Miks ihmeessä te äidit haluatte värikoodata lapsenne?!

Tuosta äitiyspakkauskeskustelusta tuli mieleeni. Tosi moni kritisoi (jälleen kerran) että pakkauksen värit eivät sovi tytölle. Kilin v*tut.

Mikä teissä perinteisissä ja suorastaan vanhanaikaisissa äideissä on, että haluatte jo vastasyntyneen koodata joko punaiseksi tai siniseksi? Tai mitä ne tyttöjen ja poikien värit nyt ikinä ovatkaan... Miksi se on teille niin tärkeää?

mutta pukisitko itse poikasi vaaleanpunaiseen? Jos pakkauksessa olisi hempeän vaaleanpunaisia vaatteita kuten joka vuosi on vaaleansinistä?

Komppaan sitä, että värikoodaus kulkee suvuissa. Minulla oli lapsena 1970-luvulla unisexejä vaatteita, olis ruskeaa, farkkua, peruspunaista, sinistä, keltaista, oranssia, turkoosia.



Kälyni on saanut lapsensa 1990-luvun alussa, ja siinä onkin laitettu lapsille koodia kerrakseen,. Kahden pojan jälkeen kun syntyi tyttö, niin tämä puettiin niin äklöön vaateparteen, ettei tosikaan. Valokuvassa 6 kk ikäisenä em. lapsella on kaljussa päässään vaaleanpunainen rusettipanta. Yök.



Koodaaminen näyttäisi olevan yleisempää vähemmän koulutettulla porukalla, sellaista pissismeininkiä.

kaikki vaalenapunaiseen ja pinkkiin, niin tytöt ku pojatkin, koska nuo värit on mun lempivärejä.

Henkilökohtaisesti en muutenkaan tykkää tästä retrokuosivillityksestä. Pääosin kuosit ovat toinen toistaan hirveämpiä ja kun niitä yhdistää sekä ylä- että alaosaan muodikkaan ennakkoluulottomasti, niin hrrr... lapsi näyttää optiselta harhalta!

Allekirjoitan täysin...

niin samalta ne näyttää naamasta. Väreillä on helppo viestiä kumpi on kyseessä.

Myöhemmin kun poika näyttää pojalta ja tyttö tytöltä, ei niillä väreillä enää ole niin väliä.



Mä ainakin olen ollut niin onnellinen tyttöni syntymästä, että olen kaikille sitä halunnut viestittää väreillä jos ei muuten tiedä että tytön olen saanut (tuntemattomat) ja sama mun poikien kanssa.



Toisaalta olen myös sitä mieltä että jokainen saa pukea lapsensa sen värisiin vaatteisiin kun haluaa. Pääasia että ovat puhtaat ja ehjät.

Ei siinä mitään pahaa ole että pojalle sinistä ja tytölle punaista. Jossain vaiheessa ne lapset kasvaa ja sitten ei enää vanhemmat värejä valitse vaan lapset itse.



Omituista on myös se että joku ottaa pulttia siitä minkä värisiin vaatteisiin joku toinen lapsensa pukee, en vaan voi ymmärtää?

en tiennyt raskausaikana, että kumpaa odotan, joten suurin osa meidän vaatteista oli tosi sekavärisiä. Sitten eräänä päivänä pyykättyäni todella suuren osan tyttären vaatteista, huomasin, että sieltä puuttui täysin vaaleanpunainen (joka on kuitenkin yksi lempiväreistäni, etenkin yhdistettynä vaalean vihreään tai ruskeaan). Siitäpä sitten alkoikin sellainen kausi, että ostin kaiken vaaleanpunaisena.



Minusta tuntuu, että ympäristö on aivopessyt minut ensin välttämään perinteisiä "tyttövärejä" ja sitten protestoimaan sitä vastaan ja ostamaan pelkkiä "tyttövärejä". Olo on skitsofreeninen ja kyse on kuitenkin vain lapsen vaatteista, joista n.80% on kuitenkin ryönässä heti ensimmäisen ruokailukerran jälkeen.



