Kauheeta kun mä en vaan voi sietää poikia :(

Siis se on ihan järkyttävää, mutta totta. Omituista vielä sen takia, että tykkään enemmän "jätkäporukoista" kuin naisporukoista. Mutta ei jumalauta, joku viiraa päässä, kun kertakaikkiaan menee poikien kanssa hermo. Ja miestenkin, siis yksittäisten.



Seuraavista asioista:

- Kaikkea pitää tehdä niin hitonmoisella äänellä ja metelillä

- Itsestään pidetään melua jatkuvasti

- Kaikkea vähänkin rasittavaa kartetaan ja vollotetaan, miten se on raskasta, miksi minä, yhyy yhyy

- Aina märinä päällä jostain asiasta, yyy yyy yyy yyy

- Mitään ei voi tehdä reippaasti, kun pitää olla avuton sokea urpo

- Samalla uhotaan niin älyttömästi omista voimista, vaikka ne voimat riittää lähinnä sotkemiseen ja pahantekoon

- Oppimiseen menee jumalaton aika ja kädestä pitäen saa neuvoa ja neuvoa, hoksottimet ei vain toimi

- Urheilussakin kivointa on lähinnä uhoaminen ja telkusta katselu, jos itse pitää pelata poikaporukassa, niin itkuhan siitä tulee, yhyy yhyy yhyy, liian vaikeaa, liian raskasta

- Jatkuva tavaroiden hukkaaminen, eikä niitä löydä, vaikka nokan alla olisi

- Mitään asioita ei voi huolehtia

- Järki ei päätä pakota, kinutaan että pitää saada mennä ulos t-paidalla, vaikka olisi 5 astetta, sitten itketään kun on liian kylmä, mutta vaatetta ei voi lisätä



Siis eniten ärsyttää saamattomuus, ymmärtämättömyys, hidas oppiminen, oma-aloitteisuuden puute, takertuminen, jatkuva väninä. Ja siihen yhdistettynä raivokas uhoaminen karmealla äänellä, vaikka omat saavutukset ovat plus miinus nolla.



Kiitos kun sain avautua.