Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa!!!
19.04.2011 |
Miten voikaan ihmistä näin ahdistaa. Oikeasti ei ole edes syytä.
Elämä pyörii kahden lapsen ympärillä ja tuntuu,että elän vain ja ainoastaan lasteni kautta. Muuta elämää ei tunnu olevan. Tuntuu, ettei tässä elämässä ole mitään järkeä. Pystyn pyörittämään kodin arkea, mutta kuinka kauan, sitä en tiedä. Taustalla on koko ajan huoli jostakin, enkä edes tiedä mistä. Olen hakenut apua neuvolani kautta, ja psykiatrisen sairaanhoitajan olisi pitänyt soittaa minulle jo aikoja sitten, mutta soittoa ei vain ole kuulunut.
Pakko vain purkaa tätä oloani johonkin, kun hävettää nämä omat ajatukset. Mies ei tunnu ymmärtävän, miten hankala minulla on itseni kanssa olla. En jaksa kiinnostua mistään, ja aiemmin niin rakas harrastus on jäänyt ihan vain siksi, ettei se auta minua pääsemään pois kotoa, enkä yksinkertaisesti jaksa innostua siitä enää. En tiedä, mitä tässä tulisi tehdä.
Iltaisin kun painan pääni tyynyyn, pelottaa taas seuraava päivä. Ei vain jaksaisi herätä taas kiukkuisena. Lapsilla ei varmasti ole mitenkään ihanaa elämä, kun äiti on koko ajan hermostunut ja suuttuu pienimmästäkin asiasta. En haluaisi olla tällainen, enkä itsekään ymmärrä, miksi teen asiat näin. Väkivaltainen en lapsiani kohtaan ole, mutta on päiviä, että haluaisin vain päästä pois täältä kotoa kuuntelemasta, kun nuorempi itkee ja haluaisi koko ajan syliin. Vaikka mies olisi kotona, haluaisi tämä pieni olla vain ja ainoastaan äidin sylissä. Tietysti lapset myös keskenään leikkivät, mikä varmasti on pelastukseni. Toivon vain, että saan apua pian, sillä kauaa en oikesti enää jaksa.
Tiedän, että tekstini on sekava, mutta pakko vain jonnekin saada purkaa ajatuksia anonyymisti, kun asiat painavat ja hävettää niitä kenelläkään purkaa. Tätä oloa on jatkunut jo useamman kuukauden ja tuntuu, että koko ajan mennään huonompaan suuntaan.
Kommentit (15)
Olen itse epäillyt jo pidemmän aikaa, että olisin ainakin jollakin tasolla masentunut, ja myöntänytkin sen itselleni, mutta jotenkin se vain parempina hetikinä tuntuu, että eihän tässä mitään, kyllä tästä selviää. Sitten kun tulee se huonompi hetki, niin tuntuu, että olo vain kerta kerralta pahenee. Tällä hetkellä tuntuu, että kohta pimahdan.
Ajatuksena minulla olikin mennä töihin, mutta itsetunto on nyt niin nollilla, etten oikeasti uskalla (kuulostaa typerältä, tiedän) lähteä kyselemään. Hakemuksia laitoin, mutta en niillä töitä saanut, mikä ennestään huonontaa omaa oloa. :(
Nähtävästi se on sitten itse mentävä myös yksityiselle, jos en saa pian apua pian neuvolan kautta. Aiemmin olen aina ajatellut, että ei kai se nyt mikään iso juttu ole, jos masentuu. Nyt oikeasti tuntuu siltä, että maailma kaatuu, eikä missään ole mitään järkeä. En osaa edes yksin lähteä käymään missään, ja jos joskus jossakin käyn, en osaa rentoutua ollenkaan. Tuntuu niin typerältä, etten oikeasti vain jaksa tehdä asioita, mitkä ovat aiemmin olleet pikkujuttuja tai joista olen nauttinut suunnattomasti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten tiedät miltä se tuntuu. Kaikki masentuneita mielessään vain laiskoiksi haukkuvat voisivat kokea saman.
