Naapurin tytöllä paljon kavereita- meillä ei vaan löydy.

Oma lapseni on arempi, kiltti ja hiljainen. Naapurin tyttö sosiaalisesti taitava, vilkas ja iloinen. Aina kavereita -puhelin soi.

No oma tyttöni olosuhteiden pakosta näkee tämän ja tajuaa olevansa epäsuositumpi. Ei osaa hankkia kavereita itselleen.

On sitten välissä itku silmassä. Ja voi sitä onnea kun saa tuon naapurin lapsen meille.

Koitan tukea ja kannustaa sekä soitella tutuille ja pyydän seuraa. Välillä kyllä väsyttää.

Onko koululainen vai nuorempi? VOisiko se naapurin tyttö olla kaveri?

taitoja tai sitten vaan hyväksyä. Niin se vaan on.

tytöllesi, että kaverit eivät tee onnelliseksi. Yksinkin voi keksiä ihminen kaikkea kivaa. Auta lastasi siinä.

Ja tuo naapuri on vanhempi joten totta kai saa mennä vapaammin. Sitten sillä on vanhempia isosiskoja joten sitä kautta on kavereita, menoa ja vilskettä.



Elämä on!



AP

lapsesi katselee ja näkee ett muilla on kavereita. Mutta luulis ett sillekin vois jotakin.

lapsesi arka, kiltti ja hiljainen vai onko hän kenties myös masentunut? Kiltit ja hiljaisetkin kyllä löytää itselleen samankaltaista seuraa, mutta arkuus voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja huonoitsetuntoisia aikuisiakin sorsitaan, joten taatusti myös lapsia.

Kyllä ihminen ystäviä tarvitsee, ei todellakaan kannata kannustaa lasta eristäytymään. Se on toinen juttu ettei niitä kavereita tarvi ihan mahdottomasti olla, yksi tai kaksikin hyvää ystävää riittää.

tytöllesi, että kaverit eivät tee onnelliseksi. Yksinkin voi keksiä ihminen kaikkea kivaa. Auta lastasi siinä.

tylsäähän se on kun kaksi hiljaista nyhjöttää hiljaa keskenään.

t. kiltti ja hiljainen

lapsesi arka, kiltti ja hiljainen vai onko hän kenties myös masentunut? Kiltit ja hiljaisetkin kyllä löytää itselleen samankaltaista seuraa, mutta arkuus voi johtua myös huonosta itsetunnosta ja huonoitsetuntoisia aikuisiakin sorsitaan, joten taatusti myös lapsia.

Nimenomaan ne kiltit ja hiljaiset kaipaa räväkämpää seuraa. Samaten ne räväkät ja puheliaat voi tykätä hiljaisemmasta kuuntelijasta.

tylsäähän se on kun kaksi hiljaista nyhjöttää hiljaa keskenään.

t. kiltti ja hiljainen

Ei auta jos vaan katellisena seuraa toisten kavereita?

toiset lapset saanut mennä miten haluaa jo 3v asti, siis pyöräillä ja olla ulkona, aamusta lykätty kesällä ja talvellakin viikonloppuisin pihalle klo 10 viimestään ja sisälle klo 20, saavat pimputella toisten ovikelloja ja mennä minne sisälle huolitaan jne jne

eli kai siinä kaveripiiri laajenee väkisinkin..

itse en kannata tuollaist tapaa, vaan haluan myös, että lapseni ehtii harrastaa, olla perheen parissa ja tehdä jotain mukavaa yhdessä , olla itsenäisestikin,jne jne



ihmiset on niin erilaisia.

kavereita tarvitaan, mutta tartteeeko olla liuta ?? tartteeko alle kouluikäisen olla menossa kaiken aikaa??



mitä ne lapset haluaa ja tekee sitten kun ovat teinejä, kun jo s3v asti itsenäisesti menevät ilman et vanhemma t edes tietävät missä ovat ???

mihin siis tyytvät ?

mitä vanhemmat tekevät, kun eivät enää tiedä teininsä tekemisiä ja olemisia? reviiri vaan laajenee....



itse siis kannatan jonkunlaista sopimista kyläilyissä, vastavuoroisuutta ja haluan tietää missä ja kenen kanssa lapseni on milloinkiin ja kuinka kauna

lapseni siis 6v

moni naapurin lapsi olis aamusta iltaan meillä ilman et vanhempien kanssa mitään on sovittu, ja lapsilla oma känny johon vanhemmat kerran päivässä soittaa ja mahdollisesti pyytää syömään





en halua tälläistä lapselleni..

eli ap, ole onnelline, et lapsesi on lähelläsi

varmaan saa kavereita, kunhan kouluun menee

kaltaiset löytävät toisensa ja voit kutsua itse jonkun lapsen kotiinne leikkimään.

lapsi siis ulos nyt kun kevät on ja mene alkuun itse mukaan, ja siten tutustuta lapsesi toisiin

lapsilla kavereita koulun ulkopuolella,vaikka ovat sosiaalisia..

