"Voin hoitaa lastasi, jos tarvii", sanoi anoppi

eikös anoppi ole ihan selvästi ilmaissut halukkuutensa hoitaa lasta tuolla lauseella?? Vai olenko minä niin pöljä etten osaa lukea/sisäistää sisältöä? Anoppi on varmaan vaan hienovarainen eikä telläänny väen väkisin. Eikö kannattaisi itse kysyä että käviskös huomenna jos hoitaisit lasta, niin eiköhän anoppi tule. Älä tee oikeasti asiasta sen vaikeampaa!

Sitten kun toinen vauva syntyi, niin saattoi ottaa heitä hetkeksi hoitoon, että pääsin lääkäriin jne. Kun vanhin oli n. 3 v. otti ekaa kertaa yökylään. Nyt kun lapset ovat isoja ei ota heitä vieläkään kovin usein kylään. Sukulaisille kyllä esittää että hän niin rakastaa lapsenlapsiaan ja on heidän kanssaan paljon. Mua itseäni häiritsee tässä se, että itse olen saanut isovanhemmiltani paljon ja nyt omat jäävät kokonaan paitsi siitä.

Toisaalta olen kiitollinen, että lasten mummi on ihan järjissään, eikä käytä alkoholia ja haluaa lapset edes joskus kylään.

anoppisi saattaa pelätä, että se loukkaa su, kun tunkee teidän elämään. Eli pyydä itse, sitä se varmaan odottaa.

Mun anoppi on sanonut samalla lailla, olen sitten ottanut tilaisuudesta vaarin ja pyytänyt häntä vahtimaan lapsia. Kertoo kyllä, jos ei sillä kerralla sovi tai jos ei juuri silloin jaksa.

tulin, niin anoppi halusi "palauttaa" lapsen heti,vaikka lapsi nauttii olla mummolassa. Sanoin, ettei ole kiirettä, mutta ei anoppi halunnut lasta hoidossa pitää muuta kuin sen "maksimin". Nyt lapsi on hieman alle 4v... ap

mummoja nyt vaan on erilaisia, ja ovat eri tavalla kiinnostuneita lapsenlapsistaan. On niitä semmoisiakin mummoja jotka ilmoittavat että hoitoapua on sitten turha pyytää.



Että hyvä tilannehan sulla on! Jos pyydät silloin tällöin hoitamaan niin saatta se tunnesidekin kehittyä ja syntyä ihana mummo-lapsi suhde.

tulin, niin anoppi halusi "palauttaa" lapsen heti,vaikka lapsi nauttii olla mummolassa. Sanoin, ettei ole kiirettä, mutta ei anoppi halunnut lasta hoidossa pitää muuta kuin sen "maksimin". Nyt lapsi on hieman alle 4v... ap

Minulle tuo tarkoittaa sitä, että isoäiti on ilmoittanut hoitavansa lastanne mielellään. Eli pallo on nyt sinulla.

että jos on joku pakollinen meno, mitä ei mitenkään muuten voi järjestää. Kun ei mummo ole koskaan ilmaissut että HALUAISI lasta hoitoon tms.. ap

tulin, niin anoppi halusi "palauttaa" lapsen heti,vaikka lapsi nauttii olla mummolassa. Sanoin, ettei ole kiirettä, mutta ei anoppi halunnut lasta hoidossa pitää muuta kuin sen "maksimin". Nyt lapsi on hieman alle 4v... ap

Eli pyydä uudestaan, keksi vaikka tekosyy, mutta ihan parikin tuntia on minusta erittäin hyvä, miksi ihmeessä tarvii olla heti useita tunteja?

teille hakemaan lasta koko ajan hoitoon, ei sekään olisi hyvä kun sitten jatkuvasti sotkeenuttaisiin sun ja sun lapsesi elämään. Ettekö te herranjestas naiset voi jutella ihan nätisti niiden anoppien kanssa? Sinäkin voisit vaikka avata keskustelun, että mieleläsi ottaisit käyttöön tuon anopin ehdotuksen hoitoavusta, mutta miten voitaisiin asia sopia niin, että sulle ei tulisi tunnetta siitä, että yrität vaan hyväksikäyttää anoppia.. että vaikka katsoisitte aina kerran kuussa tms. sellaiset ajat, jolloin anopppi olisi lapsen kanssa ja sä pääsisit tekemään omia hommia ilman lasta? Onko vaikeeta kahdelle aikuiselle?

että anoppi ei vain erityisemmin välitä lapsista tai lasten kanssa puuhailusta, mutta suostuu kuitenkin hoitamaan sen mitä ajattelee että "täytyy"?



