vanhempien ihmisten käsitys lääkärin tarpeellisuudesta

Olen keskellä ahdistavaa tilannetta, kun toinen vanhemmistamme saa säännöllisesti aika hurjan kuuloisia kohtauksia, jotka ainakin saisivat itseni soittamaan heti ambulanssin, mutta kieltäytyy soittamasta edes lääkärille virka-aikana, puhumattakaan siitä, että kohtauksen aina soittaisi apua, tai edes naapuria katsastamaan vointia.



Vanhemmilla on ollut aina periaate, että lääkäriin mennään vain pää kainalossa, esim. katkenneita kylkiluita ollaan menty näyttämään joskus pitkän ajan päästä onnettomuudesta, vakavaa flunssaa kärsitty pari viikkoa ennen kuin edes ilmoittaa että on vähän ollu kuumetta jne. Me lapset asumme kaikki toisella reunalla Suomea, emmekä voi olla itse arkisin kuskaamassa esim. lääkäriin, ja nyt ihmetellään että mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä. Pelkkä ajan varaaminenkaan ei välttämättä riitä, vaan pitäisi olla itse varmistamassa, että sinne lääkäriin tulee mentyä, ja ei edes suostu näistä kohtauksista ilmoittamaan meille kuin vasta jälkikäteen, jolloin emme voi ambulanssiakaan soittaa paikalle.



Ahdistaa ja ärsyttää tämä yhtä aikaa, en voi käsittää, että miksi juuri tuo lääkäri on sellainen paikka, jota pitää viimeiseen asti vältellä.