Jos olet hoitovapaalla, mitä

lisäksi olen yrittäjä-lisäksi väännän teinin kanssa-lisäksi en aja autoa,eestaas kauppamatka 6 km-revipä siitä!mies ulkomailla töissä=)

niin olen päivisin pyrkinyt tekemään enimmät kotityöt, eli siivonnut, tehnyt ruokaa jne. niin että arki-iltaisin sellaista ei enää hirveästi ole. Viikonlopun ruuat, lastenhoidot ja lasten iltahoidot on sitten tehty yhdessä, eihän se nyt ole oikein, että toinen tekee 9h töitä päivässä, ja toinen 24 h, kun meillä on noita yöheräilyjäkin aika lailla ollut.



Mies johtavassa asemassa valtion virkamiehenä, työmatkoja kohtuullisen paljon.

kolme vuotta,sitten lapsi hoitoon ja alan tehdä töitä n.50 t/vk...

Olen nyt vanhempainvapaalla virastani. Työtä riittää kummallekin vanhemmalle ja lapsetkin osallistuvat. En ole perheeni enkä mieheni palvelija. Lapset siivoavat suurimmaksi osaksi itse lelunsa, paitsi vauva. Minä teen ruoan enimmäkseen. Pyykin pesussa olemme mieheni ja minä yhtä ahkeria. Yöheräilyt hoidan enimmäkseen minä, imettäen - mutta jos jotakin ongelmaa on, mieheni toki auttaa siinäkin. Roskia vievät kaikki paitsi vauva, eniten mieheni. Kaikki myös siivoavat, minä ehkä kuitenkin eniten. Iltaisin ja viikonloppuisin mieheni osallistuu lasten hoitoon aika lailla tasaveroisesti kanssani. Mies on töissä - onneksi ei enää matkatöissä. Hyvin sujuu. Haluan olla kotona ainakin pari vuotta, jopa kolme. Jos mieheni ei osallistuisi näin hyvin, meillä ei olisi neljää lasta emmekä olisi yhtä onnellisia. Riitaakin voisi tulla, sillä pidän kyllä tässä maailmassa puoleni.

sillä kuuntelin samalla tuolta makuuhuoneesta kuuluvaa lapsukaisen ähinää :) .



Meillä on sellainen tilanne, että itse haluan olla kotona kunnes lapsi täyttää 3v ja siitä ilosta, että mies omalla työnteollaan sen mahdollistaa, koen, että nuo edellä mainitsemani hommat nyt ainakin "kuuluvat" pääasiassa minulle. Lisäksi tietysti lapsesta huolehtiminen. Ja moni muu pieni kodin työ. Mies kylläkin tekee paljon kotona, on mielellään mm. lapsen kanssa vapaa-ajallaan mutta minusta itsestäni tuntuu, että se pääasiallinen vastuu lapsesta on minulla. Siis jos esimerkiksi mies haluaa töiden jälkeen käydä jossain ennen kotiin tuloa, mielestäni minulla ei ole oikeutta "suuttua" siitä, tai odottaa lapsi sylissäni, että pääsen itse singahtamaan ulko-ovesta, koska itse tätä kotona olemista lapsen kanssa haluan ja mies tekee sen mahdolliseksi. Nämä eivät siis ole lainkaan mieheni ajatuksia vaan minun. Mies tekee myös paljon kotitöitä mutta minua hiukan nolottaa, jos hän alkaa esim. imuroimaan illalla töiden jälkeen. Minusta se kuuluu minun toimenkuvaani. Ja kannatan tasa-arvoa ;), työssä käydessäni en koe sitä vain omaksi hommakseni :)!



Haluaisin kuulla muiden hoitovapaalaisten ajatuksia.

tosin tein tuon kaiken yksin myös avioliittoni aikana. Siinä yksi syy eroon. Nykyään on helpompaa, kun on vähemmän siivoa, kun on yksi "lapsi" vähemmän. Mies toki toi avioliittomme aikana elannon taloon, kun olin hoitovapaalla.

Mutta kyllä hoitovapaalla olevalla on myös mielestäni oikeus vapaaseen. Ja sen työssä käyvän tulee mahdollistaa se - vastavuoroisesti. Kyllä kaikissa minun tuntemissani töissä pääsee helpommalla kuin esimerkiksi koliikkivauvan ja muutaman taapero- ja leikki-ikäisen kanssa. Perheessä vanhempien tulisi vanhanaikaisesti sanoen kilvoitella toinen toisensa rakastamisesssa ja palvelemisessa. Mies ei saa olla vapaamatkustaja kaikkia iltoja ja viikonloppujakaan. Eikä hän saisi kokonaan vieraantua kotitöistä, vaikka vaimo tuntisikin kerkeävänsä ne enimmäkseen tehdä.

Ymmärrän kyllä toki että yksinhuoltajat tekevät tuon kaiken yksin. Minä itse otan ilolla päävastuun noista edellämainituista, ja monesta muustakin kodin työstä nyt kotona ollessani. Varmaankin enimmäkseen siksi, että mies ei sitä minulta vaadi ja tekee itsekin paljon oma-aloitteisesti. Pohdintani alkoi oikeastaan siitä, kun puistossa kuuntelin kahden hoitovapaalla olevan äidin juttelua. Olivat sitä mieltä, että kotityöt kuuluvat tasan molemmille vanhemmille ja isä olkoon lapsesta päävastuussa iltaisin ja viikonloppuisin. Siis hoitovapaalla olijalle jäisi vain lapsen hoito arkipäivisin?! Minusta aika hassu ajatus.



ap

lapsi 2 v ja helppo. Viikonloppuisin ei ole ns vetovastuuta kummallakaan, mä ehkä hoidan kaiken perusjutun, mutta mies kyllä kovasti vie joka paikkaan ja on hyvin paljon enemmän lapsen kanssa kuin minä.

Kaiken yllä saan tehtyä loistavasti päiväunien aikana. Mulla on käytössä viikkokalenteri siivouksen suhteen ja 5 vkon ruokalista. Auttaa tosi paljon asioiden hoidossa.

Nimenomaan tuo kilvoittelu kuulostaa niin ihanalle ja tutulle! Tiedän, että mies osallistuu vapaaehtoisesti kodin töihin, koska haluaa helpottaa minun arkeani ja minä taas koen ne omaksi työsarakseni, koska rakastan häntä ja sitä, että hän haluaa tehdä kaikkensa että olisin onnellinen- ja saisin olla lapsen kanssa kotona. Vapaatakin toki saan, ihan omaa aikaa :). Mutta miehen on toki helpompi lähteä omiin harrastuksiinsa. Lähinnä ilmoittamalla. Minä taas tapaan kysyä että sopisiko sulle, jos torstaina menisin.... ja aina sopii.



ap

Minä:

- perheen ruoan valmistaminen viikolla

- pyykin pesu

- kodin siivous (imurointi, pesu ja pölyt)

- täysi vastuu lapsesta vknloppuisin

- yöheräilyjä ei ollut

Mies oli töissä (kävi kaupassa ja teki ruoan vknl)



NYT mies on hoitovapaalla ja minä töissä

Minä:

- hoidan lasta iltaisin

- vknl jaamme hoitoa

- pesen pyykkiä hieman, kun mies ei "ehdi"

- siivoan hieman, kun mies ei "ehdi"



Eli ei tämä ihan niin mennyt kuin suunniteltiin...