Paitsi, että mulla pyörii jaloissa tenavia kolme. Noh, mitään muuta ei sit olekaan.
Mä en edes tiedä mistä apua pyytäisin, kun parempina hetkinä tuntee itsensä lähinnä vain tyhmäksi, kun sillai meni ahdistumaan jne jne jne. Neuvolakäynnit yms. on jo itsessään sellainen henkireikä, että niiden aikana ei ole yhtään masentunut tai ahdistunut olo. Harmi kun niitä on enää kerran vuodessa...
Mitään ei meinaa saada edes aikaiseksi. Aamulla herää odottaen iltaa ja illalla nukahtaa peläten aamua, eikä hommaa tee yhtään helpommaksi pitkä sairasteluputki... Eikä se, että poden jatkuvaa syyllisyyttä vähän kaikesta. Etenkin kaikesta siitä, mitä en ole voinut tai ehtinyt tai jaksanut tehdä lasten kanssa tai opettaa heille tai tai tai...
Pläääääh....
Todella ikävää, kun psy. hoitaja ei ole soittanut sinulle, kuten olet odottanut :-(. Kannustaisin sua soittamaan uudelleen neuvolaan ja vaatimaan heti (=parin päivän sisällä) jonkinlaisen yhteydenoton, jossa saat ensimmäisen ajan. Ensimmäinen aika voisi olla myös lääkärille, joka kuuntelemisesi myötä voisi arvioida masennuslääkityksen tarpeen (vaikutus ei ala heti). Parasta kuitenkin on, että olet avannut pään ja myöntänyt tarvitsevasi apua ja vieläpä olet jo soittanutkin neuvolaan.
Usko siihen, että asiat voivat muuttua ja tulet saaman sellaista apua, jonka avulla elosi muuttuu paremmaksi!
sitten tiedät miltä se tuntuu. Kaikki masentuneita mielessään vain laiskoiksi haukkuvat voisivat kokea saman.
En ole koskaan ajatellut, että masentunut olisi laiska tai saamaton. Lähipiirissäni olen ollu masentuneiden ihmisten kanssa tekemisissä ja mielestäni he ovat aina olleet normaaleja ihmisiä, joilla on ollut elämässä liikaa vastoinkäymisiä.
Ja todellakin nyt tiedän, miltä heistä on tuntunut!!! Aina olen heitä yrittänyt ymmärtää ja auttaa, minkä olen voinut. Ehkä tämä sitten minulle tuli, juuri sen takia, että näkisin, miten helppoa elämä ennen oli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- haet uudestaan apua
- haet itsellisi uuden harrastuksen, sellaisen, missä on pakko lähteä pois kotoa
- otat itsellesi omaa aikaa ainakin kerran viikossa ja jätät lapset isälle ja menet vaikka shoppailemaan tai lenkille
- mene töihin
Pyydä ihmeessä, että saisit oman jaksamisesi tueksi käydä neuvolassa useammin! Jos neuvolatyöntekijä tuntuu sopivalta, jolle voit jakaa elämäsi asioita, hänen velvollisuutensa on tarjota sinulle aikoja useammin. Sillä voidaan mahdollisesti ennaltaehkäistä suurempaa uupumista (ja samalla mahdollisesti arvioida varsinaisen psykiatrisen avun tarpeellisuutta). Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi, että mulla pyörii jaloissa tenavia kolme. Noh, mitään muuta ei sit olekaan.
Mä en edes tiedä mistä apua pyytäisin, kun parempina hetkinä tuntee itsensä lähinnä vain tyhmäksi, kun sillai meni ahdistumaan jne jne jne. Neuvolakäynnit yms. on jo itsessään sellainen henkireikä, että niiden aikana ei ole yhtään masentunut tai ahdistunut olo. Harmi kun niitä on enää kerran vuodessa...
