Iitu kullannuppu sai kaupassa syödä sipsejä samalla kun

edessä, ennen varsinaista kauppaa on "kioskiosasto", jossa myydään nimenomaan pikkuevästä eli juomia, voileipiä, pikku sipsipusseja, hedelmäpalapusseja ja karkkia. Nämä maksetaan ennen varsinaista kauppaa erilliselle kassalle (samat kaupan hinnat, ei "kioskilisää").



Jos kauppareissu kestää niin kauan, että tarvitaan välipalaa ja pissataukoja, kannattaa niihin varautua. Monissa isoissa kaupoissa on pikku kahvila justiinsa tätä varten.



Mutta mielestäni on väärin ajatella, että kaupassa saa kohdella tavaroita kuin omiaan ennen maksamista.

Ykköstyyppiä siis.



Ei ole koskaan tarvinnut hänen napostella missään mitään. Siripiriä on joskus taskussa, mutta harvoin niitä tarvitsee.



Tuntuu oudolta, että joku päästää tilansa romahtamaan jollain Prisma-reissulla... Silloin periaatteessa on ollut syömättä kauan, tehnyt ruumiillista työtä jne.

mutta minusta tuo on vain ja ainoastaan laiskuutta kasvattaa lasta. Ja pieleen menee vaikean temperamentin kanssa ihan alusta lähtien. Ei sun tarvitse mitään säännönmuakisesti kiellellä. Sanot kuule ihan vaan että kaupassa ei syödä ja piste. Sitten se lapsukainen koettaa vastustaa ja sä mietit miten toimia. Mä menin "vaikean temperamenttilapseni" kanssa monesti kassojen ohi, sanoin myyjälle et nuo ostoksen jää tähän ja mennään vähän selvittämään asioita. Lapsi huusi aikansa- joskus melkein puol tuntia- mutta koskaan ei saanut tahtoaan läpi. KOska jos sitä rajaa ei ole- lapsi ei sitä opi kunnioittamaan. Rajaton lapsi on onneton lapsi. Kaupan asiakkaana olen paljon tyytyväisempi kun katson äidin kasvattavan lastaan ja kuuntelen sen huudon kuin katsellessa kuinka lapset vetää vanhempansa kuusnolla jo taaperoina ja mietin kuinka paljon harmia tuostakin lapsukaisesta vielä tulee kaikille olemaan. Ja ihan on vanhempien vika.

tämä uhmakas ja raivokas kuopus oppisi kaupassa kulkemaan. Olen huudattanut lasta kaupassa, bussissa ym. kun olen pitänyt tietyistä säännöistä kiinni ja TIEDÄTTEKÖ te kuinka huonosti raivoavan lapsen äitiä siedetään/ymmärretään? Vanhat tädit laittavat kädet korvillensa ja mulkoilevat ohi mennessään, kaupan henkilökunta tulee kysymään voivatko auttaa(ts. voisinko poistua karkottamasta asiakkaita)... Esikoinen sitten kävelee siinä vieressä ja tekee tuhojaan kaupassa kun äiti on kiinni huutavassa ja potkivassa kuopuksessa. Olen tiukka ja rajoja asettava vanhempi, mutta tässä kauppa-asiassa en enää tiedä mitä voisin tehdä paremmin.



t. Se huono äiti, joka antaa lapselle pillimehun kaupassa

Jos kauppareissu sujuu silla paremmin etta otan paketista reissumiehen tai karjalanpiirakan jarsittavaks niin siita vaan. Sen voi maksaa kun paasee kassalle. Taas ihme nipoilijoita liikenteessa.



Tietysti mieluiten kaupassa kay ilman pienia lapsia tai vahintaankin virkean ja kyllaisen + omien evaiden kanssa, mutta aina ei elama mee taydellisesti. Niissa tilanteissa pitaa keksia jotain muuta.