Nyttemmin ostan taas ihan mitä värejä vastaan sattuu, mutta odotan kieltämättä innolla päivää, jolloin lapseni itse ilmaisee mieltymyksensä värien suhteen, jolloin minun tarvitse enää stressata jostain niin turhasta!!

Rumat ja pojan näköiset tyttövauvat pitää pukea pinkkiin, kun äiti saa hermoromahduksen, jos joku kehuu, että "onpa söpö poika"... Tai vaan: "onko tyttö vai poika?".

Puepa kaunis tyttövauva tummanruskeaan ja vihreää, niin jo kohta ihastellaan, että: "onpa kaunis poika, melkein kuin tyttö" - ei vauvasta voi sanoa onko tyttö vai poika olisi kuinka kaunis tai ruma hyvänsä - poikavauva voi olla kaunis tai ruma, kuten tyttövauvakin.

Te, jotka selittelette värikoodausta sillä, että se viestii lapsen sukupuolen - MIKSI on tärkeää, että tuntemattomat tietävät lapsen sukupuolen? Oikeasti, pysähtykää miettimään asiaa.



Itse puen lapseni juurikin niihin väreihin, jotka sattuvat miellyttämään (yleensä joku kirkas väri + siihen sopiva tummempi tai vaaleampi väri). En keksi yhtäkään syytä, miksi lapsen sukupuoli pitäisi jotenkin "viestiä". Mitä tuntemattomat sillä tiedolla tekevät?

Saatat silti joskus luulla, että teen niin, jos lapsellani on vaikka vaaleanpunaiset vaatteet - tai vastaavasti siniset. Olemme saaneet tytölle lahjaksi vaaleanpunaisia vaatteita, ja niitä käytetään, koska olemme aika pienituloisia, joten tuossa säästää ainakin jonkin verran. Toisaalta sitten itse ostamme mieluiten sukupuolineutraaleja, iloisen värisiä vaatteita. Ja jos vaikka siitä kaupan halvimmasta ulkoilupuvusta on pinkki ja sininen versio, otamme sinisen.



Lastani luullaan usein myös pojaksi, ja se on minusta lähinnä ärsyttävää juuri siksi, että tuo värikoodailu on NIIN omaksuttua, että vaatteen värien perusteella lapsi "luokitellaan" aina jommaksi kummaksi.

mutta jos ajatellaan AIKUISIA niin harvan miehen lempiväri on pinkki. Itse asiassa hyvin harvalla miehellä on lainkaan pinkkiä (tai vaaleanpunaista) vaatekaapissaan. Jotkut urbaanit metroseksuaalit eri asia, suurin osa suomalaisista miehistä ei heitä kuitenkaan ole :)



Jos sitten taas ajatellaan naisia, niin monen lempiväri voi olla esim. sininen joka mielletään "poikaväriksi". Ylipäätään naisten vaatekaapeissa on paljon enemmän eri värejä, ja esim. "miehiset" sininen, harmaa, ruskea on monen vaateekapissa perusvärejä.

Ja muutenkin pinkki on sellainen väri, että moni nainenkin sitä rakastaa/inhoaa, eli samaan tapaan kuin oranssi väri: joku sitä rakastaa yli kaiken, mutta suurin osa ei päälleen laita ollenkaan.



Joten minusta on ihan asiallista että äitiyspakkkausessa ei ole pinkkiä ja vaaleanpunaista, joka on paljon leimaantuneempi "tyttöjen väriksi" vert. esim. sininen tai harmaa.

Ja äitiyspakkauksen ei kuulu olla lapsen koko vaatevarasto vaan osa siitä. Jos on esim. siniharmaa body, niin siihen voi yhdistää vaaleanpunaiset/tummansiniset potkuhousut niin heti on selkeämpää onko kyseessä tyttö vai poika JOS asialla on merkitystä.



