Mua ahdistaa tuleva syksy ihan mielettömästi kun tiedetään että erotaan poikaystävän kanssa :(

niin paljon kuin mitlä se nyt tuntuu. Ihminen on sopeutuvainen.

Suhteen loppumista en tiedä, tällä hetkellä vain on sellainen olo. Ja en tietenkään halua nysvää miestä, yritän olla kannustava ja tukea mutta tuntuu vaan ihan hiton vaikealta. Oman perheen, työn, ystävien yms merkitys toki korostuu kun joutuu ajattelemaan niitä luopumista vuosiksi. Tällaisia asioita on mahdoton koittaa laittaa mihinkään absoluuttiseen tärkeysjärjestykseen.

Varmaan olen sitten kamala ja itsekäs, mutta en osaa syrjäyttää omia tunteitani ja olla täysillä iloitsemassa toisen puolesta.

nyt olisikin liikaa vaadittu, ei sitä nyt tietenkään voi vaan iloita toisen puolesta jos se toisen onni merkitsee eroa. Jos mies vielä syksylläkin haluaa sinut mukaansa, niin voithan sitten päättää, että mikä se asioidesi tärkeysjärjestys on, ja ei se meinaa, että et välittäisi poikaystävästäsi, vaikka välität omastakin elämästäsi. JOS nyt olisi niin, että mies on elämäsi rakkaus, niin silloin toki kannattaisi lähteä mukaan, koska nuo muut asiat voi kyllä odottaa, mutta tuotahan ei voi tietää etukäteen.

vuosiksi "menettämiesi" asioiden tilalle. Uusia ystäviä, kokemuksia, kielitaidon, uuden työn/ammatin tai mitä nyt siellä sitte teetkään. Jotain kai sinäkin tekisit siellä ulkomailla jos lähtisit mukaan? Ja Suomeen palattuasi sulla olisi varmaan taas paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla kielitaitosi ja kokemustesi vuoksi.



Uskalla lähteä! Ajattele vaikka niin että ainahan sieltä pääsee pois jos ihan kamalaa on.

Etkö vain uskalla vai mikä on syy?

asuntoa vuokralle jos on asunut siinä vain hetken?

Sä vaikutat jotenkin niin kovin kapeakatseiselta, että ihan ihmetyttää.



Ymmärrän kyllä tuon kotiseuturakkauden ja isänmaallisuuden, sillä viihdyn itsekin parhaiten Suomessa ja asun lähellä lapsuudenkotiani, mistä olen vain iloinen. On helppoa elellä, kun tunnen tältä seudulta paljon ihmisiä - osan jo lapsuudesta, osaan olen tutustunut nyt myöhemmin.



Silti minusta on ollut oikein hyviä kokemuksia ne, kun opiskelin muualla ja olin vaihto-oppilaana Euroopassa. Kyllä se mulle vain hyvää teki, että näin vähän muitakin ympyröitä, ja tutustuin muihinkin ihmisiin. Enkä minä noita muualla asumisia mitenkään pakolla tehnyt, vaan ihan itse halusin nähdä maailmaa.



Tästä kotiseuturakkaudestani huolimatta en minäkään oikein jaksa ymmärtää, että mikä siinä on sinulle niin mahdotonta nähdä, että parin vuoden irtiotto olisi sinullekin suurenmoinen seikkailu ja elämää ja ajatuksia avartava kokemus. Aivan kuin sinulla olisi jokin aivan perusteeton itsepintainen periaate, että tämä on miehen juttu, ei sinun. Ja siitä ei sitten missään nimessä saakaan tulla yhtään sinun juttusi tai menetät tuon ihanan säälittävän marttyyriasemasi.



Yritäpä nyt oikeasti nähdä tämä tilanne vähän vähemmän kireästi.

asuntoa vuokralle jos on asunut siinä vain hetken?

Totta kai voi.

mutta et kuitenkaan oikeasti ajattele niin. Jos todella tajuaisit kohtuuttomuutesi, et suhtautuisi enää noin. Sulla on vaihtoehtoja, mutta jos mikään ei kelpaa, niin voi voi. Välimatka sinänsä ei ilman muuta tarkoita eroa.

Mies on jo vuosia uhrautunut vuoksesi, et kai odota että hän kokonaan hylkää unelmansa vuoksesi?

mutta lähti parin kuukauden kuluttua suunnitellusti kaukomaille opiskelijavaihtoon. Mies halusi jäädä kotiin ja ystäväni halusi ehdottomasti toteuttaa itseään näkemälla maailmaa. He pitivät koko vuoden yhteyttä saähköpostitse, ja ystäväni palattua he muuttivat yhteen. Nyt he ovat olleet naimisissa kymmenisen vuotta ja ovat edelleen onnellisia.



Anna siis miehesi toteuttaa itseään, muuten hän ei ole onnellinen. Jos kaikki käy hyvin te jatkatte vielä yhteistä elämäänne. Minun ystäväni oli sitä mieltä, että kun heidän suhteensa kesti tuon vuoden eron, niin he ovat varmoja toisistaan ja tunteistaan. Ei ole helppoa sinulle, mutta jotkut asiat on vaan elettävä.

Sitten myöhemmin, kun sinulla on lapset ja mies ei niin vain enää muutetakaan ja kokeilla siipiään. Mahdollista toki silloinkin, mutta paljon vaikeampaa.

Ja kesällähän voisit löytää jonkun lohduttajan. :)

ap:n tapauksessa ero kestäisi useita vuosia. Mieshän menee opiskelemaan sinne ulkomaille yliopistoon, ei siis pelkästään vaihtariksi.

Sitten myöhemmin, kun sinulla on lapset ja mies ei niin vain enää muutetakaan ja kokeilla siipiään. Mahdollista toki silloinkin, mutta paljon vaikeampaa.

ole ulkomaille muuttaa kun on perhe. Ei todellakaan, ihan helppoa se on. Pakkaa tavarat ja perheen mukaan ja lähtee. Siinä se.

terveisiä ulkomailta.

mietihän vähän nenääsi pidemmälle hei!!!Katso tulevaisuuteen!mikä maa!lentokoneet kulkee!mee mukaan edes vuodeksi,ota vuorotteluvapaata tai jotain!elämä kantaa!skypellä voi puhua joka pv ilmaseks!