Subjekt. päiväh, käyttäjät; mitä merkitsisi oikeuden poistuminen

käytössä tuo, ettei voi olla kokoaikaisena jos toinen vanhempi on kotona.

ainakin minun kaverini lapsi on kokopäiväisenä, vaikka äitinsä on kotona vauvan kanssa.

Itselle tuo ei merkitsisi mitään, koska kaksi yksi lapsistani on erityistarpeidensa takia puolipäiväisenä ja kuopus sitten on myös "siinä siivellä" puolipäiväisenä. Kokopäiväistä hoitopaikkaa en edes halunnut, vaikka erityistarpeiselle sitä ensin tarjottiinkin. Ei kuitenkaan niin suuria erityistarpeita, että kokopäiväinen olisi ehdottomasti paras vaihtoehto. Halusin tämmöisen keskitien asiaan, että saa erityistarpeidensa vuoksi olla pk:ssa, mutta ei kokopäiväisenä kuitenkaan...

mutta toki olemme silti subjektiivisen päivähoidon käyttäjiä, kuten 99% muistakin päivähoitolasten vanhemmista. Mikäli subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisi. se vaikuttaisi meihin mm. tällä tavalla:



- Kunnallisvero nousisi vielä tästä nykyisestäkin (nyt 19,75%), kun pkunta joutuisi palkkaamaan lisää virkamiehiä ja erilaisten terveys-/työsuhde-/opinto-oikeus ym. asioiden selvittelyyn ja päätöksiä tekemään.



- Emme voisi tehdä työtämme kuten nykyään, jolloin molemmilla on vapaat työajat aamun ja iltapäivän liukumilla. Meidän pitäisi päättää etukäteen mihin aikaan kumpikin menee töihin minäkin päivänä ja mihin aikaan lähtee. Viis siitä, mikä tilanne töissä on tasan klo 16.



- En voisi hyödyntää etätyömahdollisuuksiani täysin em. syistä myöskään.



- Elämämme vaikeutuisi todella huomattavasti hoitoaikalappusten täyttelemisen vuoksi, työnantajan todistusten hakemisen ja toimittamisten vuoksi jne.



- Elämämme vaikeutuisi todella huomattavasti, kun subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistuttua emme saisi esim. käydä työmatkan varrella olevassa isossa marketissa hakemassa ruokatarvikkeita, koska lapsihan saa silloin olla hoidossa vain ja ainoastaan vanhemman työpäivän + välttämättömän työmatkaan kuluvan ajan verran. Meidän pitäisi ensin ajaa 40km hakemaan lapset pois päiväkodista ja sitten 20km takaisin päin lasten kanssa kauppaan. Sitten 20km takaisin kotiin.



- Em. koskee ihan kaikkia muitakin hoidettavia asioita (pankki, kela, kampaaja jne.).



Kuinka moni raivohulluista (naisten) saavutettujen etujen polkijoista edes tietää mitä subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa? Puhutaan asioista niin kuin ne oikeasti ovat, ei niin kuin jokainen haluaa omassa päässään asian tulkita.

Olen ns. akateeminen pätkätyöläinen ja työsuhteet ja tehtävät vaihtuvat. Olen onnistunut työllistymään toistaiseksi hyvin (mm. siksi että olen ollut joustava ja ottanut väliajoiksi töitä jotka eivät ole omaa alaani. Kaupan kassalle tms. en enää mene, mutta muuten joustoa ja työhaluja löytyy).



Mutta vaikka teenkin töitä lähes jatkuvasti, taukoja on, enkä osaa esim. nyt sanoa mitä teen syksyllä.

Meillä siis lapsi joutuisi heittopussiksi, aina vaan päiväkodista toiseen ja vieraisiin ympyröihin, pahimmillaan parin kuukauden välein.



En kannata subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttamista muutenkaan. Ettekö te ymmärrä, ettei niitä saastyneitä rahoja TODELLAKAAN laiteta siihen, että ryhmät olisivat sitten isompia ym.?! Nehän ovat sitten nimenomaan päivähoidosta tehtyjä säästöjä eli ainut vaikutus olisi se, että joidenkin lasten perheiden tilanne vaikeutuisi ja todennköisesti saataisiin lisää työttömiä esimerkiksi juuri näiltä pätkätyö-aloilta. Eikä niilläs säästöillä valtiontaloutta pelastettaisi...

