Tarinoita kamalista kätilöistä?

Mikä tästä kaikesta tekee niin ylitsepääsemättömän järkyttävät kokemukset? Käytät tehokkaasti provosoivia ilmauksia "alkoi väittelemään, vain istui ja katsoi" yms. Siis toinen on todellakin istunut (VAIN istui) ja sanonut mielipiteensä (alkoi väittelemään?), miksi niitä pitää vielä maustaa tämmöisillä termeillä? En edelleenkään ymmärrä millä tavalla hän oli erinomaisen töykeä, en väitä etteikö olisi voinut olla tai ettetkö olisi voinut niin kokea, mutta ymmärräthän sinä, ettei tuo sinun kirjoituksesi anna sellaista kuvaa. Okei, väärän ihmisen kansio - miksi sitä olisi pitänyt teiltä pyytää anteeksi? "Hän vain lähti hakemaan mun kansion", siis mitä hänen olisi pitänyt tehdä, joku pahoittelutanssiko?

Ihan tavallisia arkielämän tilanteita, jotka eivät perusvastaanotolla hetkauttaisi (toivottavasti!) kenenkään maailmaa, mutta miksi kätilön/hoitohenkilökunnan jokaista sanaa arvioidaan kuin jumalten sanaa, kaikesta mistä vaan voi löytää negatiivisimman sävyn, se esiin kaivetaan.

Vaikka se naiselle onkin ainutlaatuinen tilanne (joka synnytys), niin kätilö hoitaa niitä monta päivässä eikä varmaan tule mieleen/jaksa tehdä jokaisesta vaaleanpunaista ja ruusuntuoksuista kokemusta joka vitsin vaativalle äitihahmolle... Vähän armoa hei pliis.

Totta kai kivun tuottaminen tai vähättely, aliarvioiminen, suoranaiset ilkeilyt yms. pitäisi ammattitaidoisen ihmisen jättää väliin, mutta puhunkin nyt vain tuollaisesta puhtaasta ylitulkitsemisesta ja jokaisen sanan ja katseen yliruotimisesta.

Olen omien synnytysteni aikana kohdannut 9 eri kätilöä ja doulana 3 kätilöä, joten kyllä minulla on vähän kokemuspohjaa sen sanomiseen, että kätilö puhuu tai käyttäytyy epäammattimaisesti. Itse olen sellaisessa työssä, että omien tunteiden ja pahojen päivien ei anneta näkyä työssä, tällaiseksi työksi koen myös kätilön ammatin.

Ensikertalaisena 20h kestäneen kivuliaan synnytyksen aikana ei ole minun tehtäväni kertoa kätilölle mitä lääkäri sanoi, jos hän ei kuule/ymmärrä. Ja ehkäpä hän olisi voinut, vaikka siinä istuskellessaan kertoa vaikka ponnistusvaiheesta, eri asennoista tms. kätilön hommaan kuuluvaa tai olisi sitten istunut siellä kahvihuoneessa, koska hänen läsnäolonsa sai minut todella hermostuneeksi entisestään. Voin kertoa, että ero oli melkoinen, kun seuraava kätilö tuli huoneeseen. Hän täytti huoneen kannustuksella, varmuudella, iloisuudella, tsempillä.

