Kauheeta kun mä en vaan voi sietää poikia :(

Yksi ja sama kateellinen äitikö näitä avauksia heittelee päivästä toiseen? Isot on murheet!



t. Kolmen LAPSEN äiti

Jo 4 vuotaasta näkee mitä omanedun tavoittelijoita tytöt osaa olla.Riippumatta kasvatuksesta tytöt luulee aina itsestään liikoja.Käytös on kuin maailman omistajalla,eskari-ikäiset tytöt luulee olevansa maailman kauneimpia yms.Jos kaikki ei pyöri niiden ympärillä 24/7 alkaa se naaman vääntely ja pillittäminen joka vaan ärsyttää niin et tekis mieli vetää litsari naamalle.Siihen sit päälle karseet pinkit vaatteet ja keiju sitä prinsessa tätä.Sit se lässytys.Avuttomaks heittäytyminen jne.Mäkin olen huomannut miten monessa perheessä tyttöjen annetaan pyörittää koko huushollia.Vanhempien silmien alla tytöt kiusaa veljiään ja manipuloi varsinkin isän uskomaan kaiken.

meluisia, reiluja, oppivaisia, uteliaita, useimmiten tottelevaisia, sotkuisia, riitelevät keskenään joskus, kuitenkin aika kilttejä, huumorintajuisia, söpöjä harvahampaita. Ihania!

jossa on liuta pelkkiä poikalapsia. Sellaisten perheiden äiditkin näyttävät usein vähän miesmäisiltä.

jossa on liuta pelkkiä poikalapsia. Sellaisten perheiden äiditkin näyttävät usein vähän miesmäisiltä.

Ha ha haa. Tyttöjen äidit taas ovat läskejä ja lässähtäneitä. Poikien taas urheilullisia ja hoikkia. Korkeasti koulutettuja ja fiksuja.

;)

sporttisia ja kauniita, lähes poikkeuksetta. Mutta tällä palstallahan se tarkoittaa samaa kuin miehekkyys.

mua ottaa päähän tämä poikien ainainen mollaaminen! Kasva siinä sitten tasapainoiksi aikuiseksi kun joka puolelta kuuluu vastaavaa. Juu ja myönnän että olen poikalasten äiti.

Ovat juu kovaäänisiä ja fyysisiä. Mutta tavallaan helppoja:

laittavat kouluun just ne vaatteet, jotka laitan valmiiksi

oppimisesta:

esikoinen oppi 5v lukemaan ja muutenkin luokkansa parhaita (tuskin on ainoa nopea oppinen poika!)

esikoinen on unohtanut kolmen vuodean aikana kaksi kertaa tavaroita kouluun, aina tietää mitä tuli läksyksi ym.





sanovat mitä ajattelevat eivätkä kieroile



pelaavat jalkapalloa joukkueessa eivätkä silti itkeä tihuta



ovat hyvinkin oma-aloitteisia



ja mikä parata: tarvitsevat paljon hellyyttä



Tytöistä en tiedä, kun ei ole kokemusta. Mutta en heitäkään haukkuisi!!

tuntisin ap:n kuvaamia miehiä ja poikia. Onneksi tunnen paljon kivampia.

vaikka aluksi ajattelin, etten näin typerään aloitukseen vaivaudu vastaamaan mitään.



Opetan siis yläkoulussa vuoden mittaan n. 200 oppilasta, joista kutakuinkin puolet on tyttöjä ja poikia. Tuo kuvaus ei tunnu sopivan moneenkaan, ei poikaan, eikä tyttöön. Vähintään 80 % molemmista sukupuolista on kivoja ja reippaita ja tekevät niinkuin sanotaan. Eikä lopuistakaan löydy sellaisia, joista nuo kaikki kamalat ominaisuudet löytyisi.



Vai vinkuuko ne vaan kodeissaan?