Joten ens kerralla kun uhmiksenne kirkuu kaupassa niin pliis, tunkekaa sille se maissinaksu nassuun. Vaikka ennen kassoja. Kanssaihmiset kiittavat!

Että sille purjo-liisalle pitää siellä kaupassa avata ja syöttää kaikki ostokset :D



Jos tietää ipanan rupeevan huutaan kaupassa ja ei osata sitä asiaa käsitellä muutakuin lahjomalla tai antamalla jotain niin eikö sitä safkaa voi ottaa mukaan kauppaan mennessä? vaikka tikkari tai jotain sitten?



Meillä lapset odottaa kärsivällisesti kassalle asti...ja jos tulee narinaa tmv niin ne herkut jää sitten kauppaan ja saa olla kokonaan ilman.



Mäkin muistan nähneeni näitä jäätelönsyöttäjiä ja karkkien syöttäjiä kaupassa. Kerran jopa henkilökunta kävi asiasta sanomassa...laitontahan se on ja verrattavissa varastamiseen.



ah, mut olenkin kunnon kasvattaja :) (kiillottaa kruunua)

terv. diabeeetikko

Oli diabetes ja hän joutui n. Pari kertaa kuussa syömään esim. suklaapötkön ettei mennyt shokkiin. Yleensä oli sokeria taskussa mukana mut oli kaupassa jostain syystä turvautui aina suklaaseen tai vastaavaan. Maksoi käärepaperin toki kassalla eikä kassaneidit katsoneet kieroon.

Meillä ei ole muksu 3v toistaiseksi tajunnut vaatia pillinehua heti juotavaksi. Karkkia, saati sipsejä ei edes koskaan osteta. Enpä ole ajatellut, että kaataisi mun maailman jos joisikin sen pillimehun ennen kassaa. Joidenkin lasten olen nähnyt niin tekevän, enkä ole kymmastellut yhtään. Voi ihmismielen pienuutta, oli eka ajatukseni tämännkdyjun avattuani. Eniten mua kaupassa ärsyttää ne lapsilleen kovaan ääneen huutavat vanhemmat, sitä raivoamista ja huutoa on tosi rasittava kuunnella.

jos kerran pari kertaa kuussa menee yllättäen matalalle sokerit, ja vielä niin matalalle, että ei ehdi maksaa. Mun mies ja isä on diabeetikkoja, ja todella harvoin menee kummallakaan sokerit ylipäätään alas. Saati, että ei olisi siihen lainkaan varautunut. Mutta kyllä diabetes on tietenkin eriasia.

Kaupoissa on kauppojen säännöt, ja vaikkei ne miellyttäisi pitää niitä totella. Ostokset maksetaan ja nautitaan vasta sen jälkeen.

ps. onko KOSKAAN tullut mieleen, että aina kaikki ei mene niinku oppikirjoissa?

tiedän kyllä ihan läheisestä kokemuksesta, että diabeetikoilla VOI mennä matalalle, silloin on kyllä ilman muuta viisasta ottaa kaupasta jotain jos kerran kaupassa sattuu olemaan. Mutta silti, myös läheisestä kokemuksesta johtuen, ihmettelen todella jos pari kertaa kuussa yllättyy kaupassa matalaa..? Jos on niin paljon matalia verensokereita, kai niihin alkaisi jo varautua?

Jonkun satunnaisen yllätyksen ymmärrän, mutta en noin usein.

Ykköstyyppiä siis. Ei ole koskaan tarvinnut hänen napostella missään mitään. Siripiriä on joskus taskussa, mutta harvoin niitä tarvitsee. Tuntuu oudolta, että joku päästää tilansa romahtamaan jollain Prisma-reissulla... Silloin periaatteessa on ollut syömättä kauan, tehnyt ruumiillista työtä jne.

Ja joskus, ehkä 3-4 krt vuodessa aivan yhtäkkiä sokerit menee matalaksi, kädet alkaa täristä ja silmissä sumenee. Silloin kyllä turvaudun karkkihyllyn antimiin. En ota omasta laukusta Siripiriä kaupassa, koska sitä on myytävänä sielläkin. Milläs todistan, että ne oli omia?

