Minä väitän että elämä olisi paljon onnellisempaa jos palattaisiin 1950-luvulle

niinkauan kuin kaikki meni nappiin..mut jos tarvittiin sosiaaliapua,isä joi rahat niin,,,,,,,,,,

ja mulle passais lisäksi ne selvät sukupuoliroolit; isä hoitaa työssäkäynnin ja äiti kodin.

oli lapsikuolleisuutta, olette katsoneet liikaa kotimaisia elokuvia.

aloittajan kanssa.



Kotona, pihoilla, tiloilla ja sahoilla oli työtä yllinkyllin. Mihinkään haihatteluihin ei jäänyt aikaa. Kaikki nykyaikainen itsekkyys: mulle tänne heti kaikki olisi pois. Ei tarviis 24/7 keskittyä, minkälaista seksiä, miten usein, kenen kanssa ja mihin reikään pitää harrastaa.



Ei olisi tekniikkaa, vertailua, rehvastelua. Lapset kirmaisivat vain pihaleikeissä eivätkä olisi pelikoneiden sumentamia. Ei merkkivaatteita eikä huumeita....



Mutta raskasta olisi ilman ehkäisyä, aborttimahdollisuutta, nykyaikaista terveydenhuoltoa...

50-luvulle että nainen kotona lasten kanssa ja mies töissä, niin minä sitten elän niin.

Ja kyllä olen nyt ihan tyytyväinen.

taitaa olla peräisin amerikkalaisista ylemmän keskiluokan perhe-elämästä. 50-luvulla me elimme vielä pula-aikaa ja vain harvoihin taloihin tuli lämmin vesi. Kaikilla ei ollut edes sähköjä saati vesivessaa.

Silloin vielä oli paljon tosi köyhiä perheitä, joiden lapset joutuivat tekemään pienestä pitäen rankkaa ruumiillista työtä. Nykyinen (suomalainen) yhteiskunta antaa tasapuolisemmat elämän eväät kaikille.

Kuka käskee hankkia 200neliötä, voihan sitä kasvattaa 4 lasta kaksiossa, niinkuin 50-luvulla, jos se tekee onnelliseksi.

Koska ruoka ja iloinen vaimo on kotona työpäivän päätteeksi odottamassa joka tapauksessa.



Viiskytlukuun haluaisin palata vain ja ainoastaan siksi, että lapsilla/nuorilla oli silloin jopa moraali ja kunnioittava suhtautuminen vanhempiin..

omaa äidinkieltä kiellettiin puhumasta, ruoka tarkoitti poroja, kalaa, sieni ja marjoja, tuoretta leipää sai harvoin. Lääkäreihin ei päässyt, miehet joi, naisetkin salaa. Lapset lähetettiin kouluun kauas.

kun mentiin kaupunkiin oppikouluun. Ei ollut homoja, ei sivareita eikä tiedetty insestistä mitään. Seksiä oli vasta papin aameen jälkeen.

Miksi naiset aina haluaa välttää töihin menon?



t; 11cm mies

Tiedän vain 3 taloutta, joissa ei ollut sisävessaa 50-luvulla. Ja asuin pienessä maalaispitäjässä, jossa puhelin oli vain parissa talossa.

ja hänen viittä muuta sisartaa. Äitini äiti kävi töissä. Äidin isä ryyppäsi sodasta tulleiden traumojen vuoksi.

Johon tuli sisävessa 80-luvulla. Siihen asti käytiin ulkovessassa.

mummu pesi vaatteet käsin, silitti kaiken mahdollisen, laittoi ruuat alusta asti itse... Pappa kävi töissä, mutta perjantaisin ryyppäsi sodan kauhuja ja rankkoja työviikkojaan pois. Välillä mummu osui tielle.



Avioero oli lähellä monta kertaa, mutta se ei vaan käynyt siihen maailmanaikaan.

syrjäseudulle asumaan.

osaan olla onnellinen tässä ajassa nimittäin :) Miettikää nyt miten onnekkaita olemme! Älkää tempoilko joka suuntaan, keskittykää vain asioihin jotka tekevät onnelliseksi. Kyllä se siitä ;)

Kuka käskee hankkia 200neliötä, voihan sitä kasvattaa 4 lasta kaksiossa, niinkuin 50-luvulla, jos se tekee onnelliseksi.

enää saa, missä yhteinen pesuhuone on käytävällä, ja vessa pihan perällä.

Elämä tosiaan taisi olla yksinkertaisempaa. Oli työ, koti ja verrattain pienimuotoiset harrastukset. Silloin oli 8 tunnin työpäivä, mutta lauantaisin tehtiin vielä puoli päivää. Työtä oli kaikille. Sosiaaliturvaa ei nykymuodossaan ollut, mutta ei sitä myöskään tarvittu nykyisessä laajuudessaan. Olihan kuitenkin köyhäinhoitoa jossain muodossa.



Asuttiin toki ahtaasti. Viihdettä ei sanan nykyisessä merkityksessä ollut, vaan olihan tansseja ja iltamia. Ja 50-luvulla alkoi rock'n'rollin myötä nuorisokulttuuri kehittyä.

Tavalliset, perheelliset ihmiset eivät juuri matkustelleet. Toisaalta, oma äitini teki 50-luvulla ystävineen pitkiä lapinvaelluksia ennen kuin perusti perheen.