Mä siedän tyttöjä, mutta mun mielestä ne on ärsyttäviä, varsinkin kun isommassa porukassa leikkivät. Ilkeitä ovat toisilleen pienestä pitäen, petollisia seläntakana juonijoita.



T: tytön ja kahden pojan äiti.



ps. mä säälin perheitä jossa ei ole kuin tyttölapsia. Onhan se naisellekin noloa kun ei ole kyennyt edes yhtä poikaa synnyttämään, suurin sääli kohdistuu tyttöperheen mieheen, siihen alistettuun reppanaan joka vaan joutuu haaveilemaan ja kadehtimaan perheitä missä on myös poika tai poikia.

Siis se on ihan järkyttävää, mutta totta. Omituista vielä sen takia, että tykkään enemmän "äitiporukoista" kuin sinkkuporukoista. Mutta ei jumalauta, joku viiraa päässä, kun kertakaikkiaan menee palstaäitien kanssa hermo. Ja äitienkin, siis yksittäisten. Seuraavista asioista:

- Itsestään pidetään melua jatkuvasti

- Kaikkea vähänkin rasittavaa kartetaan ja vollotetaan, miten se on raskasta, miksi minä, yhyy yhyy

- Aina märinä päällä jostain asiasta, yyy yyy yyy yyy

- Raivokas uhoaminen karmealla äänellä, vaikka omat saavutukset ovat plus miinus nolla



Kiitos kun sain avautua.



P.S. Ap:n kuvaamat pojat muistuttavat pitkälti siis palstamammoja...

Mulla on kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki ovat reippaita. Siskoillani taas on toisella kolme tyttöä ja toisella kaksi, ja miehen siskolla on kaksi tyttöä. Ja näihin tyttöihin menee hermot... ;) Meidän tyttö on kyllä aivan erilainen kuin nuo.



Allekirjoitan toki sen, että pojat ovat kovaäänisiä. Näin myös meidänkin pojat ja tyttö. Kaikki pitää kailottaa ja ääntä syntyy. Pientä uhoakin löytyy ainakin koululaisilta. ;) Muussa en sitten olekaan samaa mieltä. Pari viikkoa takaperin siskojeni tytöt olivat täällä meillä ja meinasin tosissani joutua terapiaan, kun niin vanne kiristi päätä. ;)

Tässä oma yksipuolistaminen (oma tyttöni ei kuulu tähän joukkoon tietenkään...).



Näistä seikoista meni hermot tyttöihin:



- vinkuvat, inisevät ja kitisevät. Joku leikkii lelulla, jonka minä tahdon. Miksi nuo kaksi supisevat? Tuo kiusaa. Missä on vaihtovaatteet, kun nämä on rumat... Loputon vinkuminen kaikesta koko ajan.



- jonkun tytöistä pitää koko ajan dramatisoida. Kaikki on pielessä ja itketään, huudetaan ja pilataan leikit myös muilta. Syy voi olla se, että saatiin tahra omaan puseroon.



- puukotetaan selkään. Sanotaan kovaan ääneen jotain mukavaa ja seläntakana haukutaan. KOKO AJAN. Mikään leikki ei voi sujua, jos tyttöjä on enemmän kuin kaksi.



- Tönimistä, ilkeilyä tai muuta tuhmaa ei tunnusteta. Silmät kirkkaina valehdellaan ja syytetään toista. Ei tunnusteta, vaikka olisin nähnyt tilanteen. Olen aivan neuvoton näissä tilanteissa, koska meillä pojat (ja se tyttökin) tunnustavat kyllä tekonsa, pyytävät anteeksi ja sitten ollaan kavereita. Nämä tytöt eivät tunnusta, eivät pyydä anteeksi ja jos sitten pyytävätkin pitkän ajan jälkeen, niin sitten ei ainakaan leikitä yhdessä ja jatketaan piikittelyä ja kiusaamista. Mitä isompi tyttö, sen pahempi tässä asiassa. :(



- Yritetään koko ajan manipuloida aikuista ja leikkikaveria. Pelottavaa.



