Kuinka paljon lapsesi saa pelata tietokoneella?

Meillä on kaikkien lasten kanssa ollut alusta asti periaate, että korkeintaan tunti tietokonetta ja televisiota yhteensä päivässä. Eli jos katsoo tunnin televisiota, tietokoneelle ei ole enää asiaa tai päin vastoin. Ajan voi myös jakaa esimerkiksi puoli tuntia kummallekin värkille. Homma hoituu munakellolla, joka pirisee ajan päättymiseksi.

Taistelupelit on meillä kokonaan kiellettyjä. Toimintapelit, kuten ralliautoilu, jalkapalloilu, jääkiekko jne. ovat hyviä, strategiapelit ovat kaikkein parhaita. Niistä lapsetkin pitävät ja ne ovat useimmiten hyvin opettavaisia. Etenkin kun käytössä on jokin vieraskielinen versio.

Lapset ovat nyt 12, 10 ja 3 vuotta. Säännöt ovat kaikille samat eikä isommatkaan ole kovasti protestoineet, kun tietävät että mitään vaihtoehtoja ei ole. Näin meillä.

Niin, ihan ensmäittekseks täytyy kommentoida tuota vanhaa hyvää pelien kehittävyysteemaa: okeiokei, tietynlaiset pelit jopa kehittävät lapsen reaktiokykyä ja mahdollisesti motoriikkaakin (hieno-) ym., mutta ihan käsi sydämellä täytyy isänkin varmaan myöntää, ettei pleikka-/pc-peleissä ole *mitään* niin kehittävää, mitä polkupyörällä/potkulaudalla ajelu ja monimuotoiset pallopelit tuonikäiselle (etenkin tässä säässä ulkona!) eivät hakkaisi mennen tulleen - tai ajaisi vähintäänkin samaa asiaa. Eli totuus on, ettei kukaan pieni ihminen /tarvitse/ rallipelejä! ;-) Ookoo, etenkin isomman (5v ei ole ihan vielä siinä kategoriassa) on ihan hyväkin jonkin verran pelata *sosiaalisista* syistä, ei motoriikan tai muun syyn vuoksi. Sitten kouluikäisenä putoaa nykypäivänä valitettavasti helposti kelkasta ja/tai joutuu silmätikuksi, jos ei yhtään pelaa tai ole pelannut. Näin se vaan nykyaikana menee, vaikka emme haluaisikaan. Mutta niin teidän kuin monen muunkin tapauksessa haiskahtaa vähän siltä, että isä tykkää pelata ja saa hyvän alibin siitä, että pelaaminen on pojalle "kehittävää"... ;-) Ihan kokonaan pannaan en toki pelejä laittaisi kuitenkaan - kuten sanottu, kuuluu jo melkein "yleissivistykseen" nykyaikana, eikä merkityksetöntä ole sekään, että on kuitenkin ihan mukava yhteinen juttu isälle ja pojalle - se on arvokasta sinällään!



Mutta pidä ihmeessä *tiukat* rajat pelaamisen suhteen! Nyt puhun oikeasti kokemuksen syvällä rintaäänellä kolmen pojan äitinä... Pojat ovat nyt piirun vajaa 13v, 9,5v ja 5,5v ja Pleikka meillä on ollut n. 7 vuotta. "Helvetinkoneeksi" olen sitä monet kerrat kutsunut: on uskomatonta, miten nopeasti siihen pieni ihminen jää koukkuun!! :-o Lapset ovat toki erilaisia ja itse tunnet toki omasi parhaiten, mutta meillä ei ainakaan yhdellekään olisi toiminut missään vaiheessa se, että parin päivän jättipeliannoksella olisi ilmaantunut kyllästymistä... Tietty *ehkä*, jos olisi pari päivää veivannut vain sitä samaa yhtä peliä, niin sitten en tiedä... Mutta nuo rallipelitkin ovat aika addiktoivia - ihan aikuisillekin, kuten olet kenties huomannut...?! ;-)