Ja sitten tämä töykeä kätilö...en tiedä monta lasta sinulla on, mutta minun kokemuspohjani oli se, että kakkonen tuli maailmaan 3 tunnissa, kuopus aloitti supistelut 2kk ennen synnytystä ja etenkin 2 viimeistä viikkoa olivat todella kivuliaita (ilmeisesti lapsivettä jo tihkui) ja hän "raivasi" tietään alaspäin. Joten kun pääsimme sairaalaan, tiesin, ettei mene kauaakaan, kun vauva syntyy. Mutta tämä kätilö oli selvästikin päättänyt olla oikeassa ja vähätteli kaikkea sanomaamme. Ei voi supistukset noin sattua, kunnes katsoi käyrästä ja hiljeni. "Ei taida olla iso lapsi tulossa, kun noin pieni vatsa", jolloin mieheni sanoi, että edelliset 4-kiloisia ja silloin hän kävi hakemassa ne väärät paperit ja alkoi väittämään vastaan miehelleni, joka kuitenkin on ollut läsnä, kun edelliset syntyi. Ja kyllä minä odotan tuollaisten paperimokien ja väittelyiden jälkeen kuulevani sanan anteeksi, tai pahoittelut, mitään tanssia en olisi halunnutkaan, mutta ei näköjään kaikki. Ja jälleen kerran ero seuraavaan kätilöön oli niin suuri, että olin todella iloinen, kun vauva syntyi heidän työvuoronsa aikana.

Ehkä en osannut sitten kirjoittaa selvästi ensimmäistä viestiä, mutta mistään ylitulkitsemisesta ei ollut kyse, vaan vähättelystä, aliarvioimisesta ja ilkeilystä, kuten itsekin kirjoitit. Todella iloinen olen kaikista niistä kätilöistä, jotka ovat valinneet ammattinsa oikein ja jaksavat kannustaa synnyttävää äitiä loppuun asti, riippumatta siitä onko synnytys heidän työvuoronsa ensimmäinen vai 10.

Kätilö sanoi, että ole hiljaa.

onneksi hänen vuoronsa vaihtui ja pitkässä synnytyksessä ehti vielä olla kaksi todella ihanaa ja ammattitaitoista kätilöä.



Mutta siis synnytys oli kestänyt jo kotona pitkästi toista vuorokautta, olin tehnyt kaiken mahdollisen kotioloissa kivunlievityksen suhteen kunnes en enää kestänyt ja soitin synnytyssairaalaan.

Kätilö vastasi puhelimeen ja selitettyäni tilanteen intti vain, että älä tule vielä.

Lopulta sanoi, että no tulkaa sitten kun aloin itkemään ja sanoin, että supistuksia tullut jo yli vuorokauden ja nyt 2 minuutin välein jo melkein 8 tuntia.

Menimme sairaalaan ja samainen kätilö otti vastaan, tutkimatta minua ilmoitti, että "ei sulla edes synnytys ole ehkä käynnissä, mutta menkää nyt sitten tonne huoneeseen"

Jo pelkästään tuo lause oli henkisesti ihan kauhea, koska kivut olivat aivan hirveä, niin kovat, että kirjaimellisesti meni jalat alta kun supistus iski. Pyysin lääkitystä ja sanoin, että minulla tunne, että vauvalla ei ole kaikki hyvin.

Kehoitti vaan menemään suihkuun, eikä noteerannut mitenkään vaikka sanoin, ettei suihku enää auta.

Ei antanut kipuun mitään lääkettä, eikä näyttänyt edes ilokaasua ja jätti meidät keskenämme 3 tunniksi.

Sitten tuli vuoron vaihto ja lääkäri tuli paikalle samalla ja hän sitten kovasanaisesti moitti kätilön toiminnan, kun kuuli etten ole saanut edelleenkään mitään kipulääkitystä. Myöskään vauvan tilaa ei oltu tutkittu ja käyristä sitten näkyikin, että sydänäänet olivat liian tasaiset ja vaimeat. Painokkaasti myös kertoi minulle, että todellakin on synnytys käynnissä (olin 5cm auki), eikä minua kotiin lähetetä kun siitä paniikissa lääkärille sanoin.



Vuoroon tullut kätilö pahoitteli kolleegansa toimintaa ja neuvoi ilokaasun käytön ja antoi kipulääkettä. Loppu synnytys meni kätilöiden osalta paremminkuin hyvin ja varmaan siitä syystä en mitään traumoja saanut, vaikkakin ensimmäisen kätilön toiminta toki harmitti.