Mutta tosiaan, miellän asian niin että esim. oma isäni ei kuuna päivänä laittaisia pinkkiä paitaa päälleen, mutta itse voisin ihan hyvin laittaa sinistä/vihreää/harmaata päälleni. Ja isäni siis käyttää paljon esim. punaista, mutta pinkissä menisi se "raja". Ja itse asiassa aika harva nainenkaan käyttää pinkkiä ;)

Koodaaminen näyttäisi olevan yleisempää vähemmän koulutettulla porukalla, sellaista pissismeininkiä.

taas tuli tämä näkökulma. No tästä olen kuitenkin eri mieltä. Asun ökyporvarialueella, ja lapseni on niitä harvoja sukupuolineutraalisti puettuja - ja ilmeisesti myös niitä harvoja tai kenties ainoa sukupuolisensitiivisesti kasvatettu lapsi. Muilla on kyllä niin koodattuja, että, ja mammojen jutuista kuultavat perinteiset sukupuoliroolit läpi.

Tietysti tuo varakkuus ei aina tarkoita korkeaa koulutusta, mutta eivät nuo ihan kouluttamattomiakaan ole. Ja itse olen tiedostanut nämä sukupuolirooleihin liittyvät epäkohdat ja automaattiset käytännöt jo teininä, eli hyvin paljon ennen kuin minullakaan oli mitään "koulutusta".

mutta jos ajatellaan AIKUISIA niin harvan miehen lempiväri on pinkki. Itse asiassa hyvin harvalla miehellä on lainkaan pinkkiä (tai vaaleanpunaista) vaatekaapissaan. Jotkut urbaanit metroseksuaalit eri asia, suurin osa suomalaisista miehistä ei heitä kuitenkaan ole :)

on kyse vauvojen vaatteista. Se, että joku keski-ikäinen mies ei käytä jotain vaatetta, on ihan eri asia. Eiväthän he käytä yleensä potkuhousuja tai tuttiakaan. Eivätkä aikauiset käytä sellaisia kuoseja, mitä vauvojen vaatteissa on.

Värit ovat kuitenkin vain värejä.

Siksi, että vauva on joko tyttö tai poika, hyvin yksinkertaista.

vaatteiden värihän ei muuta jo olemassaolevaa tilannetta miksikään.

Itse rakastan kirkkaita värejä ja retrokuoseja ja puen niihin tyttöni ja itseni. Eli puolitoistavuotiaan vaatekaapista löytyy suklaanruskeaa, limeä, ruohonvihreää, punaista, oranssia, keltaista ja pinkkiä. Sinisestä en tykkää, joten sitä ei kaapista löytyisi vaikka minulla olisikin poika (ainakin niin kauan kunnes lapsi haluaa itse päättää väreistään).



Satuin saamaan siniset kurahaalarit, ja pidin niitä parisen viikkoa tytön päällä. Mutta koska tytöllä sattui olemaan myös mustat goret jalassa ja oranssi-ruskea haalari päällä, puhumattakaan vihreästä piposta, alettiin tyttöä kutsua pojaksi joka paikassa, bussissakin kutsuttiin "Matiksi" tuntemattoman mummon taholta. Pari viikkoa tuota henkistä rääkkiä kestin, ennen kuin vaihdoin goret punaisiin kumppareihin ja pipon pinkki-oranssiksi. Tuntui melkein siltä että yhteiskunta pakotti minut tähän vaihtoon :-).

kun nuorena jouduin pitämään isoveljeni pieneksi jääneitä poikavärivaatteita. Oikeesti, häpesin sydämeni kyllyydestä. En halua samaa tuskaa tuottaa omille lapsilleni.

taas häpesin punaisia röyhelövaatteitani ;)

Olisin niin paljon mieluummin pukeutunut samankaltaisiin vaatteisiin kuin veljeni.

Arvatkaa oliko helppoa kiivetä puuhun röyhelömekossa, tai piiloutua pusikkoon sotaleikeissä punaisissa vaatteissa :/

Niitä värikoodijuttuja en ymmärrä ollenkaan.

Omat lapseni saavat itse valita vaatteidensa värit ja kuosit. Minä pidän vain huolen siitä, että vaatteet ovat tilanteeseen ja säähän sopivia.