Eihän sille miniä mitään voi tehdä, muuta kuin jonkin verran koittaa lasten vuoksi vaikka kutsua anoppia kylään yms. niin että suhde kuitenkin pääsee muodostumaan. Voi olla, että monikin sinänsä ns. vireä eläkeläinen tai vaikka työssä käyväkin ei vain oikein jaksa sitä että lapsi on hoidettavana, vaikka haluavatkin ajatella että ovat heidän kanssaan läheisiä ja ihanteellisia isovanhempia. Mutta väsyvät ja kyllästyvät lapsiin nopeasti kuitenkin käytännössä. Tällaiselle isovanhemmalle koittaisin tarjota tilaisuuksia tutustua lapseen ilman mitään hoitovelvoitteita ja lyhyissä pätkissä. Esimerkiksi niin että mummo istuu kahvipöydässä passattavana ja lapset leikkii lattialla. Jää siitäkin lapsille mielikuva, että mummo oli kylässä, jee jee. Jos hoitoapua tarvitsee, niin toki voi sitä pyytää kohtuudella, ja isovanhempi sitten itse päättää sopiiko vai ei.

Minulle lapsuudessa isovanhemmat olivat tosi läheisiä, vaikken heillä hoidossa ollutkaan. Kyläilivät usein meillä ja mekin heillä. Ei sille läheisyydentunteelle ole edellytyksenä, että hoitovastuu on isovanhemmalla.



Ap:lla on hyvä tilanne, anoppi vieläpä hoitaa lasta jos tarvitsee. Enkä edes tulkitse niin, että "hoitaa, jos on pakko".

Miksi aina kuvitellaan, että miniän ja anopin välinen suhde olisi jotenkin hyvä, kunhan minä vaan soittelisi, pyytäisi käymään ja tekisi aloitetta?

Miksi kuvitellaan, että siellä se hauras harmaahapsi lämöinen mummohahmo istuu ja itku linssissä odottaa että näkisi lapsenlapsiaan; on sanottu, että voin katsoa, tulkaa käymään, ja sitten ei kukaan tule, vaikka niin toivoisi...



Minun anoppini on myös sanonut, että mielelään otttaisi ja haluaisi tavata "Villen". Minulle asti anoppi ei tätä ole viitsinyt kertoa; ei siis ole ottanut yhteyttä ja kysynyt, voitaisiko tulla kylään tai voisiko viettää Villen kanssa aikaa tms.

Ja toinen asia on, että minulla on tämän samaisen miehen kanssa toinenkin lapsi, Villellä on siis pikkusisarus, "Vilma", jolle anoppi on myös mummo. Vilmaa hän ei ilmeisesti halua tavata? Vilman on viimeksi nähnyt noin 2 vuotiaana ohimennen, tuosta on kohta 2 vuotta.



ja tuolloin meillä meni anopin kanssa välit poikki, koska armas ihana anoppi haukkui minut ja syyllisti minua asiasta, josta vastuu oikeasti kyllä oli hänen pojallaan, tällä minun miehelläni. Koska mies ei puolustanut eikä selittänyt tilanteen todellista puolta vaan minä intin anopin kanssa aiheesta jälkeenpäin. Mies kertoi, että anoppi kyllä nyt tietää mistä on kyse, mutta minulle ei ole sitä sanonut eikä ole anteeksi pyytänyt "ymmärsin väärin " tms., joten...



On minulle myös kerrottu että anoppi on haukkuntu minua ja pitää minua kaikin puolin kamalana ihmisenä.



Lasten kannalta tilanne harmittaa. Minulla itselläni on kivat mummolamuistot. Minulla ei ole omat vanhemmat elossa, isovanhemmat ovat vain tuolta miehen puolelta.

