Iitu kullannuppu sai kaupassa syödä sipsejä samalla kun

Syönhän ravintolassakin ensin ja maksan vasta sitten. Tai kuljen ensin taksilla ja sitten vasta maksetaan. Tämä niille, jotka kohta väittää, että mitäs jos lompakko unohtuu tms.

Ruokakauppa ei ole ravintola! Vertaapa nyt vaikka ravintolaa ja pikaruokapaikkaan tai taksia linja-autoon niin tajuat, että säännöt vaihtelevat sen mukaan, missä ollaan. Taksissa ja ravintolassa palvelu/ruoka tuodaan eteesi ja siinä samalla annetaan nauttia siitä ennen maksua, toisaalla taas pitää maksaa ensin. Ruokakaupassa kukaan ei ole antanut sinulle lupaa mennä ottamaan hyllystä tavaraa käyttöön ennen maksua, luulisi tuon nyt olevan päivänselvää.

ap:n kanssa. En halua opettaa lapselleni kaupassasyöntiä. Joskin olen itse joutunut tästä kerran joustamaan, kun verikokeen vuoksi olin pyörtyä kassajonoon. Silloin korkkasin jaffan odottaessa, mutta kassa tuskin edes huomasi tätä. Lapsi ei ollut mukana :).

av-mammoille, että kaukana maailmalla (Ruotsissa) vihannes/hedelmäosastoilla on kyltit joissa kerrotaan että lapsi saa banaanin syötäväkseen (kaupan päälle) - marketti/kauppias tarjoaa.

Näin pysyy nälkäinen muksu tyytyväisenä kaupassa.

Matkailu avartaa, arvon rouvat. Ei kiristä pipo niin paljon.

Yksikään kauppareissu ei vieläkään suju ilman että pitää saada juoda pillimehua tai syödä keksejä, karkkia, jädeä ennen kassaa ja maksamista. Bussimatka keskustaan ei myöskään onnistu ilman eväitä, ja matka kestää 15 minsaa..... Lapsi hallitsee muutenkin koko perhettä, siskoni kieltää ja kakara kitisee vastaan, aina lapsi on se joka voittaa ja saa läpi tahtonsa. Syksyllä menee jo kouluun, onnea vaan opelle ja luokkatovereille. Ei ole diabetes tms, on vaan täysin kasvatuskyvytön äiti.

kun ihan täkäläisissäkin kaupoissa lukee noin. Siihen asti kaupan tavarat on kaupan tavaroita ennen maksua.

ja aloitan sanomalla, että diabetes on Suomessa ihan kansansairaus, poikkeuksellisen yleinen. Eipä ihme, että tähänkin ketjuun osallistuu porukkaa, joilla on jokin läheinen siihen sairastunut.



Äidilläni 65v. on ollut diabetes 17-vuotiaasta saakka, ja on sinut sairautensa kanssa ja hoitotasapaino ja terveys muuten on hyvä. Mitä nyt ylipainoa on jonkin verran. Siripiristä vai mitäsenytoli en tiedä mitään, äitini on vanhaa koulukuntaa ja hänellä on ihan tavallisia sokeripaloja lähes jokaisen vaatteensa taskussa, ja isänikin kantaa sokeria mukanaan.



Hyvä hoitotasapaino tarkoittaa myös sitä, että osaa tuntea shokin alkavat oireet niin hyvin, että osaa ennaltaehkäistä liian matalalle menevää verensokeria. Äitini tuntee kroppansa ja sairautensa niin hyvin, että tuntee heti kun verensokeri alkaa mennä liian alas ja pistää sitten äkkiä sokeripalan suuhunsa. Muistaakseni ehkä pari kertaa kuussa joutuu näin tekemään. Lähelle shokkia (siis niin, että alkoi käyttäytyä sekavasti ja huutaa kovalla äänellä) hän meni ehkä kerran neljässä vuodessa - siis sinä aikana kun kotona asuin, nyt en tietenkään tiedä kun olen 15 vuotta pois lapsuudenkodistani asunut.