- Ne vaatteet. Tarvitseeko sanoa enempää? Ne eivät ole koskaan sopivat, ja kriisi syntyy, jos ulos pitää mennä housuissa. Pahinta on, jos vaate likaantuu. Silloin se olikin lempivaate. 5-vuotias vaihtoi meillä yhden päivän aikana viidet pikkuhousut, kun edellisissä oli jokin kuvitteellinen vika...



- Liian pienet vaatteet. Kaikilla tytöillä (iät 5-10 vuotta) oli liian pieniä vaatteita. Hanskat aina liian pieniä. Housut vyötäröltä piti kiristää niin kireiksi, että ihoon jäi jälki. Kenkiin tungettiin ylimääräistä sukkaa, kun muuten kenkä kuulemma on liian iso, mutta se jalka sen sukan kanssa ei millään mahtunut sinne kenkään. Ulkopuoleltakin mitattuna oli liian nafti, mutta tyttö vaan itkee, että liian suuri, jos se sukka ei ollut mukana siellä kengässä... 5-vuotiaalla on ollut samat lapaset 1-vuotiaasta asti, kun muut lapaset on liian isoja, ja itkuhan tuli, kun ne omat lapaset kastui... Ulkovaatteet muutenkin oli jotain ällöä, kamalaa, yököttävää, ja niistä piti periaatteen vuoksi koko ajan taistella.



-Syöminen. Miten noin pienten tyttöjen syöminen voi olla noin ongelmallista? Aina oli jokin ruoka, jota yksi ei syönyt (meidän lapset syö lähes kaikkea eivätkä valita ruoasta koskaan). Sitten ei kelvannut edes vihannekset. Eikä leipäkään, kun se ei ollut oikeaa merkkiä. Yksi lapsista eli viikonlopun maidolla. Kasvattaako äidit tytöistään jotenkin anorektisia vai onko kyseessä pikkutyttöjen luontainen geeniperimä? Omani ei ehkä osaa tuota perimää noudattaa, kun pojat syövät kaikkea, itselläni on muutama ylimääräinen kilo eikä meillä ruokapöydässä koskaan taistella. Jos ei osaa käyttäytyä, poistetaan pöydästä. Ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla. Ja viisi ateriaa päivässä on meillä vakio, kaikki lapset tosin ovat lievästi miinuskäyrällä, mutta ovat ollet niin jo syntymästään asti.



- Satuttaminen. Jos tyttö kaatui, alkoi hirveä itku ja poru, vaikka ei tullut naarmuakaan. Piti sitten 7-vuotiaankin istua sylissäni toista tuntia, kun niin sattui. Samassa ajassa 5-vuotias tyttöni kaatui ja sai polvensa auki, puhalsin kerran ja tyttö jatkoi reippaana leikkejään. Pojat eivät tulleet edes kertomaan naarmuista, kertovat, jos käsi menee poikki...



Oikeastaan kaikki nämä muut asiat löytyvät jo kohdasta yksi. Koko ajan löytyi valittamisen aihetta. Oma-aloitteisuutta ei löytynyt lainkaan. Jopa pihalla kun pojat keksivät "autoradan", niin tytöt seisoivat väristen paikoillaan ja inisivät, kun ei ole mitään tekemistä...



On pakko sanoa, että olen niin onnellinen ja kiitollinen lapsistani. He ovat kyllä kovaäänisiä, energisiä ja touhukkaita, mutta eivät sentään koko ajan valita ja nyhjötä, ilkeile ja pilaa muiden iloa, jotta saa itse olla oikea drama queen. En usko, että kyseessä on sukupuolille ominaiset piirteet vaan se, että tietyssä perheessä on vallalle tullut tietyt tavat. Omat siskoni eivät varmasti jaksa minun lapsiani, koska pitävät meteliä ja touhuavat koko ajan, keksivät leikin vaikka vessapaperirullista eivätkä nyhjötä lastenhuoneessa sen nukensängyn vieressä siivosti tuntikausia. Itse taas en jaksa tuota saamattomuutta ja vinkumista, kaikesta valittamista.



