mä olen sitä mieltä, että jos tulee teininä raskaaksi

Eikös suomessa ole tasa-arvolaki? Että perheellisetkin voi opiskella ja tehdä työtä?



Mä ihmettelen tätä ettei teiniäiti vois muka opiskella. Kaikenlaista kommervenkkia se lapsi kyllä tuo, mutta ei se kenenkään opiskeluja estä! Itse sain lapsen 18-vuotiaana. Lukio jäi kesken, kun jäin äitiyslomalle. Kuitenkin lapsen kasvettua isommaksi ja mentyä hoitoon sain hyvin koulut käytyä ja pääsin työelämään. Myöskään mitään erityistä "elämänkokemusta" en äitiydessä ole tarvinnut. Hyvin olen pärjännyt asioidessa neuvolan ja kelan kanssa, kasvatustehtävässä ilman muuta olen tarvinnut oman äitini ja ystävien tukea (niinkuin varmasti minua vanhemmatkin äidit. Kyllä ne pulmat mietityttää jokaista ensikertalaista elämänkokemuksesta riippumatta!). En kerta kaikkiaan käsitä mitä ihmettä se kymmenen lisävuotta olisi antanut lapselleni enemmän? Tottakai olen vanhempana eri ihminen kuin nuorempana. Toisaalta myös hyviä piirteitä olen iän myötä onnistunut kadottamaan niiden huonojen lisäksi. Ei se ihminen pelkästään parane ja edisty vanhetessaan!



Minun mielestäni moni äiti odottaa äitiyttään liian kauan. Se on minun mielipide. Teiniäitinä. Kouluttautuneena, työssäkäyvänä ja naimisissa olevana aikuisena naisena olen todellakin onnellinen, että neljänkympin tietämillä lapseni ovat täysi-ikäisiä ja minulla on aikaa keskittyä uraan, omaisuuteen, harrastuksiin jne. Kun moni viettää siinä vaiheessa pikkulapsi-arkea.

Mun äiti sanoi suoraan, että toivoi lopulta minun kuolevan kun sairastin vauvana niin paljon ja hän oli niin uupunut.

No selvisin hengissä, mutta en ole traumoja tuosta saanut.

Ja tuskinpa tämän kyseisen äidin lapsi tulee av.lle lukemaan, että onko mamma tänne kirjoittanut jotain ja tunnistaa äitinsä kirjoituksen.

Joku osaa ehkä ajatella realistisemmin, että jauhaa vaalenapunaista höttöpaskaa.

että sinunkin olisi pitänyt tehdä abortti?

Kauheaa, jos lapsesi lukee vastauksesi! Kun kuitenkin väität selvinneene ja eläneesi onnistunutta elämää.

Ikää vajaa 40-v ja noin katkera.

Mitä sinulta on jäänyt väliin tai mistä olet jäänyt paitsi kun katkeraksi olet tullut?

Sulla on vasta vatsassa se lapsi, et ole yhtään mitään kokenut. Mulla ei ole yhtään positiivista teiniäitikokemusta lähielämässäni. Ja työssänikin olen aikapaljon tuota surullista puolta nähnyt...

Mistä tiedät mitä olen kokenut? Kokemusta pienistä vauvoista kyllä on, jos sitä tarkoitit. Muu kokemus onkin sitten asia erikseen. Veikkaisin, että nuoresta iästä huolimatta olen kokenut aika paljon enemmän kuin moni muu.. No, itsehän mä tiedän mitä olen tekemässä ja tiedän myös sen, että tulen pärjäämään paremmin kuin hyvin. Sitä vain jaksan ihmetellä, että miten esim. sinä ja moni muu av-mamma jaksaa jauhaa ja arvostella toisten äitiyttä ilman mitään kunnon perusteita, ja sellaisista henkilöistä/ryhmistä joiden asiat eivät teidän elämää millään muotoa liikuta?? Oman elämän puutos tai joku?:)

elämästä vielä täysin eksyksissä!!

Jos minä melkein nelikymppisenä voin sulle kertoa, että elämä sinun iässäsi on vahvasti lapsellisuuden ja ruusunpunaisten unelmien sävyttämä.