Ja ikävää oli, että puutteellisen kipulääkityksen takia, ehdin mennä niin lukkoon kivusta, että avutuminen melkein pysähtyi ja edes epiduraali ei enää tilannetta auttanut. Avauduin seuraavan 6tunnin aikana sentin ja sektio alkoi olla enemmänkuin todennäköinen. Onneksi ihana kätilö kuunteli minua, kun sanoin, että epäilen avautumisen pysähtyneen koska lihakset niin jumissa kivusta ja hän antoi minulle sitten kohdunsuuta relaksoivan piikin, jonka jälkeen avauduin vajaassa tunnissa loput 4senttiä.

Vauvan ahdingosta olin ollut oikeassa ja hän syntyi todella paksusta vihreästä lapsivedestä. Tulehdusarvot nousivatkin ensimmäisen vuorokauden mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja lapsi toipui nopeasti.



Yhden aiemman kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että kätilön ajattelemattomat ja väheksyvät kommentit ovat synnyttäjälle todella ikäviä, eivätkä ainakaan auta siinä tilanteessa kun itsestään pitää löytää rauhallista voimaa ja luottamusta omaan kykyynsä synnyttäjänä.

ja siinä ommeltiin harsotaito s 10x 10cm alapäähän kiinni. Ei ekasynnyttäneenä tiennyt, että sattuu viikkojenkin jälkeen ja tulee pahanhajuista vuotoa.

Lääkäri sitten huomasi taitoksen ja poisti sen.

Seuraavaan synnytykseen mennessään sanoi kätilölle, että älkää tällä kertaa laittako ylimääräistä sinne.

Kätilöt nauroivat, että sinäkö se olit..

muuten ihan ok kätilöharjoittelija, mutta synnytyksen jälkeen, kun lapsi nostettiin rinnalle, hän sanoi, että minun tehtäväni on sitten yrittää olla tukehduttamatta lasta (rinnalla ilmeisesti). Todella kannustavaa imetyksen kannalta. Harjoittaja itse oli hoikka varreltaan ja itse elämäni lihavimmassa ja raihnaisimmassa kunnossa. Kyllä loukkaa vieläkin tämä kommentti. Mietin, että voiko tuollaista edes sattua elävässä elämässä, mutta näköjään voi.

sattui hankalampi homma. Supisteli ja supisteli ja kätilö ei suostunut tutkimaan. Käski miehen kotiin kun ei tämä kuulemma edisty vielä moneen tuntiin.



Mies lähti sitten käymään suihkussa kotona kun mitään ei kuulemma tule tapahtumaan päivän aikana. Toinen kätilö sitten tuli paikalle ja sanoi, että hänpä kuitenkin katsoo. Paikat 7cm auki ja lapsi syntyi 20 minuutin päästä.

on myös tikattu ilman puudutusta vaikka sitä pyysinkin puudutteen. Syy oli kuulemma se, että "ihokudos" tai siis se kohta turpoaa, jos laitetaan puudute ja siten ei saisi yhtä hyvin tikattua.

oli pihtisynnytys ja huoneeseen tuli monta ihmistä katsomaan. Ja lupaa ei kysytty. Niin monta ihmistä, että mieheni työnnettiin sivummalle, että mahtuu.

PHKS:ssa oli yksi nuorehko kätilö salissa viime kesänä, kamala suttura! On vastenmielistä kun ihminen haisee työvuorossa vahvalle hajuvedelle ja on meikannut liikaa. Purkanjauhaminen on jotakin sanoinkuvaamattoman ärsyttävää supistuskivuista kärsivän äidin korville! Tämä ihminen tuijotti vain monitoria eikä katsonut silmiin juurikaan. Katosi myös pitkiksi ajoiksi johonkin eikä noteerannut kellonsoittoa. Sillä kätilöllä on ammattitaito kyllä pahasti hukassa! Vanhempi ja kokeneempi kätilö kun tuli vuoroon, niin nuhteli tätä sutturaa kun edes tippaa ei osannut laittaa tippumaan oikein. Saisipa hän omaan synnytykseensä yhtä turhamaisen ja inhottavan kätilön, saisi maistaa omaa lääkettään.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2011 klo 10:06"]

Onpa ap:lla ollut hirveä kätilö.