Meillä on toiminut parhaiten varsin tiukka peliajan rajoittaminen - vähän kuten edelliselläkin kirjoittajalla. Tosin meillä ei kouluaikana saa pelata viikolla ollenkaan, ainoastaan viikonloppuna, jolloin peliaika on ollut 1h/pvä (pe-su) ja silloinkin "peliaikaa" kolmilapsisessa perheessä tulee helposti 3 h/pvä, kun muut toljottavat ruutua yhden pelatessa... >:-( Aina ei toki niin ole, isommat varsinkin pelaavat osuutensa ja hilpaisevat sitten kavereiden kanssa liikenteeseen, mutta pienemmälle usein tulee tuota "toljotusaikaa" pelaamisen päälle. Tuosta kyllä lipsutaan loma-aikoina ja esim. sairaana ollessa saa pelata enemmän, kun uloskaan ei voi mennä, mutta muuten viikolla on "pelikielto". Okei, isommat pojat kyllä pelaavat kavereillaan, tiedän sen, mutta katson läpi sormien, koska meillä on vielä olleet kohtuullisen aikaiset kotiintuloajat ym., joten ilta-aika kotona rauhoitetaan automaattisesti syömiseen, läksyihin ym. touhuun. Ainakin ideaalipäivinä, siis.;o) Ja totta tosiaan, noista pelien ikärajoista niin ikään pidän todella tiukasti kiinni. Esikoinen etenkin siitä aika ajoin nurisee, mutta saa kavereiden luona sitten pelata pahempia räiskejuttuja, niitä kun ei 5-vuotiaan aikana meillä pelata ja piste.



Lopuksi vielä viimeinen varoituksen sana: kuten sanottu, tunnet oman lapsesi ja teidän arkenne on oma valintanne, mutta suosittelen lämpimästi senkin takia pitämään tiukahkoja rajoja pelaamisen suhteen jo nyt, että ihan pian (!) poika on jo eskarissa ja kohta koululainen ja minusta on varsin viisasta opettaa pelaamisen kanssa selvät sävelet alusta asti - se helpottaa huomattavasti mahdollista asiasta vääntämistä möhemmin! Samoilla linjoilla toki taidat olla itsekin? ;-) Ja vuosi kaksi menevät nopeasti!



Eli pelaaminen ei ole mikään kaiken pahan alku ja juuri, vaan pieninä annoksina ihan ok. Ei makeaa mahan täydeltä - muuten tulee vatsanpuruja! ;-)

"Alkupolku Leikkilä"-tietokonepelin ja se on ainoa tietokonepeli, jota pelaa. Joskus harvoin käydään yhdessä katsomassa esim. Pikku Kakkosen nettisivuja ja poika saa niillä vähän aikaa surffailla. Tota "Leikkilää" poika haluaisi tällä hetkellä pelata varmaan joka päivä, mutta vielä pari viikkoa sitten se oli monta kuukautta hyllyssä pölyttymässä eli kausittain menee tämä kiinnostus. Ollaan sovittu, että poika saa katsoa joka toinen päivä siskon päiväuniaikaan (molemmat kotihoidossa) noin tunnin mittaisen DVD:n/videon ja niinä päivinä ei sitten olla tietokoneella. Eli periaatteessa poika saisi joka toinen päivä pelata tuota "Leikkilää", mutta ehkä kerran viikossa sitä muistaa pelata. Ja joka ilta saa katsoa TV:stä ruoan jälkeen Pikku Kakkosen ja joskus myös viikonloppuaamuisin, jos olllaan herätty ja muistetaan sen tuleminen. Mitään taistelu-/räiskintä- yms. pelejä poika ei saa pelata kotona koskaan, jos multa kysytään, muta muuten tietenkin pikku hiljaa, kun ikää alkaa tulla lisää, siirrytään myös peleissä seuraaville tasoille.

Vastoin edellisiä vastaajia, meillä ei ole rajoitettu pelaamista varsinaisesti ajallisesti. Poika on ollut tietokoneella 2-vuotiaasta lähtien enempi vähempi. Nyt taidot ovat jo huimat.



Lähinnä on hankittu Alkupolku-sarjaa ja sen tyyppisiä "opetuspelejä", joiden avulla poika osaa matemaattisia taitoja varsin hyvin, samoin kielellisesti on kehittynyt ja joistakin peleistä napsii myös englanninkielisiä sanoja.