Jo oma kirjoituksesi kielii täysin kokemattomuudesta. Yhteiskunta on kuules muuttunut raaemmaksi. Kaikki on raskasta ja pinnallista. Sulle se vatsassa kasvava vauva on ruusunpunaista unta...

Näin pari viikkoa sitten bussipysäkillä kaksi teiniä: toisella oli vauva vaunuissa. Vetivät röökiä oikein urakassa ja vauva makasi siellä tupakansavun keskellä. "Vittu, kun sekään ei vittu sitä ja vittu tätä" Vauva itki ja mitään kontaktia se äiskä ei siihen lapseensa ottanut.

Yksi tuttu teini meneee ensikotiin sairaalasta päästyään. Sai vahinkovauvan ja on psyykkisesti sairas. En tiedä, miten tulee sujumaan. Kukaan ei tiedä.

Ja minä myös voin sanoa, että en suosittele kenellekään äitiyttä noin nuorena. Vaikka miten tekisi mieli omaa perhettä ja kotia ja sitä kaikkea niin kannatan ehdottomati maailmaan tutustumista!

Minulla kaikki on sujunut hyvin enkä suinkaan väitä, etteikö teineissäkin olisi hyviä äitejä, mutta kannattaa antaa itselleen aikaa nähdä ja kokea.

Isoin asia jota kadun teiniäitiydessä on se, etten ehtinyt opiskella.

Sain lapseni nuorempana kuin sinä, mutta olen ehtinyt opiskella, tehdä töitä jne...

Lapsia kun ei aina voi saada toisin kuin töitä ja opintoja voi saada kasaan niin kauan kun intoa, jaksamusta yms on

Lapsen syntymän jälkeen en enää opiskella voinut koska ei sillä elä. Tai ehkä kädestä suuhun, mutta en näe sitä mielekkäänä. Lähihoitajan ammatti ei ole mikään unelma minulle. Se on asia joka _minua_ kaduttaa.

mahtavia ja teillä on nyt omat visionne omasta ruusunpunaisesta elämästänne.



Sanoit minulle, että "mitä kertoo minusta, kun minulla on tuttavapiirissä teiniäitejä, jotka eivät selviä, ovat perhekodeissa tai psykiatrisella osastolla".



Kerron sulle rakas teini: iso osa suomalaisista syö masennuslääkkeitä. Suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveyden ongelmat.



juuri tuon vuoksi olet täysi pentu, koska et voi tajuta, että monilla menee huonosti. Minä en valikoi ystäviäni mielenterveyden ongelmien vuoksi, sinä luultavasti viihdyt vain pissisten kanssa. Voit maleksia kauppakeskuksissa typerysten seurassa. Tajuamatta, että suurin osa kavereistasi ovat masentuneita tai muuten psyykkisesti sairaita.



Jo tuo nuorten tyttöjen seksipalvelujen kauppaaminen kauppakeskuksissa kertoo ikäluokastasi kaiken.



Tämä on ap:lle

voin kertoa teille kaikille typeryksille: suurin osa teiniäideistä ja muista epäonnistujista eivät todellakaan istu vauva-palstalla!



Osalla ei ole edes nettiä ja ovat täysin syrjääntyneitä koko yhteiskunnasta. Käyvät Alepassa kaupassa ja lapset istuvat räkäisissä vaatteissaan päivät.

::``DD

mahtavia ja teillä on nyt omat visionne omasta ruusunpunaisesta elämästänne.

Sanoit minulle, että "mitä kertoo minusta, kun minulla on tuttavapiirissä teiniäitejä, jotka eivät selviä, ovat perhekodeissa tai psykiatrisella osastolla".

Kerron sulle rakas teini: iso osa suomalaisista syö masennuslääkkeitä. Suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveyden ongelmat.

juuri tuon vuoksi olet täysi pentu, koska et voi tajuta, että monilla menee huonosti. Minä en valikoi ystäviäni mielenterveyden ongelmien vuoksi, sinä luultavasti viihdyt vain pissisten kanssa. Voit maleksia kauppakeskuksissa typerysten seurassa. Tajuamatta, että suurin osa kavereistasi ovat masentuneita tai muuten psyykkisesti sairaita.

