Mielipide-erot lapsen isovanhempien kanssa

Kuulostaa että lapsella on tosi kiva tilanne kun on monia tärkeitä ihmisiä lähellä.



Ymmärrän että isovanhemmat kaipaavat nykyistä enemmän aikaa lapsen kanssa. Entä jos tarjoisitte lasta näin aluksi yhdeksi yöksi kylään ja kertoisitte, miksi kaksi yötä on liikaa näin alkuun?



Meillä 2- ja 4-vuotiaat on aika paljon isovanhemmilla, olleet myös molemmat yötä ennen 1-vuotispäiväänsä ja viihtyvät hyvin.

Meillä oli sama ongelma, mutta kun lapsia yhtäkkiä olikin kolme, ei mummu enää niin useasti yökyläilijöitä hingunnut. Nyt niitä (9,7,5) ei saa sinne hoitoon kuin silloin kun on pakko saada hoitoapua. Jotkut mummut näyttävät ajattelevan, että heillä on oikeus lapsenlapseen. Minä ajattelen, että oikeus lapseen on äidillä. Tsemppiä.

Seuraava askel oli sitten se, että lasten kanssa alettiin sopia kyläilyjä yms. niin että kun sitten kielsin ne, minä olin aina se mäntti pahis.

Jos lapsesi näkee isovanhempia noin usein ja on ollut paljon hoidossakin, niin kyllä se kaksikin yötä voisi mennä ihan hyvin. Jos teette kompromissin ja kaksi yötä isovanhempien kotona (käsitin että he asuvat lähellä?) voitte vaikka sopia jo etukäteen että soitat illalla että menikö lapsi hyvin nukkumaan ja myös aamulla että kuinka heräili. Näinollen sinä saat mielenrauhan ja isovanhemmat pääsevät olemaan rakkaan lapsenlapsensa kanssa. Ja jos ylitsepääsemätön koti-ikävä iskee, niin on lyhyt matka tulla kotiin :)

Niinkuin itsekkin sanoit, ole iloinen hyvästä tukiverkostosta, pidä myös oma puolesi, mutta harkitse joustavasi vähän! Tsemppiä :)

8 kuukauden iästä alkaen yökylässä kummeillaan.



Olihan se kamalaa minulle. Itkin ja ikävöin.. Poika ei ollu moksiskaan :D Siis en olisi tarvinnut mitään hoitopaikkaa vaan kummit itse halusivat poikaa aina luokseen.



Sitten kun meille syntyi toinen lapsi, niin ei ollu äidille enää niin kova paikka olla erossa .)

Olen täysin ajatustesi kannalla. Lapsi on pieni ja tarvitsee ensisijaisesti omia vanhempiaan. Ei isovanhemmilla ole mitään "oikeutta" lapsenlapseensa. Älkää nyt kivittäkö mua, mutta oikeesti en tajua näitä omistavia isovanhempia jotka kuitenkin loppujen lopuksi hoitaisivat lapsenlapsiaan omilla ehdoillaan (esim ap:n tapauksessa 2 yötä mökillä kun ei viitsitä ajaa ydhen yön jälkeen pois tai hoitaisivat sairasta lasta omassa kodissaan). Ap tunnut mielestäni vastuulliselta vanhemmalta, voimia sinulle!!

kyllä sinä olet täydellinen äiti -ojentaa kukat-

äidillä on oikeus päättää, milloin lapsi on hoidossa ja kuinka kauan kerrallaan. Toki hoitoavusta pitää olla kiitollinen, eikä tukiverkkoa saa pitää itsestäänselvyytenä, mutta ei äidillä ole mitään velvollisuutta antaa lasta kenellekkään. Kompromisseihin ei ole tarvetta, sillä lapsen vanhemmilla on täysi päätösvalta kaikessa lapseen liittyvässä.

äidillä on oikeus päättää, milloin lapsi on hoidossa ja kuinka kauan kerrallaan. Toki hoitoavusta pitää olla kiitollinen, eikä tukiverkkoa saa pitää itsestäänselvyytenä, mutta ei äidillä ole mitään velvollisuutta antaa lasta kenellekkään. Kompromisseihin ei ole tarvetta, sillä lapsen vanhemmilla on täysi päätösvalta kaikessa lapseen liittyvässä.

