Huono omatunto... en kestä lastani ! olenko paska äiti ?

kuinka erilainen olisin äitinä, jos mies olisi oikeasti osallistuva isä. Olisin varmaan ihmisenä paljon iloisempi ja jaksavampi, jos olisi mahdollisuus toisinaan vaikka harrastuksiin.

toisin sanoen, olisin varmaan täysin erilainen jo ei joka ilta toistuisi se sama kaava: kotiin, ruokaa, leikkiä, tappelua nukkumaamenosta... yksinäisyyttä....





ap

On vain helpompi tuskastua lapseen kuin tuntea vihaa miestä kohtaan, koska silloin joutuisi myöntämään epäonnistuneensa niinkin suuressa asiassa kuin rakkaudessa ja sen oikean löytämisessä.

toi on niiiin totta:)

Asian vierestä, mutta ekeks tehdään lapsia, aika suuri osa kuitenkin tarkoituksella, ihanan miehen kanssa. Kaikki ei ehkä menekkään käsikirjoituksen mukaan, tulee ehkä ero ja se sama mies joka oli se ihana isä onkin saamaton paska. Suurella osalla miehistä on ilmeisesti persoonallisuushäiriö.

Hän on ikävöinyt sinua päivän? Haluaa illalla vaan kaikki aikasi, koska on ollut ikävä? Halaile sylitä ja kehu lastasi heti tarhan jälkeen puoli tuntia, anna kunnolla huomiosi, äläkä puolella teholla, niin lapsi ymmärtää että sinullakin oli ikävä ja voi olla huoletta ettei menetä sinua. Tuon ikäisillä on usein eroahdistustakin uhmaiän kanssa yhtäaikaa..menee ohi pian varmasti.

Et todellakaan! Unohda kaikki saasta, mitä niskaasi työnnetään. Kyse on taas jälleen kerran äitimyytistä. Valittaa ei saa.



Normaaleja tunteita, mutta osa äideistä kieltää ne itseltään ja elää omassa harhaisessa maailmassaan.



Olet hyvä äiti, kun tunnistat tunteesi! Tsemppiä ja voimia sulle :D

kyse olla masennuksesta tai vastaavasta? Mielestäni ei ole normaalia että äiti ei haluaisi viettää päivästä sitä paria tuntia lapsensa kanssa mikä on mahdollista. Eikö lapsi viihdy sohvalla vieressäsi kun katsot telkkaria? Meillä alle 2v. tuo aina leluja, kirjoja ja palapelejä sohvalle ja äiti sitten välillä kommentoi lapsen tekemisiä mutta ei keskity pelkästään lapseen.



Olen päivät lapsen kanssa kotona ja lapsi ei jaksa olla hetkeäkään yksin vaikkapa huoneessaan leikkimässä mutta yleensä ne lelut sitten tuodaan äidin lähettyville. Välillä sitä huomaa että kaikki lapsen saama huomio on tosi pinnallista ja lapsi alkaakin sitten vaatia huomiota ihan toisella tavalla, juuri roikkuu lahkeessa tai kitisee. Silloin keskityn hetken ajan lapseen täysillä ja unohdan mitä olinkaan tekemässä. Koko päivää en sellaista jaksaisi.



Oletko niin tympääntynyt lapsen käytökseen että huomaamattasi lapsen kanssa oleminen olisikin juuri tällaista pinnallista olemista? Eli aina mietit ja haluaisit tehdä jotain muuta etkä oikeastaan keskitykään lapseen? Se voi johtaa tuohon jatkuvaan huomiontarpeeseen mutta en kyllä tiedä voiko sinun tapauksessasi puhua aivan siitä kun olet päivät töissä. Tarhassa lapsi ei varmasti saa henkilökohtaista huomiota paljon ja illalla sitä pitäisi saada. Isi avuksi!

Kotiin tultua anna hetki täydellistä huomiota, sylittelyä, kuulumisia, lukutuokio tms. Meillä auttaa usein jo 15 minuutin hellittelyt, jolloin ei tosiaan tehdä muuta. Sen jälkeen yleensä jo onnistuu ruoan laittaminen ja muut puuhat. Lapsi rauhoituu tuolloin usein omiin leikkeihinsä, tarvittaessa laitan sitten vaikka ruokapöydälle piirrustusvehkeet, jolloin saa olla lähelllä touhuamassa kun itse laitan ruokaa,

joten itse on pärjättävä... masennusta tämä ei ole, olen vain tosi turhautunut. ap

älkää katsotko telkkaria kun lapsi haluaisi olla teidän kanssa. Todella kova hylkäämisen kokemus.



Mä ymmärrän, että voi olla vaikeeta, jos lapsi on fyysisesti ihan siinä kiinni koko ajan, mutta...



eikä tosiaan ole äitimyyttiä, vaan ihan oikeesti, jos ei ton vertaa välitä lapsestaan, niin huonosti on asiat. Varsinkin mitä pienempi lapsi sen suurempi merkitys vanhempien toiminnalla on. Älä ihmettele tulevaisuudessa niitä ongelmia, joita lapsellasi on.



Ihan oikeesti hei. Haloo.

paljonkin. Varmasti vain välittäisin tästä äitiydestä vielä enemmän, jos apua olisi tarjolla sitten työ - ja tarhapäivän jälkeen. Mutta hyviä vastauksia tullut :) Kiva kun jonnekin saa purkaa asiaa.



ap.

vanhemman tehtävä koko ajan leikkiä lapsen kanssa.

Vanhemman tehtävä on järjestää aikaa ja puitteet ( lelut ) ja laittaa leikki alulle, mutta ei aikuisen tarvitse tuntikausia leikkiä barbi tai autoleikkejä, eikä mitään muutakaan. On aikuisenkin oikeus sanoa välillä ihan ystävällisesti tietysti, että äiti on nyt väsynyt, eikä jaksa.

vanhemman tehtävä koko ajan leikkiä lapsen kanssa.

Vanhemman tehtävä on järjestää aikaa ja puitteet ( lelut ) ja laittaa leikki alulle, mutta ei aikuisen tarvitse tuntikausia leikkiä barbi tai autoleikkejä, eikä mitään muutakaan. On aikuisenkin oikeus sanoa välillä ihan ystävällisesti tietysti, että äiti on nyt väsynyt, eikä jaksa.

mutta aikuisen täytyy kohdata aidosti lapsi, antaa lapselle jakamatonta huomiota riittävässä määrin. Lapselle täytyy olla läsnä, mieluiten koko se aika, kun on samassa paikassa. Ap:n perheessä ei tunnu kummankaan vamhemman puolesta toteutuvan se.

Vanhemmat ovat paikalla mutteivat läsnä ja mitä turhautuneempi äiti on ja henkisesti välttelee lastaan sitä enemmän lapsi huomiota kärttää.

mutta aikuisen täytyy kohdata aidosti lapsi, antaa lapselle jakamatonta huomiota riittävässä määrin. Lapselle täytyy olla läsnä, mieluiten koko se aika, kun on samassa paikassa. Ap:n perheessä ei tunnu kummankaan vamhemman puolesta toteutuvan se.