Vasta ihan viime aikoina on kuvaan astuneet mukaan enemmän "vain pelit", joista ei opi mitään. Aiemmin poika ei ollut niistä kovin kiinnostunut itse pelaamaan, mutta katseli kun äiti tai isä pelasi. Meillä pelaa siis koko perhe, kuka mitäkin. Itse suosin strategiapelejä, joissa on joku "juoni". Meiltä löytyy myös pelikonsolit joka lähtöön (miehen leluja), mutta niistä poika ei ole kiinnostunut (katsoo joskus kun isä pelaa). Tietokone on "parempi".



Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poika olisi valveillaoloaikansa tietokoneella. Menee päiviä, ettei konetta avata ollenkaan. Mieluummin hän on ulkona (varsinkin nyt keväällä ja kesällä kun säät ovat ihanat) ja puuhaa paljon muuta. Ajallisia sääntöjä meillä ei ole. Jos kaiken muun puuhan lisäksi ehtii jossain välissä koneelle ja lähtee sieltä sitten kun sanotaan, niin asia on ok. Vain pari kertaa kahden vuoden aikana olen joutunut komentamaan tosissaan pojan pois koneelta ja nappaamaan itse koneen kiinni. Kone on siis pojan omassa huoneessa. Jos äiti on omalla koneellaan, voi poikakin olla omallaan, mutta usein hän mieluummin askartelee jne.



Oma ajatukseni on, että jos jostain tehdään "kielletty hedelmä" niin se kiinnostaa paljon enemmän. Meillä ainakin on näin. Koska tietokoneet ovat olleet koko ajan pojan normaalia elämää, ei hän ole addiktoitunut pelaamaan ainakaan vielä. Päinvastoin pojan kaverit, joilla ei ole konetta kotona tai sitä säännöstellään kovasti, ovat ihan häkellyksissä meillä ja haluaisivat vain pelata, kun poika haluaisi leikkiä.

Juuri samoja juttuja olen ajatellut. Juu, meillä isä on pelannut siitä asti kun ensimmäisen oman koneensa sai ja pojan olen huomannut olevan tosi helposti addiktoituvaa tyyppiä, joten juuri siksi haluankin heti selvät sävelet. Jos isälle ei ole vielä tullut kyllästymistä niin tuskin se tepsii poikaankaan.



Kouluikä tulee tosiaan nopeasti, kaksi vuotta, kun nytkin ihmettelen, mihin se minun pullaposkinen vauvelipoikani on kadonnut ;-) En todellakaan haluaisi vielä alakoululaisen kanssa taistella läksyt vai pelaaminen teemasta, niin meille ehkä tuo viikonloppupelaaminen voisi sopia aika hyvin. En halua vääntää päivittäin siitä, saako pelata jne., ja haluan käyttää aikaamme enemmän ulkoiluun, peruspeleihin ja lukemiseen. Nuo Alkupolku- vai mitkä ne ns. opetuspelit ovat sitten erikseen, mutten niitäkään halua päivittäiseen käyttöön.



Lisääkin mielipiteitä ja ennen kaikkea käytännön toteutuksia kuulisin mieluusti!



- Reeta

meillä on sellaiset säännöt että sateella saa pelata. Poika on 5 ja on omaksunut säännön hyvin ja hyväksyy sen. Joskus joku poikkeus on esim. vanhempi serkku tullut kylään, silloin se on yleensä sitä että hän odottelee vuoroaan :) . Toisaalta hän oppii katsoessaan pelin eri tasoja ja kikkoja kuinka toimitaan. Mitään taistelupelejä meillä ei ole. Ja nyt hän sai sellaisen lastentietokoneen ja on siitä todella innostunut. Oikeaan tietokoneeseen hänellä ei ole lupaa eli siihen ei kosketa, joskus saa hiirtä klikkailla, mutta toisaalta vanhemmatkin roikkuu koneella vasta lasten nukuttua.

Meillä samanlaiset ajatukset pelaamisesta kuin teidän perheessä. Överiksi ei anneta mennä, mutta kova ja tiukka rajoittaminen ei ole ollut tarpeen. Poika ollut tietokoneella 2,5 vuotiaasta, ja käsittelee sitä jo todella hyvin. Tyttö nyt vasta kiinnostunut. Meillä myös Pleikka2. Joskus kausia että pelataan paljon(esim.kun saa joululahjaksi uuden pelin). Mutta sitten esim. nyt kesällä pelataan tosi vähän, kun ulkona vietetään suurin osa ajasta. On myös päiviä, ettei koneeseen kosketa ollenkaan. Pleikassa suosittuja pelejä ovat esi,.Legon Star Wars. Tietokoneella myös Legon sivuilla, prinsessasivuilla, katsovat vanhoja Aku Ankkoja jne. Suurin sääntö on että aikuisille tarkoitettuja juttuja ei saa katsoa.