Kiva ajatusmaailma ''kompromisseille ei ole tarvetta'' äiti määrää. Entäs se lapsen isä?

Ja kyllä meillä ainakin myös isompien lasten kanssa pyritään kompromisseihin, eikä mennä millään natsimeiningillä... ja sitten ihmetellään kun lapset kouluissa vaan määräilee toisia eikä erimielisyyksiä osata sopia.

eli en näkisi mitään syytä, miksi hänen pitäisi olla yhtään enempää erossa vanhemmistaan kuin hoitopäivien verran. Siinäkin on jo 2v lapselle ihan riittävästi.



Lapsi ei tarvitse yökyläilyä, eikä toisaalta isoäiti-ikäinen nainen tarvitse yöksi lasta lähelleen. Ei ole olemassa mitään rationaalista syytä sille, että lapsen olisi oltava isovanhempien kanssa 2 yötä mökillä tai kotona. Lapsi ei saa siitä mitään sellaista, mikä olisi ehdoton edellytys kasvulle ja kehitykselle.



Jos isovanhemmat ovat vielä suht nuoria ja heillä olisi tarmoa niin suosittele tukiperheeksi ryhtymistä. Silloin he saisivat lapsen/lapsia yökylään ainakin kerran kuussa ja joku perhe, joka oikeasti tarvitsee apua, saisi lapselleen turvallisen viikonloppupaikan ja vaikka "varamummolan".

äidillä on oikeus päättää, milloin lapsi on hoidossa ja kuinka kauan kerrallaan. Toki hoitoavusta pitää olla kiitollinen, eikä tukiverkkoa saa pitää itsestäänselvyytenä, mutta ei äidillä ole mitään velvollisuutta antaa lasta kenellekkään. Kompromisseihin ei ole tarvetta, sillä lapsen vanhemmilla on täysi päätösvalta kaikessa lapseen liittyvässä.

Kiva ajatusmaailma ''kompromisseille ei ole tarvetta'' äiti määrää. Entäs se lapsen isä? Ja kyllä meillä ainakin myös isompien lasten kanssa pyritään kompromisseihin, eikä mennä millään natsimeiningillä... ja sitten ihmetellään kun lapset kouluissa vaan määräilee toisia eikä erimielisyyksiä osata sopia.

Lainaus: Mitä natsimeininkiä on siinä, että äiti hoitaa itse lapsensa?



Jos et osaa lukea, niin tuossa puhuttiin määräämisestä, eikä hoitamisesta. Ne ei ole sama asia.

Jos isovanhemmat ovat vielä suht nuoria ja heillä olisi tarmoa niin suosittele tukiperheeksi ryhtymistä. Silloin he saisivat lapsen/lapsia yökylään ainakin kerran kuussa ja joku perhe, joka oikeasti tarvitsee apua, saisi lapselleen turvallisen viikonloppupaikan ja vaikka "varamummolan".

Ootko tosissas? Arvaa mitä se isovanhempien oikean lapsenlapsen äiti sitten vuodattais täällä palstalla. ''Meidän lapsi ei riitä isovanhemmilleen kun pitää ottaa vieraita kakaroita jne'' ja taas ne isovanhemmat lynkattais täällä.

käsitä sinua ap.

Meneekö lapsi rikki jos annat häntä enemmän hoitoon isovanhemmille? Moni olisi todella iloissaan jos olisi sellaiset isovanhemmat, jotka voisivat esim. hoitaa lasta kun tämä on sairaana.



Kyllä on varmasti vaikeaa olla mieliksi miniälle...

Aina tunget liikaa tai sitten et tarjoa apuasi vaikka miniä sitä odottaa.

käsitä sinua ap. Meneekö lapsi rikki jos annat häntä enemmän hoitoon isovanhemmille? Moni olisi todella iloissaan jos olisi sellaiset isovanhemmat, jotka voisivat esim. hoitaa lasta kun tämä on sairaana. Kyllä on varmasti vaikeaa olla mieliksi miniälle... Aina tunget liikaa tai sitten et tarjoa apuasi vaikka miniä sitä odottaa.

minä oletin, että ei ole. Ei sitä ainakaan sanota ensimmäisessä viestissä.