Jo tuo nuorten tyttöjen seksipalvelujen kauppaaminen kauppakeskuksissa kertoo ikäluokastasi kaiken.

Tämä on ap:lle

ja ei koskaan lehtiä lukenut typerys kommentoi :)

Tekeekö ikä oikeesti niin pessimistin, et ne "vaaleanpunaiset" lasit häviää silmiltä? Olen monia keski-ikäisiä äitejä tavannut, joille perhe-elämä ja sen suunnittelu on hyvinkin ruusunpunaista touhua. Ei kai nyt kukaan herranjumala mieti suomen masentuneita, eroperheitä, koliikkia jne.jne. pelkästään, kun on lapsia hankkimassa? Tottakai tuollaiset jutut käväisee mielessä, mutta tokkopa ne sinne pysyvästi peseytyy tuomaan todellisuudentuntua elämään! :D



Elämä tuo tullessaan mitä tuo. Teiniäideillä on varmasti paljon sellaisia huolia mielessä joita ei vanhemmille ensiäideille tulisi mieleenkään. Tai sitten joku voi olla kymmenen vuoden päästä suunnilleen samassa tilanteessa kuin teiniäitikin vaikka on lähempänä kolmeakymmentään (opinnot kesken, vauva on ollut yllätys tms.) samoin kuin teiniäidin raskaus saattaa olla suunniteltu ja toivottu, työuraa ja opinnot jo takanapäin sekä talous kunnossa. Kyllä se niinkin on mahdollista.



Mutta ihmetyttää tosiaan, että ei kai nyt pikkulapsiperheiden velvollisuus ole syventyä pohtimaan kuinka kurjasti kaikki asiat täällä maailmassa on?

ja yh. Jälkeenpäin ajateltuna ajatus tuntuu hurjalle.. Nyt esikoinen täyttää 10v täynnä vuonna! Kaikki on mennyt hyvin, mutta en silti tiiä et onko niin nuoresta yh:sta oikeasti äidiksi. Lapsi kasvattaa vanhempaa jos mikä, mutta kuitenkin..

mahtavia ja teillä on nyt omat visionne omasta ruusunpunaisesta elämästänne.

Sanoit minulle, että "mitä kertoo minusta, kun minulla on tuttavapiirissä teiniäitejä, jotka eivät selviä, ovat perhekodeissa tai psykiatrisella osastolla".

Kerron sulle rakas teini: iso osa suomalaisista syö masennuslääkkeitä. Suurin työkyvyttömyyseläkkeiden syy on mielenterveyden ongelmat.

juuri tuon vuoksi olet täysi pentu, koska et voi tajuta, että monilla menee huonosti. Minä en valikoi ystäviäni mielenterveyden ongelmien vuoksi, sinä luultavasti viihdyt vain pissisten kanssa. Voit maleksia kauppakeskuksissa typerysten seurassa. Tajuamatta, että suurin osa kavereistasi ovat masentuneita tai muuten psyykkisesti sairaita.

Jo tuo nuorten tyttöjen seksipalvelujen kauppaaminen kauppakeskuksissa kertoo ikäluokastasi kaiken.

Tämä on ap:lle

Kiitos päivän nauruista! Olet kyllä erittäin huvittava tapaus. Ei taida sun elämässäkään kaikki olla kohdallaan. :P Tainno, mistäpä mä sen tiedän, viisas et ainakaan ole ja luulet itestäs hieman liikoja, mutta tsemppiä silti. Älä katkeroidu enempää!