Niin, omat poikani ainakin ovat reippaita ja energisiä ja hyvin liikunallisia eli ap:n juttuja en allekirjoita.

noista ap:n luettelemista jutuista pätee tyttöihinkin...

en tunnista pojastani yhtään ap:n kuvailemaa piirrettä!

ahkerampia ja tunnollisempia mutta ei sitä apn lailla voi yleistää! Tuota tyyppiä löytyy sekä tytöissä että pojissa!

meillä 2 tyttöä ovat huomattavasti helmpompia kasvattaa kuin tämä mulle yhtä rakas poikalapsi. Poika on kova märisemään ja pistämään vastahankaan kun taas tytöt tottelevat mukisematta yleensä. Poika myös laiskanpuoleinen mut se vaan vaatii enemmän viitseliäisyyttä kasvattaa siitä kunnon kansalainen :D omasta mielestäni kova työ tuottaa jo hyvää tulosta!

rankkaa se on ja uskon heitä. Osoittihan sen juuri tutkimuskin jossa todettiin tyttölasten vanhempien olevan onnellisempia. Kavereiden pojat ovat älyttömän aggressiivisia leikeissään, pitävät hirveetä älämölöä ja hajottavat paikkoja. Sen lisäksi jatkuvasti ovat ongelmissa sosiaalisissa suhteissaan kun aina tarvitaan aikuista erotuomariksi...tyttölasten kohdalla en vielä ole niin paljoa sellaista huomannut...

Te olette niin ärsyttäviä ämmiä. Täällä kaikki tyttölasten äidit nyt sit kilvan kehuvat omiaan. ihan niiku sen sukupuolen vois valita. Mulla on 2 tyttöä ja 1 poika. poika oppi heti luistelemaan ja pyöräilemään,varmaan eka tai toka kerrasta. nousi vaan ylös aina kun kaatui ja jatkoi niin kauan kunnes osasi. likat taas ei millään oppinut..kauhee poru ja huuto joka kaatumisesta ja kesti ja kesti ennenku oppivat kumpaakaan. ja aina huutoa et mitä laitetaan päälle, vaatteet vaihtuu 6krt pv. ja ku mul tulee vieraita ni poika omas huonees leikkimäs mut tytöt istuu pöydä vieres kyttäämäs ja nyhjäämäs ja kuuntelemas. olisin ottanu mielummi ne 3 poikaa. toisaalt silti poika on tosi villi ja energinen mut kiltti kuitenkin kun kohdistan energian oikein eli paljon ulkoilua ja harrastuksia ja ohjelmaa!!!

Te olette niin ärsyttäviä ämmiä. Täällä kaikki tyttölasten äidit nyt sit kilvan kehuvat omiaan. ihan niiku sen sukupuolen vois valita. Mulla on 2 tyttöä ja 1 poika. poika oppi heti luistelemaan ja pyöräilemään,varmaan eka tai toka kerrasta. nousi vaan ylös aina kun kaatui ja jatkoi niin kauan kunnes osasi. likat taas ei millään oppinut..kauhee poru ja huuto joka kaatumisesta ja kesti ja kesti ennenku oppivat kumpaakaan. ja aina huutoa et mitä laitetaan päälle, vaatteet vaihtuu 6krt pv. ja ku mul tulee vieraita ni poika omas huonees leikkimäs mut tytöt istuu pöydä vieres kyttäämäs ja nyhjäämäs ja kuuntelemas. olisin ottanu mielummi ne 3 poikaa. toisaalt silti poika on tosi villi ja energinen mut kiltti kuitenkin kun kohdistan energian oikein eli paljon ulkoilua ja harrastuksia ja ohjelmaa!!!