Ville kävi aikoinaan paljon mummolassa, mutta Vilman syntymän jälkeen moni asia muuttui eikä anoppi ja appi ollet kovin kiinnostunteita tai innostneita ottamaan edes Villeä, saatika molempia.

Silloinkin, kun välit oli hyvät, minä olin se, joka teki aloitteen ja kysyi villeä mummolaan.



Vilman syntymän jälkeen en kysynyt, kun "rivien välistä" ymmärsin, että haluavat ottaa minuun etäisyyttä, etten enää ole pidetty.. vaan eipä ole mummokaan perään soitellut. Neljään vuoteen.



AP:lle sanoisin: unohda. Anna olla. Näin itselläsi on helpompaa. Lapsi ei välttämättä kaipaa, kun ei ole tiivimpään tottunutkaan. Jos tarvitset lastenhoitoa, pyydä, mutta ilmoita aika pidemmäksi kuin se todella on. Jos tuntuu, että ottaa "pitkin hampain", etsi lastenhoito muualta.

En ole koskaan kamalan paljoa välittänyt lapsista. Omat lapset on eri juttu, joita rakastan äärettömästi. Mutta vaikka on omia lapsia, en ole mikään lapsi-ihminen vieläkään. En ole koskaan hyysännyt, että söpöjä vauvoja ja ihkuja taaperoita.



Toiseksi, teen fyysisesti raskasta työtä ja nyt jo toipuminen vie aikaa ja vapaat menee siihen. Hirvittää jo ajatus, että lähempänä eläkeikää pitäisi vapaat käyttää lapsenvahtina. En vain taida jaksaa.



Kolmanneksi sitten syy, mistä miniät taatusti tulevat minua haukkumaan eniten. Olemme miehen kanssa duunareita, joilla ei ole rahaa koskaan ollut yltäkylläisesti. Aika paljosta omista haaveista ja tarpeista olemme joutuneet luopumaan, että lapset ovat saaneet sen, mitä tarvitsevat ja haluavat. Olen kyllä haaveillut ajasta, jolloin tilimme jäävät ihan meidän käyttöön. Tarkoitus on toki auttaa opiskeluissa. Nyt jo esikoisen lukioon uppoaa ihan mukavasti rahaa. Mutta joskus haluan matkustaa mieheni kanssa ja ostaa uusia vaatteita itselleni ja laittaa kotia. Nyt raha menee poikien lukioihin, mopokortteihin, ruokaan, vaatteisiin, urheiluvälineisiin ja harrastuksiin yms.



Joten minä en tule rahoittamaan nuorten parien elämää, enkä ostelemaan heidän lapsilleen kalliita vaatteita ja lahjoittelemaan tuhansia euroja joululahjarahoiksi.



Eli taidan olla samanlainen anoppi kuin ap.lla, että hoidan jos tarvivat hoitoapua.

niin tehtiin, kun minä olin pieni ja niin tehdään, kun minun lapseni ovat pieniä. Ei se anoppi rikki mene, vaikka sillä olisi joskus aikuistakin seuraa.

Hän huokailee usein, että olisi kiva nähdä lapsia ja tulkaa käymään, mutta ei koskaan ehdota selkeitä päiviä. Itse sitten soittelen ja tulen tiettynä päivänä, ja jos joskus olen tarvinnut lastenhoitoapua, olen itse soittanut ja pyytänyt. On suostunut kyllä, jos on vain mahdollista (äitini on myös työelämässä), mutta ei koskaan kommentoi, että voisi ottaa muutenkin ihan vain oleilemaan. Äitini haluaa tavallaan antaa minulle tilaa eikä tuputa - toisaalta ei ehkä jaksakaan.



Anoppini on toisenlainen (onneksi). Hän soittaa ja pyytää lapsia yökylään ja hoitoon. Välttämättä en edes tarvitse mitään apua, mutta anoppi pyytää. Minusta se on aivan ihanaa.



ARvostan toki sitä, että äitini antaa minulle päätäntävaltaa asiaan, mutta toisaalta tuollainen passiivinen suhtautuminen myös aiheuttaa sen, että en oikein koe, että jaksaisivat hoitaa lapsia. Anoppi taas oikein pyytämällä pyytää, joten uskon, että jaksaakin hoitaa lapsia.