Tuollaista se juuri on ollut. Omalla lapsella on lisäksi aika paljon harrastuksia, siis harrastaa joukkuetasolla voimistelua. Aikaa ei ole ollut hirveesti tuollaiseen kaveripiirin laajentamiseen.



En ole antanut mennä muutakuin ihan lähinaapureihin, nyt kyllä oon ottanu yhteyttä niihin vanhempiin joiden kanssa tarhassa leikkii ja suhtautuvat ihan positiivisesti kyläilyihin.



Lapseni ei missään nimessä halua lopettaa harrastuksiaan, ne on todella tärkeitä. Toisaalta kyllä näen kuinka haikean näköinen on kun näkee naapuripihalla ison tyttölauman leikkimässä. Ovat vuoden pari vanhempia joten ei oikein pääse noihin mukaan.



Meillä ei vaan ole aikaa eikä ehkä niitä sosiaalisia resursseja noin kaveripainotteiseen elämään. Olen myös niin nössö etten uskalla päästää lastani hirveästi mihinkään, rehellisesti pelkään että ajautuu vääränlaiseen porukkaan jos saa liian vapaasti mennä. Pedofiileista tms näen kauhukuvia, oon varmaan liian ylihysteerinen.

Kaikki lapset ei välttämättä halua isoa kaveriporukkaa vaan muutaman kiva leikkikaveri silloin tällöin riittää. Onko tyttösi tällainen?

jatkako. Kaikkia siis. Nyt kun omat vanhimmat lapset ovat ala-asteella, niin olen huomannut, että lapsi on onnellisimmillaan, kun on se joku kaveri meillä tai ovat kaverin luona. Se tuntuu olevan lapsen hyvinvoinnille parasta tuossa iässä.

Tai sitten meidän lapsille vain. Lapsemme myös harrastavat liikuntaa enemmän kuin kerran viikossa, mutta kaverisuhteet vaikuttavat olevan harrastustakin tärkeämpi juttu jo ekaluokkalaiselle.



En olisi vielä pari vuotta sitten arvannut miten tärkeitä ne kaverit ovat. Tuen nyt siis kaikin tavoin ainakin sen "bestiksen" kanssa olemista. Järjestän aikaa tapaamisille jne. Ja yksi kaveri tuntuu riittävän tytölle hyvin, poika näkee mielellään useampiakin.

Ja vaikeaa on ollut löytää kavereita, harrastuksia tai mitään hauskaa lapsille. Vaikka oomme normaali, mukava perhe.

Mun mielestä on aika normaali tilanne, että esim 8-vuotiaat eivät halua erityisesti leikkiä 6-vuotiaiden kanssa. Ikäero on kuitenkin melkoinen tuossa iässä. Meillä myöskin koululaiset saavat liikkua vapaammin kuin alle kouluikäiset.



Jos ap teidän lapsella on harrastusten myötä kavereita, niin mikä estää kutsumasta niitä teille kyläilemään? Nehän usein ovat kestäviä ystävyyssuhteita kun on samat kiinnostuksenkohteet.

seurassa ehkä aavistuksen ujokin. Mutta hänen hyvä ystävänsä on juuri tällainen hyvin sosiaalinen ja vauhdikas tyyppi. Minusta tuntuu, että tekevät toisilleen hyvää: tyttöni rohkaistuu ja kaverinsa vastaavasti vähän rauhoittuu tyttöni seurassa. Ja muitakin kavereita on, jossain mielessä tuntuu että rauhallisella ja harkitsevalla tytölläni on tietynlaista "auktoriteettia" kavereidensa keskuudessa kun jotain pitää tehdä hyvin, eikä vain hyppiä sinne tänne.



Joku kommentoi, että kaverit menevät harrastusten ohitse. Minusta molemmat ovat tärkeitä, meillä harrastetaan aktiivisesti, mutta kyllä aikaa on myös kavereille. Eikä se tunnu häiritsevän laste, tänään on harkat ja sillä selvä, huomenna voi taas koulun jälkeen olla kavereiden kanssa. Eli kyllä molemille löytyy aikaa. Viikonloppuisin olemme yleensä perheen kesken.