Tuo kohtaus liittyy siihen, että lääkkeitä ottaessani on ruokailusta kulunut liian kauan. Näläntunnetta ei kohtauksen tullessa ole.

Ja se siis iskee aivan yhtäkkiä. Joskus täällä keskusteltiin samasta asiasta, jolloin minulle väittetiin, ettei voi tulla yhtäkkiä. No muuthan sen toki paremmin tietävät.

Ykköstyyppiä siis. Ei ole koskaan tarvinnut hänen napostella missään mitään. Siripiriä on joskus taskussa, mutta harvoin niitä tarvitsee. Tuntuu oudolta, että joku päästää tilansa romahtamaan jollain Prisma-reissulla... Silloin periaatteessa on ollut syömättä kauan, tehnyt ruumiillista työtä jne.

Ja joskus, ehkä 3-4 krt vuodessa aivan yhtäkkiä sokerit menee matalaksi, kädet alkaa täristä ja silmissä sumenee. Silloin kyllä turvaudun karkkihyllyn antimiin. En ota omasta laukusta Siripiriä kaupassa, koska sitä on myytävänä sielläkin. Milläs todistan, että ne oli omia?

Tuo kohtaus liittyy siihen, että lääkkeitä ottaessani on ruokailusta kulunut liian kauan. Näläntunnetta ei kohtauksen tullessa ole.

Ja se siis iskee aivan yhtäkkiä. Joskus täällä keskusteltiin samasta asiasta, jolloin minulle väittetiin, ettei voi tulla yhtäkkiä. No muuthan sen toki paremmin tietävät.

pienempi paha on joutua maksamaan ne siripirit vaikka toiseen kertaan (en kyllä millään usko niin käyvän, syöhän ihmiset purkkaakin omasta pussista), kuin ottaa sieltä hyllystä kaupan omaa. Jos kerran omakin siripiri taskussa on.

Mutta se on kai mielipidekysymys. Diabeetikon on ok ottaa kaupasta ja maksaa sitten, jos pakkotilanne on.

onko kyllä ilmeisesti rajusti yleistynyt diabetes..

turhapa niille lapsille on yhteiskunnan sääntöjä opettaa. Ja hyväksi on opettaa ne jo pienestä pitäen siihen, että ikävistä/tylsistä tilanteista pääsee läpi helpolla kun SYÖ koko ajan. Eläköön läski Suomi!

Siis jos ainoa (ja ilmeisesti hyvin taajaan käytetty) keino saada lapsi tyytyväiseksi, on suun tukkiminen ruoalla, niin metsään taidetaan mennä ja kovaa. Ruokaa kaupassa, ruokaa bussissa, ruokaa äidin ollessa kiinni ruoanlaitossa ja sitten vielä ruokaa ruokapöydässä...

Koettakaa hyvät ihmiset kasvattaa niitä lapsianne jollain muulla välillä! Vaikka sitten rakkaudella - sitä ei hyväkään mässy korvaa...

tämä uhmakas ja raivokas kuopus oppisi kaupassa kulkemaan. Olen huudattanut lasta kaupassa, bussissa ym. kun olen pitänyt tietyistä säännöistä kiinni ja TIEDÄTTEKÖ te kuinka huonosti raivoavan lapsen äitiä siedetään/ymmärretään? Vanhat tädit laittavat kädet korvillensa ja mulkoilevat ohi mennessään, kaupan henkilökunta tulee kysymään voivatko auttaa(ts. voisinko poistua karkottamasta asiakkaita)... Esikoinen sitten kävelee siinä vieressä ja tekee tuhojaan kaupassa kun äiti on kiinni huutavassa ja potkivassa kuopuksessa. Olen tiukka ja rajoja asettava vanhempi, mutta tässä kauppa-asiassa en enää tiedä mitä voisin tehdä paremmin. t. Se huono äiti, joka antaa lapselle pillimehun kaupassa

lasten kasvattaminen on tärkeämpää kuin olla mieliksi muille! Antaa ihmisten ihmetellä, niillä on omat ongelmansa.

