puutteisiin voimakkaimmin. Heille päivähoidon tason kohentamisesta olisi eniten hyötyä.Nyt kun äidit tappelevat hoitomuotojen paremmuudesta jää huomiotta tarve kohentaa päivähoidon tasoa päiväkodeissa - pienentämällä ryhmäkokoja tutkimusten suosittamalle tasolle. Työntekijöiden työsuhteet pitäisi vakinaistaa mikä sallisi pidempien hoitosuhteiden muotoutumisen kuin tällä hetkellä. SAmoin lasten erityisen tuen tarpeelle pitäisi löytyä kuntoutusta tai muuta apua. Asiastahan oli juuri tänään Hesarissa, monet lapset ja perheet jäävät yhä edelleen vaille heille elintärkeitä tukipalveluita.
Kaikki taaperoikäiset tulisi nähdä "erityistä tukea" tarvitseviksi,koska he kehityksellisesti sitä vielä ovat.Kun tämä ymmärretään pystytään kyllä päiväkotihoitoa kehittämään pienten kohdalla jos siihen vaan riittävästi panostetaan.
Varmaa on myös että tämä panostus vähentäisi erityislapsien määrää sekä isompien ryhmissä että kouluissa.
Alue: Aihe vapaa
Tästä 7v. pienten ryhmässä n.2v. ja ryhmäperhepäiväkodissa jossa on myös pieniä 4v.
Yleensä syksyisin kun uusi lapsiryhmä aloittaa, on siellä 1-2 pientä jotka itkevät paljon ja tarvitsevat aikuisen syliä lähes koko päivän. Näiden 7 vuoden aikana olen kohdannut 3 lasta joilla tämä itkuisuus oli pitkään "ongelmana". Suurinosa päivähoidon aloittaneista pienistä sopeutuu hyvin.
Siihen en lähde puuttumaan mikä on oikein ja mikä väärin, pitäisikö kaikki alle 3-vuotiaat hoitaa kotona. Ei ole minun eikä kenenkään muunkaan tehtävä tehdä toisten ihmisten ratkaisuja.