Muistan hänen muutaman kerran ostaneen kaupasta esim. lakritsipötkön tai pillimehun (sokeroidun mehun sokerihan imeytyy nopeiten) ja ottaneen niillä ensiavun itselleen. Mielestäni todella pieni hinta siitä, että kykenee pitämään itsensä kuosissa joutumatta shokkiin, jonka luulisi diabeetikko-ihmisten tietävän, että se on hengenvaarallinen tila jatkuessaan.



Verensokeri voi laskea tosi äkkiä, vaikka pitäisi miten tahansa huolta säännöllisistä aterioista. Ei se tarkoita huonoa hoitotasapainoa. Jokainen diabetes-potilas on erilainen. Käsittämätöntä, että täälllä joku kehtaa edes ehdottaa, että diabetespotilas kävelisi jonkin lakupötkön kanssa kassalle, maksaisi sen, ja jatkaisi sitten ostoksiaan. Hohhoijaa taas.

Ruvetaan vaan kaikki syömään kaupassa. Eiks olis kiva, kaikilla on mukavaa, ja iloiset ilmeet, kun ei tarvi nälissään siellä shoppailla.

Kauppa tosin tarvitsee lisää myyjiä/vartijoita (vaikka me tietysti olemme ihan rehellisiä, ja kiikutamme ne tahmaiset kääreet kassan iloksi, mutta moni muu ei ehkä tee näin) ja siivoojia, ja vähän voi tietysti roiskua niitä ruoantähteitä ja mehutahmoja sinne ruokapakkauksiinkin, kun kaikkien nicopetterit eivät välttämättä osaa syödä niin siististi vielä. Mutta kun joillekin lupa annetaan, niin sehän on annettava kaikille, yhteiskuntaluokkaan, heimoon ja ikään katsomatta, eikös niin?

Kaikki nämä kohonneet kustannukset, ja hävikki näkyvät sitten tuotteiden hinnoissa, mutta pääasia, ettei kukaan joudu kasvattamaan sitä nicopetteriään.

Verensokeri voi laskea tosi äkkiä, vaikka pitäisi miten tahansa huolta säännöllisistä aterioista. Ei se tarkoita huonoa hoitotasapainoa. Jokainen diabetes-potilas on erilainen. Käsittämätöntä, että täälllä joku kehtaa edes ehdottaa, että diabetespotilas kävelisi jonkin lakupötkön kanssa kassalle, maksaisi sen, ja jatkaisi sitten ostoksiaan. Hohhoijaa taas.

tarkoittaa kyllä se, jos useaan kertaan kuussa tulee noita läheltä piti-tilanteita. Eikä täällä kai kukaan ole väittänyt että diabeetikoiden pitäisi kriittisessä tilanteessa maksaa eka ostoksensa. On sanottu, että pitäisi varautua sairautensa vaatimalla tavalla esimerkiksi juuri sokeripaloin, siripirein, hunajapussein tms.

t. edellä kommentoinut, diabeetikon lapsi ja vaimo

Mikse voisi antaa evästä lapselle missä vaan? Saako vauvaa imettää kaupassa? Yleensä on omat eväät mukana tarvittaessa, koska aina ei voi suunnitella kauppareissua, niin että on juuri syöty ja toiseksikin meidän 2v ei ollenkaan malttaisi istua kärryissä/rattaissa, jolloin kauppareissu kuluu joko lapsen kasvattamiseen tai vaihtoehtoisesti pitkin kauppaa paimentamiseen. Annan mieluummin eväät käteen, esim rusinoita ja pähkinöitä. Kaupan pakkauksia en yleensä avaa, paitsi leipäpussin joskus tai banaanitertun korkkaan, jos niitä eväitä ei ole mukana. En näe siinä mitään ongelmaa tai pidä sitä huonona tapana. Oleellisin epäkohta aloituksessa oli mielestäni se, että pikkulapsi syö sipsejä. PS Yleensä käymme kaupassa ilman lasta, se on muutenkin ihan tyhmä paikka lapselle.