Ja onnea sille nuorelle odottajalle :) Itse sain esikoiseni 22 vuotiaana, että en tiiä luokitellaanko se sitte vielä siihen teiniäiti luokkaan av-mammojen mukaan, mutta kyllä meillä on ainakin menny loistavasti ja en vaihtais tota hymypoikaa elämästäni mihinkään. Hän on se ykkönen ja rakkain, äidin kullannuppu :) Hienoa, että otat vastuun lapsestasi!

mutta silti en saanut elää villiä ja vapaata nuoruutta

oli paljon muita ongelmia

turha sanoa että vauvan takia et saa nuoruuttasi elättyä. voi se nuoruus muidenkin asioiden takia jäädä elättyä

Ja minä myös voin sanoa, että en suosittele kenellekään äitiyttä noin nuorena. Vaikka miten tekisi mieli omaa perhettä ja kotia ja sitä kaikkea niin kannatan ehdottomati maailmaan tutustumista!

Minulla kaikki on sujunut hyvin enkä suinkaan väitä, etteikö teineissäkin olisi hyviä äitejä, mutta kannattaa antaa itselleen aikaa nähdä ja kokea.

Isoin asia jota kadun teiniäitiydessä on se, etten ehtinyt opiskella.

Sain lapseni nuorempana kuin sinä, mutta olen ehtinyt opiskella, tehdä töitä jne...

Lapsia kun ei aina voi saada toisin kuin töitä ja opintoja voi saada kasaan niin kauan kun intoa, jaksamusta yms on

Lapsen syntymän jälkeen en enää opiskella voinut koska ei sillä elä. Tai ehkä kädestä suuhun, mutta en näe sitä mielekkäänä. Lähihoitajan ammatti ei ole mikään unelma minulle. Se on asia joka _minua_ kaduttaa.

Siis onko todella näin lyhytjänteisiä ihmisiä olemassa? Että kun elämän pitäisi olla kädestä suuhun sanotaanko 2-4VUOTTA, niin sen takia tehdään loppuelämä duunia, josta ei pidä???

No joo, VALINTAHAN se on tuokin. Mutta ei tuosta lapsen syntymään voi syyttää, vaan omaa laiskuutta ja mukavuudenhalua.

T: kolmen lapsen äiti, lasten syntymän jälkeenkin opiskellut

ja sillä tarkoitetaan noin 16-22-vuotiaita nuoria. Mitään tekemistä sillä ei ole englannin teenager-sanan kanssa.

Mun äitini oli 17, kun minä ilmoitin tulostani, ja isäni kuoli onnettomuudessa melko raskauden alkumetreillä... Mutta tänä päivänä olen akateemisesti koulutetun, hyvin toimeen tulevan naisen yli kolmekymppinen tytär, joka on hyvin ylpeä äidistään. Ainoa, mitä hänen kohdallaan suren, on, ettei hän kaikilta opiskeluiltaan ja työnteoltaan lapsenhoidon ohessa ole onnistunut uutta rakkautta löytämään elämäänsä, mutta kun itse vakuuttaa olevansa onnellinen ilmankin, niin mikäpä se siinä... Ja kyllä, jos äidiltäni kysytään, niin hän kannattaa ehdottomasti opiskelua ja maailmaan tutustumista ennen lasten tekoa, mutta olisi varmasti ollut tukenani, jos olisin teiniäidiksi syyystä tai toisesta päätynyt.

Pakko kommentoida vielä tuohon kun joku laittoi, että katuu teiniäitiydessään sitä, ettei ole "voinut" opiskella ja on lähihoitaja eikä pidä työstään.



Niin eiköhän se ole ihan sun valinta että et ole halunnut opiskella. Mä olen asennoitunut niin, että jos kymmenen vuoden päästä alkais tutkinto oleen valmis ja pääsisi 100% siirtymään työelämään niin olen tyytyväinen. Ja tämä tarkoittaa myös sitä, että seuraavat kymmenen vuotta minun ja lapsen elämä tulee olemaan taloudellisesti juurikin kädestä suuhun-meiningillä.



Kyllä mä uskon että kaikesta selviää jos vain on halua ja päättää niin. Onhan täällä maailmassa paljon pahaa niinkuin tuo eräs kirjoittaja on mua yrittänyt saada heräämään jotenkin tähän todellisuuteen ja kyllä mä sen tiedän ihan itsekin ja on täällä nyt paljon raaempiakin kohtaloita kuin nuo "perus" mt-ongelmat ja syrjäytymiset (esim lapsiprostituutio ja ihmiskauppa).