Mitään ei meinaa saada edes aikaiseksi. Aamulla herää odottaen iltaa ja illalla nukahtaa peläten aamua, eikä hommaa tee yhtään helpommaksi pitkä sairasteluputki... Eikä se, että poden jatkuvaa syyllisyyttä vähän kaikesta. Etenkin kaikesta siitä, mitä en ole voinut tai ehtinyt tai jaksanut tehdä lasten kanssa tai opettaa heille tai tai tai...
Pläääääh....
Tiedän niin hyvin tuon syyllisyyden tunteen. Itselleni nuo neuvolakäynnit ovat raskaita. Ehkä siksi, että th tietää tilanteeni, ja yritän olla liikaa..:( Siitä on niin vähän aikaa, kun on pystynyt tämän itselle myöntämään. Jotenkin sitä vain häpeää omaa itseään ja tätä tilannetta.
sitten tiedät miltä se tuntuu. Kaikki masentuneita mielessään vain laiskoiksi haukkuvat voisivat kokea saman.
En ole koskaan ajatellut, että masentunut olisi laiska tai saamaton. Lähipiirissäni olen ollu masentuneiden ihmisten kanssa tekemisissä ja mielestäni he ovat aina olleet normaaleja ihmisiä, joilla on ollut elämässä liikaa vastoinkäymisiä.
Ja todellakin nyt tiedän, miltä heistä on tuntunut!!! Aina olen heitä yrittänyt ymmärtää ja auttaa, minkä olen voinut. Ehkä tämä sitten minulle tuli, juuri sen takia, että näkisin, miten helppoa elämä ennen oli.
ap
olihan se inhottavasti sanottu, mutta aloituksessasi toteat, että ennen et pitänyt sitä isona juttuna jos masentuu. Olen vain kyllästynyt kuulemaan, miten masennus on vain laiskuutta ja se lähtee kun menee lenkille.Ja ei ole toki minusta tehnyt kovin mukavaa ihmistäkään jatkuva ahdistus ja alakulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla kun herää, niin oottaa vaan että tulis ilta ja pääsis =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin tulla hulluksi kotona lasten kanssa. Kotiäidin työ on rankista rankinta ja piste. Töissä kuin töissä pääsee helpommalla.
Onneksi sain pidettyä itseni kurissa etten tehnyt hirveyksiä. Muuten sinun nuorempi lapsesi itkee koska vaistoaa ja pelkää!
Ehdottaisin sulle, että mene terveyskeskuslääkärille/hoitajalle päivystykseen heti aamusta muksuinesi.
Toinen vaihtoehto on terveyskauppa, jota itse käytän paljon. Siellä on vaikka mitä ja koulutettu henkilökunta.
Uskon, että saat ensiavun kummastakin. Sinulla nimittäin voi olla vain hormoonit sikinsokin:)tai joku hormooni/hormoonin kaltainen voi puuttua kokonaan. Synnyttäminen kun tekee temppuja keholle.
Siis heti huomenna!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että mulla on 4 lasta... Saako esim.seronilia kuin helposti? onko noista lääkkeistä paljonkin apua? Tuntuu että pää hajoo. Taidan kyllä varata ajan lääkärille.
Itse varasin tuossa tilanteessa ajan yksityiselle lääkärille ja sain miedot mielilalatabletit käyttöön (Seronil 10mg). Eivät väsyttäneet ja mitään sivuvaikutuksia en huomannut käytön aikana tai lopetuksen yhteydessä. Tällä lääkkeellä piristyin kuitenkin tavlliselle tasolle.
Sitten tein sellaisen ratkaisun että menin töihin.. Kummasti sain perpektiiviä jos suoraan sanon. En tee kokoaikaisena töitä, vaan vain sen verran että oma ammattitaito säilyy tuoreena ja voin silti olla kotonakin lasten kanssa.
Kuulostat masentuneelta ja se on sairaus johon löytyy apua. Ei se ole tahdon asia pelkästään rimpuilla sieltä pois.
Tsemppiä! Käy kukkakaupasta hakemassa itsellesi iso kimppu kukkia :).