osallistumaan; ottamaan purkkeja hyllystä yms? MOninverroin parempaa kasvatusta kuin ruuan mussutus ja kaupassa syöminen? MInusta on ihan ok että pieni lapsi napostelee OMIA EVÄITÄ; jotain maissinaksuja tai rusinoita, mutta 3v ei ole enää pieni vaan tarvitsee rajat, säännöt, kasvatuksen. Lapsi jota ei kasvateta, on huonosti kasvatettu ja tulee kärsimään siitä itse. Ihan sama mitä vanhemmat selittelee. Aikunen joka mussuttaa kaupassa omia eväitään tai kaupan tuotteita- on yksinkertaisesti huonotapainen juntti.

mutta minusta tuo on vain ja ainoastaan laiskuutta kasvattaa lasta. Ja pieleen menee vaikean temperamentin kanssa ihan alusta lähtien. Ei sun tarvitse mitään säännönmuakisesti kiellellä. Sanot kuule ihan vaan että kaupassa ei syödä ja piste. Sitten se lapsukainen koettaa vastustaa ja sä mietit miten toimia. Mä menin "vaikean temperamenttilapseni" kanssa monesti kassojen ohi, sanoin myyjälle et nuo ostoksen jää tähän ja mennään vähän selvittämään asioita. Lapsi huusi aikansa- joskus melkein puol tuntia- mutta koskaan ei saanut tahtoaan läpi. KOska jos sitä rajaa ei ole- lapsi ei sitä opi kunnioittamaan. Rajaton lapsi on onneton lapsi. Kaupan asiakkaana olen paljon tyytyväisempi kun katson äidin kasvattavan lastaan ja kuuntelen sen huudon kuin katsellessa kuinka lapset vetää vanhempansa kuusnolla jo taaperoina

2-vuotiaat ei yleensäkään malttaisi istua kärryissä/rattaissa tai ylipäänsä yhtään missään varsinkin kun itse päättävät niin. Kannattaisi oikeasti pohtia, mitä se sana "kasvattaminen" pitää sisällään ennen kuin pistää sen banaanin lapsen kouraan vain siksi, että lapsi ei ala huutaa.

toiseksikin meidän 2v ei ollenkaan malttaisi istua kärryissä/rattaissa, jolloin kauppareissu kuluu joko lapsen kasvattamiseen tai vaihtoehtoisesti pitkin kauppaa paimentamiseen.

Kaupassa käynti se vasta taitolaji onkin! Pitää olla juuri oikeaan aikaan syöty jotta on maha täynnä, omat eväät mukana ja vesipullot laukussa. ihan oikeasti arvon naiset, miksi elämä on niin kovin kovin hankalaa?



Kaupassa käyn joskus lasten kanssa jos kaapit on tyhjiä ja mies töissä jolloin lapset on pakko ottaa kauppaan mukaan, mutta KOSKAAN ei ole tullut tilanetta että lapselle pitäisi antaa jotain syötävää kärrystä! Jes, olen hyvä äiti ja mallikasvattaja!



Lapset 6, 5 ja 1v.

kenenkään syövän tai juovan kaupassa. En kyllä yleensäkään kauheasti ympärilleni katsele, mitä kanssaihmiset tekee kun suoritan ostoksiani, nyt vasta luen, että joku voi näinkin tehdä! ja ikää on yli 30 vuotta. Olen kyllä itse ollut monta kertaa kaupassa hirvittävässä nälässä (minulla ei ole mitään sairautta), mutta ei silti ole tullut mieleenkään, että sen suklaapatukan, jonka nälkääni hätävaraksi ostan voisi jo kaupassa syödä. Enkä taida jatkossakaan syödä, todella noloa viedä tyhjiä käärepapereita kassalle ja kuljeskella maitohyllyllä suklaan jämät hampaissa. Kyllä aikuisen ihmisen (ja lapsenkin) pitäisi sen verran nälkää tai mitä tahansa mielitekoa kestää, että voi odottaa kaupasta ulospääsyä ja paljon nautinnollisempaa se syöminenkin on kaupan ulkopuolella. Tuskin kenenkään kauppareissu tuntikausia kestää?