Mutta kun mä en niille asioille oikeasti mitään voi niin turhaan nyt alan omaa päätäni vaivaamaan. Olen tyytyväinen, että oma pää on terve ja yritän tulevaisuudessa saada kasvatettua lapsestani täysvaltaista yhteiskunnan jäsentä ja onnellista ihmistä. :)



Terv. 11 eli se tuleva teiniäiti vaaleenpunaiset lasit nokalla:)

Sinä, joka vingut siitä,että ihmiset katselee maailmaa "ruusunpunaisten lasien" läpi, oletko koskaan miettinyt että mitä haittaa siitä muka on.?? Ei aina tarvitse olla negatiivinen ja ajatella että perseelleen menee kaikki..



Minä olen aina ajatellut positiivisesti, vaikka asiat olis menny kuina perseelleen sillä jos on negatiivinen, siinä kuluttaa energiaa turhaan ja saa vain pahan mielen itselleen. Olen myös huomannut, että jos ajattelee positiivisesti ja asennoituu sillä tavoin että hommat onnistuu, niin sitten ne myös onnistuu. Jos taas ajattelee, että perseelleen menee, niin sitten se myös menee.



Ja onko se sulta pois, jos joku on positiivinen ja ajattelee elämästä hyvää.??





Itseäni on sanottu teiniäidiksi vaikka olen jo 23-vuotias. vauvani on nyt 8kk ja jatkoin opiskeluja suoraan synnäriltä. Menin myös töihin vauvan ollessa 8 viikkoa. Mieheni meni tammikuussa armeijaan ja olen silti opiskellut ja käynyt töissä ja hoitanut ihan itse vauvani ja voin kertoa, että ei ole yhtään rankkaa. Jos joku aisia menee päin P:tä, niin siitä selvitään ja jatketaan elämää.. Miksi pitäis jäädä märehtimään paska-juttuja.



Tsemppiä kaikille teiniäideille, mummoäideille ja äideille siitä välistä. Muoistakaa, että elämä on laiffii :)

Sinä, joka vingut siitä,että ihmiset katselee maailmaa "ruusunpunaisten lasien" läpi, oletko koskaan miettinyt että mitä haittaa siitä muka on.?? Ei aina tarvitse olla negatiivinen ja ajatella että perseelleen menee kaikki.. Minä olen aina ajatellut positiivisesti, vaikka asiat olis menny kuina perseelleen sillä jos on negatiivinen, siinä kuluttaa energiaa turhaan ja saa vain pahan mielen itselleen. Olen myös huomannut, että jos ajattelee positiivisesti ja asennoituu sillä tavoin että hommat onnistuu, niin sitten ne myös onnistuu. Jos taas ajattelee, että perseelleen menee, niin sitten se myös menee. Ja onko se sulta pois, jos joku on positiivinen ja ajattelee elämästä hyvää.?? Itseäni on sanottu teiniäidiksi vaikka olen jo 23-vuotias. vauvani on nyt 8kk ja jatkoin opiskeluja suoraan synnäriltä. Menin myös töihin vauvan ollessa 8 viikkoa. Mieheni meni tammikuussa armeijaan ja olen silti opiskellut ja käynyt töissä ja hoitanut ihan itse vauvani ja voin kertoa, että ei ole yhtään rankkaa. Jos joku aisia menee päin P:tä, niin siitä selvitään ja jatketaan elämää.. Miksi pitäis jäädä märehtimään paska-juttuja. Tsemppiä kaikille teiniäideille, mummoäideille ja äideille siitä välistä. Muoistakaa, että elämä on laiffii :)

En keksi montakaan työpaikkaa, jonne muutaman kuukauden ikäisen vauvan voi ottaa mukaan.

eikä vanhoja kalkkiksia mummoäitejä? Luulisi, että asia olisi tismalleen päinvastoin, koska teiniädithän ne menestyvät elämässä (tämän ketjun mukaan).