ensimmäinen lapsenlapsi? Onko mahdollista, että isovanhemmat saavat lisää lapsenlapsia? Jos/kun lapsenlapsia on enemmän kuin yksi, se yksi ei ole enää huomion keskipiste ja isovanhemmat voivat tuhlata rakkauttaan kaikkiin lapsenlapsiinsa. Tosin se ei varmaan sinua juuri nyt auta, koska lapsesi on niin pieni (ellei jälkikasvua ole jo tulossa lisää?). Toisaalta olisi varmaan hyväkin antaa lapsi yökylään isovanhemmille niin, että olette itse kotona, eli tarvittaessa lapsen voi hakea kotiin. Jos tulee tilanne, esim. juhlat tms. mihin haluatte mennä kahdestaan, on hyvä tietää, että lapsi pärjää isovanhempien kanssa yön yli, niin sitä ei tarvitsisi jännittää juhlissa, kun olisi jo harjoiteltu yökyläilyä.

ja viikonlopun yökyläilemässä, niin mitä se 2v lapsi siitä oikeasti saa itselleen? Muuta kuin ison ikävän, vanhempia kun ei näy eikä kuulu.



Ei 2v tarvitse hoitajalaumaa ja paljon läheisiä aikuisia, pienelle riittää pienet piirit. Oma sänky, oma unilelu, elämä kotona vanhempien kanssa, kun nämä eivät ole töissä.



Jos isovanhemmat tarvitsevat lapsen yökyläilyä, on kyse jostain muusta kuin lapsen parhaasta. Lapsi kun ei ole lelu, jota siirrellään paikasta toiseen sen mukaan, mikä sattuu aikuisista olemaan kivaa.

oli 1v. ja päällä oli paha eroahdistus. Matkaa mummolaankin oli reilu 100km. Ei menannut mennä jakeluun, ettei lapsi todellakaan sinne mene.

Kun mummi niiiiin halusi, viis lapsesta, mummin piti päästä toteuttamaan hoivaviettiään.

että juna meni jo. Hän on jo ne lapsensa kasvattanut.



Kaksivuotiaan ei tarvitse yökyläillä.

..sellainen niinkin ihanteellinen tilanne, että kaikki isovanhemmat haluavat olla lapsemme elämässä aktiivisesti mukana. Nähdään siis kumpaakin pappaa ja mummua yleensä ainakin kerran viikossa (yht. 2krt/viikko).



Myös toiset isovanhemmat hoitavat lastamme saman verran, eli hoitokerrat voidaan tuplata tuosta mitä ensimmäisessä viestissä mainitsin (jos siis katsotaan asiaa lapsen näkökulmasta). En ole työssä vakituisesti, olen hoitanut lastani kotona, teen vain satunnaisia töitä. Nyt töitä on ollut enemmän eli hoitokertojakin on ollut enemmän.



Tuntuu vain siltä, että koskaan ei ehdi tarjoutua, kun ollaan jo kynsin hampain vaatimassa, että varmasti saadaan. Jää paska maku suuhun tuollaisesta. Olemme tehneet jatkuvasti selväksi, että isovanhemmat ovat ihana ja tärkeä asia lapsen elämässä. Tuntuu vaan, että mikään ei riitä.



Minulla ei ole mitään yhden yön kyläilyä vastaan. Lapsemme on ollut 3 kertaa yökylässä toisilla isovanhemmilla. Tämä toispuolisuus sen vuoksi, että nämä toiset isovanhemmat, joista puhun, pitivät mykkäkoulua meille useita kuukausia, ja lapsi ehti luoda nopeammin läheisen suhteen toisiin. Mykkäkoulu tuli hieman vastaavista jutuista, mitä täällä kirjoitin ja kun sanoimme oman mielipiteemme asiasta, se oli suuri loukkaus. Pyysimme lopulta anteeksi aiheuttamaamme mielipahaa, jotta isovanhemmat leppyisivät ja pitäisivät jälleen yhteyttä lapsenlapseensa.



En oikein osaa olla mitenkään päin ja olen alkanut epäilemään omaa järkeä ja periaatteitani. Esim. jäädessäni itse nyt hoitamaan sairasta lastani, pelkäsin, että tästä tulee nyt joku jupakka, koska isovanhemmat olivat varautuneet hoitamaan, eikä tämä onnistunutkaan.



ap