Onko hullua muuttaa pelkästään v..ttumaisen naapurin takia?
Olen muuten tyytyväinen asuntoomme ja sen sijaintiin, mutten vaan kestä uteliasta/juoruilevaa naapuriani. Naapuri tekee elämästäni suoranaisen helvetin ja huomaan viettäväni mahdollisimman paljon aikaa poissa kotona vain tuon naapurin takia...huoh.
Kommentit (26)
Hullua on olla muuttamatta, jos oikeasti naapuri ahistaa niin paljon.
kuinka pahasta tapauksesta on kyse niin voi paremmin arvioida.
ihan oman mielenrauhan takia. Olisi yksi huoli vähemmän.
Toki sitten uudessakin paikassa voi olla kamala naapuri, tai vielä kamalampikin. Joten helpommalla kyllä pääsee jos oppii hyväksymään hankalat ihmiset..tai sitten muuttaa ihan reilusti korpeen.
jos lähtee sutta pakoon vastaan voi tulla karhu.
Ottaisin isännöitsijään yhteyttä jos sellainen teillä on tai pahimmassa tapauksessa poliisiin.
Jos kerran välttelet kotona olemistakin? Tunkeeko siis teille samalla ovenavauksella kun tulet kotiin? Alat pitää etäisyyttä, aina kun tunkee juttusille, sanot ettet ehdi tai halua jutella. Äläkä kerro elämästänne yhtään mitään.
Itse harkitsin tänään samaa... Ongelmana ei juoruilu, vaan jatkuvat kemut... Joskus ok, mutta JOKA viikonloppu pe- su jatkuva 24/7 juhlinta menee yli hilseen! Yö unet myös kärsii.
Eli eikö vaan voi antaa olla omillaan? en nyt oikeen viitsisi muuttaa, paitsi jos on meluhaittaa tai tuhoaa pihan, kiusaa lapsia, siis oikeesti on fyysistä haittaa. Jos pysyy omalla tontillaan ja en kuule naapuria, antaisin olla.
Sitten taas jos on fyysistä haittaa, koettaisin jotain konstia, kuntaan, poliisille ilmoitus?
yksityisyyttään unohtaen peruskohteliaisuuden?
Onko tervehtiminen tuppautumista vai mitä tarkoitat uteliaisuudella?
Olemme asuneet nykyisessä kerrostaloasunnossamme kolme vuotta. Yläkerran naapurit ovat jatkuva riesa. Isä, kaksi teiniä ja koira. Teini-ikäiset lapset mölyävät, möykkäävät ja huutavat. Viime yönä heräsimme töminään aamuneljältä. Perheen ainoa vanhempi käy yötöissä ja tulee usein kotiin viideltä aamulla, jollon rakki saa paskahalvauksen ja heräämme hillittömään räksytykseen ja kolinaan kun se juoksee ympäri asuntoa... He tai vielä ylempänä asuvat polttavat tupakkaa parvekkeella ja heittävät palavat tumpit alas, jolloin ne joskus päätyvät vielä palavina parvekkeen matollemme... pari kertaa on ollut tulipalo lähellä. Mitä tässä voi tehdä? Muuttaa itse pois?
Ymmärrän ärsytyksen. Voisiko koiraongelman ottaa puheeksi muidenkin talon asukkaiden kanssa, sen on pakko olla häirinnyt muitakin? Yhdistäisitte voimanne ja lähettäisitte delegaation ratkomaan ongelmaa.
Jokunen vuosi sitten asuttiin ihan ok omakotitalossa, jossa meillä oli naapurina yli 60-vuotias leskirouva.
Aluksi kaikki sujui tämän naapurin kanssa ihan ok, mutta pikku hiljaa tämä ihminen muuttui/paljastui pahimman luokan kyttääjäksi, jolle ei puheet auttaneet, vaan päinvastoin pahensi tilannetta. Esimerkiksi joka kerta kun meistä joku meni pihalle kesäisin niin naapuri tuli myös pihalle ja tuijotteli aivan suoraan meidän touhujamme.
Jos meillä oli vieraita niin tämä ihminen tuli raja-aidan läheisyyteen seisomaan, niin kauan kunnes hänet esiteltiin vieraille ja tämän jälkeen naapuri pyrki aina tulemaan meidän pihalle myöskin. Hän myös levitti meistä perättömiä asioita jne.
Pakko oli muuttaa pois. Ja ei kyllä olla kaduttu tänä päivänä asiaa ollenkaan. Nykyään jo pystyy nauramaan tuolle naapurille ja niille ajoille mitä hänen kanssaan naapureina elettiin, mutta toista oli kyllä silloin.
Tosiaan, olemme kolmisen vuotta kuunnelleet tuota sirkusta yläkerrassa ja tuntuu vain kiihtyvän... Miten saamme asuntoa myytyäkään? On varmaan valehdeltava, että rauhallista on, juu... Pidän parhaillaan kirjaa kaikista hiljaisuuden aikana olleista häiriöistä (klo 22-07 välinen aika). On sitten jotain kättä pitempää, jos ja kun otan isännöitsijään yhteyttä. Jotkut ei tunnu ollenkaan tajuavan, että ympärillä asuu muitakin... Murh!