Kun teidän muksut syö kiukuttelun estämiseksi kaupan kärryissä ruokia esim. jäätelöä niin sitten minun allerginen lapseni voi saada kärryistä esim. jäätelöä käsiinsä ja suuhunsa. Seurauksena hengenvaarallinen reaktio ja ambulanssikeikka.

ei tarvi olla sellainen tapa, että kaupassa aina syödään. pari kertaa ollaan sorruttu. jos haet lapset lähempänä viittä päiväkodista ja ne ovat nälissään ja kuitenkin on älytön kiire mökille ja pakko tehdä isot ostokset niin onko vakavaa poikkeustilanteessa antaa lapselle jotain syötävää ettei joudu olemaan nälissään? ei minusta. eri asia taas jos tuontuosta syödään kaupassa. isot ostokset voi vielä lähemmäs tunnin, ainakin meillä. kerran olen tainnut raskausaikana avata vesipullon ostosten alussa kun oli älytön jano, muuten ei olisi jaksanut. aina ei voi olla varautunut vesipullolla tahi eväskassilla siltävaralta että jano tai nälkä yllättää((:

mutta eivät 15min enempää, että ehtisitte maksaakin ne ostokset ja kaupasta ulos?

Tuossahan lukee, että ostokset voivat viedä lähemmäs tunnin.

Verensokeri voi laskea tosi äkkiä, vaikka pitäisi miten tahansa huolta säännöllisistä aterioista. Ei se tarkoita huonoa hoitotasapainoa. Jokainen diabetes-potilas on erilainen. Käsittämätöntä, että täälllä joku kehtaa edes ehdottaa, että diabetespotilas kävelisi jonkin lakupötkön kanssa kassalle, maksaisi sen, ja jatkaisi sitten ostoksiaan. Hohhoijaa taas.

tarkoittaa kyllä se, jos useaan kertaan kuussa tulee noita läheltä piti-tilanteita. Eikä täällä kai kukaan ole väittänyt että diabeetikoiden pitäisi kriittisessä tilanteessa maksaa eka ostoksensa. On sanottu, että pitäisi varautua sairautensa vaatimalla tavalla esimerkiksi juuri sokeripaloin, siripirein, hunajapussein tms.

t. edellä kommentoinut, diabeetikon lapsi ja vaimo

Kyllä tässä ketjussa joku juuri sanoi, että diabeetikkohan voisi maksaa ensin sen suklaapatukkansa ja jatkaa sitten ostoksiaan. Se mua tässä keskustelussa eniten vituttaa.

t. se 65-vuotiaan diabeetikko-äidin tytär

Kun teidän muksut syö kiukuttelun estämiseksi kaupan kärryissä ruokia esim. jäätelöä niin sitten minun allerginen lapseni voi saada kärryistä esim. jäätelöä käsiinsä ja suuhunsa. Seurauksena hengenvaarallinen reaktio ja ambulanssikeikka.

eikä muutenkaan ole järin kivaa se tahmainen paskakerros siellä kärryissä tai missään muuallakaan..

Sairaskohtaukset on ainoat tilanteet, joissa paketin avaamiset ennen kassakäyntiä sallitaan kaupoissa. Eli maahan tuupertuneelle diabeetikolle saa nakata karkkihyllystä melliä suuhun.

Jos olet raskaana ja tiedät että pahoinvointi voi yllättää milloin vain, niin tottakai sulla on silloin kauppaan mentäessä oma juomapullo mukana.

Tietysti voin käydä maksamassa sen vesipullon ja jatkaa ostoskierrosta, jos kassalle ei ole pitkät jonot, mutta pikainen kassa-asiointi ei ole mikään itsestäänselvyys täällä päin.

itse jaksaa kävellä patukkahyllylle, niin silloin yleensä jaksaa myös sen patukan maksaa ennen käyttöä.