Että sille purjo-liisalle pitää siellä kaupassa avata ja syöttää kaikki ostokset :D Jos tietää ipanan rupeevan huutaan kaupassa ja ei osata sitä asiaa käsitellä muutakuin lahjomalla tai antamalla jotain niin eikö sitä safkaa voi ottaa mukaan kauppaan mennessä? vaikka tikkari tai jotain sitten? Meillä lapset odottaa kärsivällisesti kassalle asti...ja jos tulee narinaa tmv niin ne herkut jää sitten kauppaan ja saa olla kokonaan ilman. Mäkin muistan nähneeni näitä jäätelönsyöttäjiä ja karkkien syöttäjiä kaupassa. Kerran jopa henkilökunta kävi asiasta sanomassa...laitontahan se on ja verrattavissa varastamiseen. ah, mut olenkin kunnon kasvattaja :) (kiillottaa kruunua)

Kyllä menee kasvatus metsään jos ei edes kaupassa lapsen kanssa selviä ilman lahjontaa. MInäkin tunnen perheitä joissa lapset lahjotaan joka tilanteessa hiljaiseksi. Lapset ovat oppineet kiristämään sujuvasti vanhempiaan, vanhemmat ovat laiskoja ja antavat periksi että saavat itse olla rauhassa. Ja arvatkaas mitä; nämä lapset ovat ihan pulassa kavereiden kanssa- kun kiristys ei toimikaan eikä heillä ole muita keinoja, ei taitoa sietää pettymystä. Lasten lahjominen heikentää lapsen itsetuntoa; kun lapselta ei vaadita mitään eikä hänellä ole rajoja hän kokee olevansa arvoton. Kun muille laitetaan rajoja, hänelle jää keinoksivaan lehkia sillä että niitä rajoja ei ole, että hän saa aina kaiken jne. Ja pienikin lapsi tajuaa että lopulta hän itse on se häviäjä.

Yksikään kauppareissu ei vieläkään suju ilman että pitää saada juoda pillimehua tai syödä keksejä, karkkia, jädeä ennen kassaa ja maksamista. Bussimatka keskustaan ei myöskään onnistu ilman eväitä, ja matka kestää 15 minsaa.....

Lapsi hallitsee muutenkin koko perhettä, siskoni kieltää ja kakara kitisee vastaan, aina lapsi on se joka voittaa ja saa läpi tahtonsa.

Syksyllä menee jo kouluun, onnea vaan opelle ja luokkatovereille.



Ei ole diabetes tms, on vaan täysin kasvatuskyvytön äiti.

av-mammoille, että kaukana maailmalla (Ruotsissa) vihannes/hedelmäosastoilla on kyltit joissa kerrotaan että lapsi saa banaanin syötäväkseen (kaupan päälle) - marketti/kauppias tarjoaa.

Näin pysyy nälkäinen muksu tyytyväisenä kaupassa.

Matkailu avartaa, arvon rouvat. Ei kiristä pipo niin paljon.

Yksikään kauppareissu ei vieläkään suju ilman että pitää saada juoda pillimehua tai syödä keksejä, karkkia, jädeä ennen kassaa ja maksamista. Bussimatka keskustaan ei myöskään onnistu ilman eväitä, ja matka kestää 15 minsaa..... Lapsi hallitsee muutenkin koko perhettä, siskoni kieltää ja kakara kitisee vastaan, aina lapsi on se joka voittaa ja saa läpi tahtonsa. Syksyllä menee jo kouluun, onnea vaan opelle ja luokkatovereille. Ei ole diabetes tms, on vaan täysin kasvatuskyvytön äiti.

ei tarvi olla sellainen tapa, että kaupassa aina syödään. pari kertaa ollaan sorruttu.