Jokunen vuosi sitten asuttiin ihan ok omakotitalossa, jossa meillä oli naapurina yli 60-vuotias leskirouva.
Aluksi kaikki sujui tämän naapurin kanssa ihan ok, mutta pikku hiljaa tämä ihminen muuttui/paljastui pahimman luokan kyttääjäksi, jolle ei puheet auttaneet, vaan päinvastoin pahensi tilannetta. Esimerkiksi joka kerta kun meistä joku meni pihalle kesäisin niin naapuri tuli myös pihalle ja tuijotteli aivan suoraan meidän touhujamme.
Jos meillä oli vieraita niin tämä ihminen tuli raja-aidan läheisyyteen seisomaan, niin kauan kunnes hänet esiteltiin vieraille ja tämän jälkeen naapuri pyrki aina tulemaan meidän pihalle myöskin. Hän myös levitti meistä perättömiä asioita jne.
Pakko oli muuttaa pois. Ja ei kyllä olla kaduttu tänä päivänä asiaa ollenkaan. Nykyään jo pystyy nauramaan tuolle naapurille ja niille ajoille mitä hänen kanssaan naapureina elettiin, mutta toista oli kyllä silloin.
Tosiaan, olemme kolmisen vuotta kuunnelleet tuota sirkusta yläkerrassa ja tuntuu vain kiihtyvän... Miten saamme asuntoa myytyäkään? On varmaan valehdeltava, että rauhallista on, juu... Pidän parhaillaan kirjaa kaikista hiljaisuuden aikana olleista häiriöistä (klo 22-07 välinen aika). On sitten jotain kättä pitempää, jos ja kun otan isännöitsijään yhteyttä. Jotkut ei tunnu ollenkaan tajuavan, että ympärillä asuu muitakin... Murh!
Ja elämä on paljon helpompaa nyt. Harmittaa, ettei muutettu jo aiemmin. Neljä vuotta kestettiin sitä kyttäämistä ja ilkeilyä (rivitalossa).
tai
eristäydy eli
älä ole tekemisissä
kaihtimet kiinni/ älä avaa kyseiselle ovea
Me muutettiin noin vuosi sitten vittumaisen naapuruston ja asuinyhteisön vuoksi. Muuton jälkeen elämä on muuttunut niin paljon paremmaksi, ettei siitä osannut edes unelmoida tai kuvitella.
Nyt kaduttaa vain se, ettemme muuttaneet aiemmin!
jos joku ärsyttää naapurissa. Naapuritkaan eivät ole ajatustenlukijoita.
Meillä asuu seinänaapurissa monilapsinen perhe, jotka pitävät (luonnollisesti) paljon kovempaa elämää, menoa ja meininkiä kuin meidän kolmihenkinen vauvaperhe.
Kun naapurin kanssa tuli kerran puheeksi että kuuluuko ääniä, niin hän oli tyyliin siinä uskossa että talossa on tosi hyvät täysin äänieristävät seinät. Meiltä kun ei koskaan kuulu heille mitään. Hän oli vilpittömän yllättynyt kun kerroin että se ei muuten johdu talosta... Ottivat myös heti onkeensa ja hiljensivät melutasoaan.
Asunto on ihana, ympäristö on ihana, liikenneyhteydet sujuvat. Mutta seinänaapurissa asuu n. 45-vuotias pariskunta, jotka kyttäävät jokaista rasahdusta ja valittavat isännöitsijälle. Kun vauva itkee, he hakkaavat seinää.
Kun tuota oli jatkunut pari viikkoa, menin juttelemaan naapurin kanssa. Sain niskaani suoraa huutoa ja kirkumista siitä, että olen huono äiti, kun vauvani itkee. Olivat myös esim. pitäneet kirjaa ajoista, jolloin olen lapsen kanssa ulkoilemassa, ja olen huono äiti, koska lapsi ei ole nukkumassa klo 19 illalla.
Nykyään naapurit ovat myös keksineet kostaa esim. vauvan itkun poraamalla seinää. Siitähän se vauva vasta rauhoittuukin.
Meillä on yksi pieni, rauhallinen ja erittäin hyvin käyttäytyvä lapsi. Olemme tavallinen työssäkäyvä pariskunta, ja meillä ei ole koskaan vieraita klo 21 jälkeen, eikä alkoholia käytetä. Luulisi siis, että olemme suorastaan unelmanaapuri. Mutta ei. Naapurit jatkavat terroriaan.
Itse olen niin kypsä tähän, että haluaisin muuttaa pois, mutta mies kestää paremmin, kun hän on paljon poissa kotoa.
Isännöitsijälle on juteltu, ja hän symppaa meitä, mutta tuntuu, ettei hänelläkään ole keinoja. Toinen naapureistamme istuu taloyhtiön hallituksessa, joten sinnekään ei auta vedota.
Toivottavasti teidän tilanteenne ratkeaa niin, ette teidän tarvitsisi muuttaa!
niin kyllä mä muuttaisin. Naapuria kun ette saa muuttamaan, niin pakko se on silloin ite muuttaa.
Olen itsekin ollut kerran vastaavassa tilanteessa, mutta meiltä onneksi tuo kaamea naapuri muutti pois, ennen kun me ehdittiin muuttoa vakavasti alkaa toteuttaa.