Kirjoitin ehkä hieman epäselvästi. Tarkoitin sitä että ei ole ollenkaan outoa jos nimenomaan pinkki mielletään selkeäksi tyttöväriksi (eli liian sukupuolisidonnaiseksi esim. äitiyspakkaukseen) vert. vaikkapa sininen tai harmaa.



tarkoitin siis sitä, että harva mies käyttää aikuisena pinkkiä väriä vert. moni nainen käyttää sinistä väriä. Ja että muutenkin pinkki on värinä aika haastava, kuten myös esim. oranssi, joka sekin varmasti aiheuttaisi paljon enemmän närää vert. joku neutraali väri kuten beige äitiyspakkauksessa. Joten on hyvä että äitiyspakkauksessa ei mennä ihan äärilaitoihin esim. kaikki vaatteet tummansinistä tai pinkkiä, vaan että pysytään neutraalissa värimaailmassa joka sopii kaikille.



Esim. beige/harmaa/vaaleansininen/valkoinen body on helppo stailata oman näköiseksi pukemalla lisäksi pinkkiä/tummansinistä jne. vert. pinkki tai vaikka oranssi body jota olisi värinä vaikea "stailata piiloon".

Mun mielestä harmaa ja ruskea ovat väreistä kaikkein poikamaisimmat! Kyllähän sen vaateliikkeissäkin huomaa yhdellä silmäyksellä. Poikein osasto harmaata-ruskeaa-mustaa, tyttöjen osastolla noita ei näe juuri koskaan.

En tiedä mistä noita vaatteita ostat mutta itse olen nähnyt monessakin kaupassa (tummaa)ruskeaa, harmaata ja mustaa tyttöjenkin puolella.

Nuo teidän poikien ja tyttöjen värit on vain ja ainoastaan pään sisällä.

Jos laitat ruskeat housut ja vaikkapa oranssin paidan niin ne käy tytölle että pojalle. Meillä on pojillakin ollut vaaleanpunaista, vaalean keltaista jne "tyttövärejä", siltikin on erotettu pojiksi.

No mutta tuohon äp:n vaatteisiin:

Suomalaiset nyt valittaa kaikesta. Varsinkin täällä.

En ymmärrä miksi valittaa sellaisesta minkä voi valita. Jos se äp:n värimaailma ei miellytä niin rouva nirppanokat on hyviä ja ottavat sen paketin rahana ja ostavat vaatteet itse.

Ihan älytöntä valittaa ja ruikuttaa jostain sellaisesta minkä saa ilmaiseksi ja mikä on tosiaankin vaihtoehtoinen.

Mutta ei kun ei olla tyytyväisiä mihinkään.

Sitten kohta valitetaan että kun on pakkasta ja vauvan haalarit maksaa niiiiiin paljon. =P

Itse olen pyrkinyt pukemaan lapset sukupuolineutraaliksi.

Ei se pukeutuminen tee tytöstä tyttöä tai pojasta poikaa. Sen määrittää aivan muut asiat.

Ei lapset ole sukupuolineutraaleja vaan tyttöjä tai poikia ja siksi ne puetaan myös sukupuolensa mukaisiin vaatteisiin.

Ei lapset ole sukupuolineutraaleja vaan tyttöjä tai poikia ja siksi ne puetaan myös sukupuolensa mukaisiin vaatteisiin.

Se on se pointti. Miksi tyttöä pitää kehua kiltiksi tytöksi ja poikaa reippaaksi pojaksi?

Itse olen kiinnittänyt huomiota että nämä naiset jotka kohkaavat siitä että tytöllä pitää olla tyttövärejä ja pojilla poikavärejä, pukeutuvat itse mustaan, harmaaseen ja tummanruskeaan, mutta eivät laittaisi noita vaatteita tyttärelleen.

Itse haluan että lapsi on lapsi, oli hän tyttö tai poika. Niillä sukupuolilla kerkiää leikkimään sitten myöhemminkin.

(meillä on muuten lapset kehittyneet normaaliin tahtiin ja aika ajoissa ovat huomanneet että mitä siellä alapäässä on tai ei ole, eli oma sukupuoli on löytynyt ihan samalla tavalla kuin näillä värikoodatuillakin, pukeutumisella ei ole mitään merkitystä lapsen identiteetin ja seksuaalisuuden kehittymisen kannalta)

Koska sukupuoli on tärkeä. Ei lapset ole sukupuolineutraaleja vaan tyttöjä tai poikia ja siksi ne puetaan myös sukupuolensa mukaisiin vaatteisiin.