jos haet lapset lähempänä viittä päiväkodista ja ne ovat nälissään ja kuitenkin on älytön kiire mökille ja pakko tehdä isot ostokset niin onko vakavaa poikkeustilanteessa antaa lapselle jotain syötävää ettei joudu olemaan nälissään? ei minusta. eri asia taas jos tuontuosta syödään kaupassa.



isot ostokset voi vielä lähemmäs tunnin, ainakin meillä. kerran olen tainnut raskausaikana avata vesipullon ostosten alussa kun oli älytön jano, muuten ei olisi jaksanut. aina ei voi olla varautunut vesipullolla tahi eväskassilla siltävaralta että jano tai nälkä yllättää((:

av-mammoille, että kaukana maailmalla (Ruotsissa) vihannes/hedelmäosastoilla on kyltit joissa kerrotaan että lapsi saa banaanin syötäväkseen (kaupan päälle) - marketti/kauppias tarjoaa.

Näin pysyy nälkäinen muksu tyytyväisenä kaupassa.

Matkailu avartaa, arvon rouvat. Ei kiristä pipo niin paljon.

Yksikään kauppareissu ei vieläkään suju ilman että pitää saada juoda pillimehua tai syödä keksejä, karkkia, jädeä ennen kassaa ja maksamista. Bussimatka keskustaan ei myöskään onnistu ilman eväitä, ja matka kestää 15 minsaa..... Lapsi hallitsee muutenkin koko perhettä, siskoni kieltää ja kakara kitisee vastaan, aina lapsi on se joka voittaa ja saa läpi tahtonsa. Syksyllä menee jo kouluun, onnea vaan opelle ja luokkatovereille. Ei ole diabetes tms, on vaan täysin kasvatuskyvytön äiti.

Ei meillä kukaan ole hoksannut, että nyt ollaan Cittarissa, tarvinpa tässä banaanin, jotta en saa hepulia. Itse mammat tuon muksuilleen opettaa.

ei tarvi olla sellainen tapa, että kaupassa aina syödään. pari kertaa ollaan sorruttu.

jos haet lapset lähempänä viittä päiväkodista ja ne ovat nälissään ja kuitenkin on älytön kiire mökille ja pakko tehdä isot ostokset niin onko vakavaa poikkeustilanteessa antaa lapselle jotain syötävää ettei joudu olemaan nälissään? ei minusta. eri asia taas jos tuontuosta syödään kaupassa.

isot ostokset voi vielä lähemmäs tunnin, ainakin meillä. kerran olen tainnut raskausaikana avata vesipullon ostosten alussa kun oli älytön jano, muuten ei olisi jaksanut. aina ei voi olla varautunut vesipullolla tahi eväskassilla siltävaralta että jano tai nälkä yllättää((:

mutta eivät 15min enempää, että ehtisitte maksaakin ne ostokset ja kaupasta ulos?

vastaan tähän että kyllä mua ainakin ärsyttää sellaiset ihmiset ketkä ovat syöneet ostoksensa ennen kuin ovat maksaneet sen. Anteeksi nyt vain, se vaan jollain tavalla ärsyttää. En tiedä siihen syytä, ymmärrän jos jollakin on diabetes ja tarvitsee juuri välttämättä nyt jotain suuhun pantavaa niin sitten. Mutta sellaset terveet ihmiset ketkä vaa totee et oli kauhee jano tai nälkä niin suksikoon kuuseen. Hakekoot sen mehunsa ja juoksee sitte vaikka suoraan kassalle, maksaa ja sitte pistää suuhunsa.

Vesi voi loppua ja sitä saa kaupasta lisää. Työpaikalta ei aina voi ottaa vettä mukaan kotiin lähtiessä, kotoa on teitysti helppo ottaa mukaan.

Mikä on sellainen työpaikka, josta ei saa otetuksi vettä pulloonsa? Ei edes vessan hanasta?