Nyt kun pojalla oli synttärit niin hän olisi halunnut leikkiä. Mutta kuinkas kävikään...pojat joiden kotona ei ollut lupaa pelata kaivoivat Pleikan apinapelin heti esiin, ja ei kun pelaamaan. Sain patistella ne hetken päästä ulos, ettei synttärit menneet aivan pelaamiseksi. Eli olen aivan samaa mieltä että se kielletty hedelmä kiinnostaa kovasti. Ja eipä tule kiusatuksi kun osaa koneita käytellä.

rakastaa pelaamista! Hän innostui pelaamisesta noin reilu vuosi sitten ja on kyllä siitä lähtien säännöllisesti pelannutkin. Joko Playstationia (joka meille on hankittu jo kauan ennen ensimmäisen lapsen syntymää) tai tietokoneella jotain. Poika pelaa varsin "harmittomia" pelejä eli ei mitään, missä vähänkään olisi väkivaltaa. Pojalla on vain kaksi omaa pleikkaripeliä: Autot ja Nemo, niitä lähinnä pelaa. Tietokonepelit taas on tyyliä muumit ja Franklin eli tosi "lapsellisia" nekin.



Meillä ei ole pidetty mitään hirveän tarkkaa rajaa sille, miten paljon poika saisi pelata. Välillä hän pelaa paljonkin (esim. tunnin päivässä), mutta sitten taas saattaa olla päiviä, ettei pelaa lainkaan. Usein hän kysyy, että saako pelata, mutta kuittaamme asian siten, että eikös tehtäis jotain muuta mukavaa. Tämä usein riittää pojalle. Nyt poika itse on ehdottanut, ettei playstationia pelattaisi lainkaan kesäaikaan. Ilmeisesti tekemistä riittää pihalla ihan riittävästi.



Itse olen kyllä sitä mieltä, että jonkinlaiset rajat on hyvä olla, varsinkin, jos pelaaminen on koko ajan mielessä. Eikä näin pienen välttämättä tarvitsisi pelata vielä lainkaan. Toisaalta onhan se ihan kivaa ajanvietettä ja välillä on sellaisia tilanteita, että on ihan kiva saada lapsi hetkeksi aloilleen, vaikka sitten pelaamaan.

Eikä eläissään ole pelannut eikä varmaan pelaakaan ihan pian. Meillä ei mieskään - luojan kiitos - ole mikään pelimies vaikka insinööri onkin ja koneet muuten on sen mielestä kivoja ;) Ei meillä mitään pelejä ole edes ja poikasella on vasta puolen kymmentä lasten dvd-elokuvaa hyllyssä. Touhuaa mieluummin muuta ja oon tyytyväinen siihen ;)

Meillä neiti on viisivuotias, tykkää piirrellä ja pelata eskaripelejä tietokoneella mutta ei pelaa edes viikoittain. Kun pelaa, niin laitetaan useimmiten "pelikello" (eli munakello) soimaan noin puolen tunnin päähän jolloin saa lopettaa meneillään olevan pelin/piirroksen/tehtävän ja sitten kone kiinni. Telkkaria ei katso päivittäin ollenkaan, tuo "tunti sähköisiä päivässä" kuulostaa kyllä hyvältä säännöltä!



Olen ajatellut niin, että jos säännöt luodaan jo nyt, niin ehkä sitten murkkuikäinenkin "nielee" paremmin pelaamiseen asetetut rajat kun on tottunut pienenä jo siihen että määrättömästi ja ihan oman mielen mukaan konetta käytetä. Tietysti sitten jossain vaiheessa aletaan keskustelemaan peli/koneenkäyttöajoista ja -tavoista, mutta nyt siis näin. Omia telkkareita ei lasten huoneisiin tulla laittamaan ollenkaan ja tietokoneet ehkä sitten kun alkaa näyttää siltä, että esim. koulunkäynti sitä alkaa edellyttää eikä enää muuten pärjätä.