Minulle sattui ihana kätilö oys:ssa viime vuonna. Hän piti huolen koko synnytyksen ajan, että saan asianmukaista kivunlievitystä. Hän haki ajoissa anestesialääkärin panemaan epiduraalin. Sen vaikutus lakkasi, mutta tikkauksen ajaksi sain puudutuspiikkejä eikä ompelu siksi sattunut.

[/quote]

LUKUTAIDOSSASI/YMMÄRRYKSESSÄ VIKAA??

Kysyttiin KAMALIA kätilökokemuksia!!!

2

2

Uskaltaako tässä nyt enää synnyttämään lähteä =D

Mulla on kokemus kolmesta synnytyksestä. Yksi niistä oli pitkä ja rankka  ja siinä ehti vuoro vaihtua useamman kerran. Yksi niistä useista  kätilöistä oli kyllä ihan hirveä olemukseltaankin, mutta myös hoiti työtään todella ala-arvoisesti. Jankutti vaan, et "tää kestää vielä pitkään kun ei vauva ole edes kunnolla vielä laskeutunut, ei tämä synnytys ole kunnolla vielä edes käynnissä..." Paikat olivat olleet auki 10cm jo pitkään ja ponnistutti ihan s**tanasti. Tällainen tietokoneen näyttöä tuijottava ihminen jossain salin perällä, huuteli vaan että "joo, ponnista vaan jos siltä tuntuu". Ei ollut vieressä tsemppaamassa tai antamassa mitään ohjeita. Häipyi myös pitkiksi ajoiksi johonkin ja kelloa sai painaa sen 20 kertaa ennenkuin suvaitsi tulla paikalle. Miehen kanssa oltiin ihan hölmöinä siinä, kun ei ketään kuulunut ja mua ponnistutti ihan kamalasti.Voimat myös alkoivat olla totaalisen loppu kun olin ponnistellut jo pari tuntia siinä ja kokeillut eri asentoja. Eikä sitä itse tiennyt, että miten siinä käy, syntyykö lapsi miehen käsiin kun ämmät (kätilöt) ilmeisesti notkuu  taukotilassa tai röökillä tms. Piinallinen vuoro ehti onneksi vaihtua ennen lapsen syntymää ja lopulta viimeisessä vuorossa ollut kätilö ymmärsi tarkistaa lapsen tarjonnan. Vauva oli tulossa toinen käsi poskea vasten ja vaati hiukan auttamista ulos kun ei tuntien pituisesta ponnistamisesta huolimatta liikahtanut synnytyskanavassa alaspäin. OLI SIIS VIRHETARJONTA jota edellinen kätilö ei ollut hoksannutkaan tarkistaa. Moitti vaan minua ja oli helvetin ylimielinen kokemalleni kivulle ja ahdingolle omasta ja lapsen voinnista. Oli sanonut vaan, et "kuule synnytys tekee kipeää".

Kyllä kätilöiden kannattaa mennä itseensä. Ei se ammatti ole mitåään ruudinkeksijää eivätkä kätilöt ruudinkeksijöitä. Se on samalla tavalla suorittavaa työtä kuin terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan. Nostakaa ihmeessä kunnon meteli, jos kätilö leikkii jumalaa. Ihan tarpeeksi kun lekurit sitä tekevät joka paikassa kaiken aikaa. Aina voi vaatia paikalle toisen hoitajan tai sitten esimiehen. Ja ehdottomasti valitus kirjallisena oikeaan paikkaan, sillä voi hyvinkin olla seurauksia huonosti toimineelle kätilölle. Eli kannattaa kätilöiden miettiä... kätilö ei ole lekuri eikä varsinkaan jumala. Jos oikein paha tilanne sattuu niin potilashan voi vaikka ihan seota ja puuttua asioihin vaikka miten.