-diabeetikko-

Verensokeri voi laskea tosi äkkiä, vaikka pitäisi miten tahansa huolta säännöllisistä aterioista. Ei se tarkoita huonoa hoitotasapainoa. Jokainen diabetes-potilas on erilainen. Käsittämätöntä, että täälllä joku kehtaa edes ehdottaa, että diabetespotilas kävelisi jonkin lakupötkön kanssa kassalle, maksaisi sen, ja jatkaisi sitten ostoksiaan. Hohhoijaa taas.

tarkoittaa kyllä se, jos useaan kertaan kuussa tulee noita läheltä piti-tilanteita. Eikä täällä kai kukaan ole väittänyt että diabeetikoiden pitäisi kriittisessä tilanteessa maksaa eka ostoksensa. On sanottu, että pitäisi varautua sairautensa vaatimalla tavalla esimerkiksi juuri sokeripaloin, siripirein, hunajapussein tms.

t. edellä kommentoinut, diabeetikon lapsi ja vaimo

Kyllä tässä ketjussa joku juuri sanoi, että diabeetikkohan voisi maksaa ensin sen suklaapatukkansa ja jatkaa sitten ostoksiaan. Se mua tässä keskustelussa eniten vituttaa.

t. se 65-vuotiaan diabeetikko-äidin tytär

Kun teidän muksut syö kiukuttelun estämiseksi kaupan kärryissä ruokia esim. jäätelöä niin sitten minun allerginen lapseni voi saada kärryistä esim. jäätelöä käsiinsä ja suuhunsa. Seurauksena hengenvaarallinen reaktio ja ambulanssikeikka.

eikä muutenkaan ole järin kivaa se tahmainen paskakerros siellä kärryissä tai missään muuallakaan..

Samainen poika on myös tämmöinen aiemmin mainittu temperamenttinen tapaus. Kyllä me silti olemme jokaisen kaupparesisun selvinneet syömättä. :D

Etkä ole ollut raskaana, jolloi verensokerit saattaa käyttätyä aivan uudella tavalla.

Noh huono provohan sinäkin olet.

t: diabeetikko

(joka ei onneksi ole joutunut syömään kaupan hyllystä, mutta ymmärtää kyllä, koska ei ole aivan aivoton)

itse jaksaa kävellä patukkahyllylle, niin silloin yleensä jaksaa myös sen patukan maksaa ennen käyttöä.

-diabeetikko-

Verensokeri voi laskea tosi äkkiä, vaikka pitäisi miten tahansa huolta säännöllisistä aterioista. Ei se tarkoita huonoa hoitotasapainoa. Jokainen diabetes-potilas on erilainen. Käsittämätöntä, että täälllä joku kehtaa edes ehdottaa, että diabetespotilas kävelisi jonkin lakupötkön kanssa kassalle, maksaisi sen, ja jatkaisi sitten ostoksiaan. Hohhoijaa taas.

tarkoittaa kyllä se, jos useaan kertaan kuussa tulee noita läheltä piti-tilanteita. Eikä täällä kai kukaan ole väittänyt että diabeetikoiden pitäisi kriittisessä tilanteessa maksaa eka ostoksensa. On sanottu, että pitäisi varautua sairautensa vaatimalla tavalla esimerkiksi juuri sokeripaloin, siripirein, hunajapussein tms.

t. edellä kommentoinut, diabeetikon lapsi ja vaimo

Kyllä tässä ketjussa joku juuri sanoi, että diabeetikkohan voisi maksaa ensin sen suklaapatukkansa ja jatkaa sitten ostoksiaan. Se mua tässä keskustelussa eniten vituttaa.

t. se 65-vuotiaan diabeetikko-äidin tytär

Etkä ole ollut raskaana, jolloi verensokerit saattaa käyttätyä aivan uudella tavalla.

Noh huono provohan sinäkin olet.

t: diabeetikko

(joka ei onneksi ole joutunut syömään kaupan hyllystä, mutta ymmärtää kyllä, koska ei ole aivan aivoton)

JOS kunto antaa myöten, patukka maksetaan ensin. JOS ei anna,voi toimia poiketen.