Kannattaa myös muistaa, että vaikka 50-luvulla oli paljon kotiäitejä, niitä ei juuri ollut alimmissa yhteiskuntaluokissa. Tavallisen kansalaisen ostovoima oli vähäinen ja tavarat ja asuminen kallista. Äitinkin oli käytävä töissä, ja naiset tekivät esimerkiksi fyysisesti raskaita aputöitä rakennuksilla. Toisaalta, sen ajan mittakaavassa hyvin toimeentulevien ihmisten kulutus oli nykymittapuussa melko hillittyä. Elettiin vielä kodin, uskonnon ja isänmaan aikaa, johon kuului, että esim. alemman keskiluokan perheet käyttivät osan rahoistaan kotiapulaiseen. Tai että nainen tosiaan oli kotona, jos miehen ansiot riittivät ajan mittapuun mukaan kohtuulliseen elintasoon.



Sukulaiset asuivat yleensä lähellä toisiaan, samassa kaupungissa tai samassa maakunnassa. Se oli osa sen ajan luonnollista verkostoitumista ja sosiaalista turvaa. Ja silloin myös autettiin ihmisiä. Kun joku oli hädässä, hänelle vietiin ruokaa tai autettiin töissä ongelma selvittämiseksi.



50-luku oli yhä sotienjälkeistä jälleenrakennusaikaa. Nuoret perheet rakensivat ns. rintamamiestaloja. Ei rakentaminen silloinkaan halpaa ollut. Yläkerran huoneet vuokrattiin usein esimerkiksi opiskelijoille tai työssäkäyville poikamiehille juuri taloudellisista syistä. Ennen sotia tavalliset ihmiset asuivat hyvinkin ahtaasti kaupungeissa. Rintamamiestalot olivat ehkä jonkinlainen ensiaskel kohti tavallisen ihmisen nykyaikaista asumista.



Puhelinta ei ollut joka kodissa ja auto vai varakkailla. Vielä 70-luvullakin oli tapana poiketa kylässä ilman eri kutsua. Tavallisissa perheissä ei nipotettu pikkuasoista. Vieraat kulkivat ajallaan ja talo eli tavallaan. Nykyään etenkin naisväki tuntuu tekevän kyläilyn täydellisyydestä kynnyskysymyksen. Tuolloin takavuosikymmeninä kyse kuitenkin oli ihan tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Toisaalta myös ymmärrettiin, että poikkeaminen oli poikkeaminen. Silloin ei arvosteltu toisten koteja sen enempää kuin ihmiset nyt vertailevat itseään muihin ja päinvastoin.



Sukupuoliroolit olivat nykyistä tiukemmat. 50-luvulla nainen kuitenkin saattoi jo hyvinkin elää itsenäisesti ja elättää itsensä. Mutta ammattien jakautuminen miesten ja naisten aloihin oli yhä voimissaan. Sosiaaliset paineet olivat tuossa mielessä ankarammat, mutta toisaalta sosiaalinen ohjaus helpotti elämää.



50-luvulla koulussa menestyvien oli jo mahdollista saavuttaa opiskelulla vanhempiaan korkeampi sosio-ekonominen asema. Helppoa se tuskin oli silloinkaan, mutta sorvarin pojasta kuitenkin saattoi tulla insinööri.



Terveydenhuolto oli tietenkin mitä oli. Toisaalta, ihmiset taisivat liikkua enemmän ja olla paremmassa fyysisessä kunnossa. Lisäksi, koska töitä oli ja ahkera itsensä kohtuullisesti elätti, työelämä ei aiheuttanut samanlaisia paineita kuin nykyään. Työpaikkaa saattoi pystyä vaihtamaan suhteellisen sujuvasti, jos vanha työ alkoi tuntua täysin väärän laiselta. Aikaisempi kansansairaus, tuberkuloosi, oli vähitellen talttumassa ja nykyinen kansansairuas, masennus (bipolaarihäiriö, stressi jne..) saattoi pysyä aisoissa sosiaalisen tuen ja työelämän joustavuuden takia.



Sotien aiheuttama pula-aika alkoi antaa periksi ja 60-luvun voidaan katsoa olleen suoranaista nousukautta. Ajanjaksoon kuului myös kehitysusko. Monien silmissä tulevaisuus varmasti näytti valoisalta. Toisaalta maailmanpolitiikka kiristi ilmapiiriä. Neuvostoliiton ote Itä-Euroopasta kiristyi sotilaallisella painostuksella ja elettiin myös alkavan kilpavarustelun aikaa. Ydinsodan uhka oli huomattavasti konkreettisempi kuin nyt. Kuuban kriisiin (1962) kulminoitunut kehitys oli hyvässä käynnissä, ja sen seuraukset tuntuivat myös Suomessa, joskaa ei ehkä ihan jokamiehen arjessa.



Olen ap:n kanssa kuitenkin samoilla linjoilla. Elämästä on tullut liian mutkikasta. Vaatimuksia on liikaa, mutta ennen kaikkea tarjolla on houkutuksia ja valintoja liikaa. Otan esimerkin omasta elämästäni: perheessämme on auto, moottoripyörä ja purjevene. Mukavia kapistuksia kaikki. Näistä auto on puolisoni työn takia välttämätön. Itse käytän moottoripyörää myös hyötyajoihin, elle kuljetettavani ole suuria tavaroita. Purjevene on pieni, mutta silti se sitoo paljon resursseja ja aiheuttaa kevään kunnostuskauden ja itse purjehduskauden aikana paljon huoltotyötä. Vaikka sillä ei seilaisi metriäkään, kerran, pari viikossa pitää käydä katsomassa että veneellä kaikki on kunnossa. Ja koska ranta on kaukana, se aiheuttaa ajelua autolla tai prätkällä, joka taas maksaa rahaa, joka taas vaatii ansiotyötä...