Jatkaisitko tällaista suhdetta? Vuosi yhdessä, asutaan erillään...

puolelta. EI suurta rakkautta, mutta voi olla parempi kuin yksinäinen elämä.

tuollainen suhde, että kumpikin asuu omassa asunnossaan. Miksi pitäisi muuttaa yhteen?

Jotenkin on alkanut tulla juuri sellainen olo että koska mies jarruttelee yhteenmuuttamista niin minulle alkaa käydä niin että se erkaannuttaa meitä toisistamme?



AP

Tuntuu siltä että et rakasta häntä (enää). Miksi silloin olla yhdessä? Ainakaan en noilla tunteilla muuttaisi yhteen.

Toiset miehetkään ei kiinnosta, ja seksi sujuu hyvin ja minun on hänen seurassaan hyvä olla.



Mikä ihme mättää?? En osaa selittää itsekään...



AP

Ihan sama tilanne. Rakkautta on, takana vuosi parisuhdetta, erillään asutaan. Jossain vaiheessa oli puhetta yhteen muutosta, mutta ei kuitenkaan mitään tapahtunut. Mies on tyytyväinen tilanteeseen näin, kyllä tämä toisaalta itsellenikin on helpoin vaihtoehto, mutta ehkä kaikki se jarruttelu hänen puoleltaan ("katsotaan, ehkä, puhutaan tästä myöhemmin") on saanut mut miettimään, että jos hän nyt sitä ehdottaisi, niin mä en taitaisi olla enää valmis. Kuitenkaan en halua enkä aio erota, joten sikäli win-win -tilanne... Koska myöskään itse en halua muita miehiä ja meillä on yhdessä todella mukavaa. Mistään suuresta rakkaustarinasta en (enää) puhuisi, tiedä sitten olisiko se yhteen muuttaminen tilannetta koskaan muuksi muuttanut, vai olisinko silti alkanut tuntea näin, tuntea vähemmän.

jo olisitte jo asunu yhdessä, arki tulee jokaiseen suhteeseen. Toiset keksii enemmän tekemisiä, toiset on "kotikissoja" mites teillä? Ja yleensä ne kotityöt kyllä menee sen naisen tehtäväks, ni miks ihmeessä haluut muuttaa yhteen? Tietysti on kiva kun on joku illalla siinä vieressä, mutta kiva taas aamulla olla rauhassa ennen töihin menoa. Onko teillä seksi tylsää, saman kaaavan mukaista, oletko aina saatavilla kun mies haluaa tavata? Olisko syytä lyhentää treffejä, olisko sulla kiireitä tai menemisiä, ehditkö viipyä vain puolituntia? muistitko mainita että sun vanha heila pyysi sut ulos? Kaikki haluaa "haluttua", mikset olisi sellainen? Eli ei itsestään selvyys!

eli yhteenmuuttoa en havittelisi ennenkuin olisin satavarma, ja mies myös.

on se, että kuvittelet ( ja muut ympäristössäsi tekevät niin tiedostetusti tai tiedostamattaan ) että oikeassa parisuhteessa kuuluu asua yhdessä. Se on ikään kuin rakkauden täydellistymä.



Itse olen tämän kokenut ja on kestänyt useamman kuin yhden vuoden ymmärtää se, että minä ja vain minä määritän sen, mikä on minulle hyvä parisuhde.



Jo se, että on hyvää seksiä ja toisen kanssa on tavatessa hyvä olla on riittävä peruste. Itse asiassa se on jo erittäin paljon.



Aikuisella eronneella naisella, niin kuin miehelläkin, on paljon muutakin tärkeää elämässään kuin kumppani. Lapset, työ, harrastukset, ystävät, sukulaiset.



Ei se, että toinen ei enää ole niin tärkeä tarkoita sitä että ei olisi rakkautta. Se on luonnollista, että alkuun se nousee arvoasteikossa aika korkealle, mutta sitten tasoittuu muitten elämän asioiden sekaan.



Minulla voi hyvinkin mennä päiviäkin etten juuri edes ajattele miesystävääni. Puhumattakaan, että kaipaisin. On kiva tietää, että hän on olemassa.



Nautitaan siitä mitä meillä on eikä mitä pitäisi olla. Kun ei se jälkimmäinen välttämättä sen parempi olisi.



Oliko siellä naimisissa nyt niin kivaa?

kun et koe olevasi haluttu. Joudut "ruinaamaan" yhteenmuuttoa jne. Itse tekisin myös niin, että antaisin miehelle vähän aihetta tavoitella mua. En vastaisi puhelimeen joka kerta, olisin useammin se, joka lopettaa puhelun johonkin "kiireeseen" vedoten, en voisi tavata, kun olen sopinut kahvittelusta tyttöjen kanssa jne. Enkä puhuisi yhteenmuutosta enää mitään. Ja jos rahavarat antaa myöden, palkkaisin remonttireiskan tapetoimaan ja maalaamaan olohuoneen, puhumatta mielelle etukäteen tästä mitään... "Ai enkö muistanut mainita, voi että, löysin tosi kätevän ja pätevän reiskan". Osoita, ettet TARVITSE miestä, vaan pärjäät ja oot onnellinen ja kiireisen tyytyväinen ilmankin tiivistelyä miehen kanssa. Aivan varmasti alkaa kiinnosta, missä nainen menee ja kiinnostamaan se yhteenmuuttokin. :)

Tuossa on tietysti se vaara, että huomaat, miten mukavaa ja helppoa elämä onkin ilman miestä, mutta... Sehän ei ole huono asia ollenkaan! :)

Sinällänsä ihan hyviä neuvoja :-))



Mutta toisaalta se perusongelma on se että olen hämilläni näist tunteista.



Ehkä on paras vain antaa ajan kulua, katsotaan mihin tässä päädytään.



Kiitokset vastauksista!! Ja tsemppiä kasille :-))



AP

Mutta jos ne johtuu juuri tuosta, ettet koe olevasi haluttu ja miehen kiinnostuksen kohde. Ei ne sanat vaan ne teot. :) Ei mikään rakkaus tai mitkään tunteet säily hoitamatta ja mun mielestä mies ei nyt hoida tuota suhdetta ja siksi sun tunteet latistuu. Jos saisit mieheltä enemmän huomiota ja osoitusta siitä, että hän haluaa juuri sut, olisi sun tunteetkin ehkä taas eri luokkaa. :)



Onhan yksi vaihtoehto tietysti vielä suorempi toiminta; kerrot miehelle noista sun tunteista ja sanot, että haluat mietintätauon. Siinä vaan miehen menettämisen vaara on suurempi; kaikki miehet ei kestä mitään mietintätaukoja ja kokee, että peli on menetetty ja lähtee ovet paukkuen.



Mutta hyvä, mietiskele ja anna ajan kulua! :)

Mukavaa kevättä!

11