Minäkin käytän subjektiivista hoito-oikeutta. Olen töissä ja opiskelen, mieheni on töissä. Subjektiivinen hoito-oikeus on mahdollistanut meille työpaikan ja asuinpaikan vaihdokset - tiedän, että lapsellani on oikeus hoitopaikkaan myös uudessa asuinkunnassamme. Enkä joudu sitä anomaan ja selvittelemään.

Olen kiitollinen siitä, että subjektiivinen hoito-oikeus mahdollistaa työssäkäyntini.

Muistakaa, että jos harkintaa tulee, sitä tulee taatusi laajalla rintamalla. Meillä on sosiaaliturvaan rakennettu kaikille yhteisiä osia, jotta kaikki kokevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa. Kaikesta ei pidä taistella verissä päin vahvojen ja suhteiden säännöillä.

Ei se nyt onnistu niin että joku lapsi on aamun ja toinen iltapäivän. Kaikki ohjelma tapahtuu aamupäivän aikana, itapäivällä nukutaam ja sen jälkeen lapsia aletaankin jo hakea pois. Iltapäivälapsella ei olisi mitään mielekkyyttä hoitopäivässään.

Ja hyvin harvoin onnistuu esim. osa-aikatöitä tekevillä niin että toisen lapsi olisi vaikka ma-ti ja toisen loppuviikosta. Pätkätöitä tekevien on erityisen vaikea itse määrätä työpäivistään.

Ja tietoturvalla tarkoitan mm. sitä että harva vanhempi haluaa sairauaskertomuksiaan päivähoitoväen käyttöön. Pienillä paikkakunnilla tuo on todellinen ongelma, kun terveystietosi saattavat olla esim. henkilöllä joka toisessa tilanteessa on päättämässä palkataanko sinut töihin vai ei...

Toinen ongelma on tietoturvan vaarantuminen kun pitäisi jaella terveystietoja sinne ja tänne.

Byrokratiaa se ainakin lisäisikun päivähoitoihmisten pitäisi tarkistella työsopimuksia, sairauslomalappusia ja muita lausuntoja

Nykyäänkin monet lapset ovat vaihtelevina aikoina päivähoidossa, koska kaikilla vanhemmilla ei ole 8-16 työtä viitenä päivänä viikossa. Ei ole kovin vaikeaa täyttää hoitoaikailmoitusta ja toimittaa sitä päiväkotiin. Ihan sama olisi esim. pätkätyöläisten kohdalla ja varmasti moni pitääkin lapset kotona jos työt katkeavat muutamaksi päiväksi. Sitäpaitsi jo nyt toimitetaan päiväkotiin lausuntoja mikäli lapsella on jokin erikoisen tuen tarve tms. Miten tietoturva vaarantuisi ja byrokratia lisääntyisi jos päivähoito-oikeutta leikattaisiin esim. äitiysloman tai hoitovapaan aikana?

[i

Muistakaa, että jos harkintaa tulee, sitä tulee taatusi laajalla rintamalla. Meillä on sosiaaliturvaan rakennettu kaikille yhteisiä osia, jotta kaikki kokevat olevansa osa tätä yhteiskuntaa. Kaikesta ei pidä taistella verissä päin vahvojen ja suhteiden säännöillä.

[/quote]

Mutta tätähän nämä onnettomat mammat eivät tajua, kun hörypäissään vaativat että lapset on hoidettava kotona ja laiskuudesta ei saa palkita. Eivätkä ymmärrä sosiaalipolitiikasta selvästi pätkääkään, kun kuvittelevat oikeasti saavuttavansa jotain hyvää oikeuksien rajoittamisella.



Uskokaa jo, ei siitä seuraa mitään hyvää, ainakaan jos vaakakuppiin laitetaan muutoksen negatiiviset vaikutukset. Vai onko mammojen mielestä naisen paikka kotona eikä missään työ/opiskeluhumputuksissa? Eli jos lapsia tehdään niin pitäisi ymmärtää että millään muulla ei naisen elämässä saa sen jälkeen olla mitään merkitystä, vai? Sehän tässä tuntuu olevan taustalla...

Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi poistaa. Lapselle tulisi taata SUBJEKTIIVINEN OIKEUS KOTIHOITOON! Lasten kotihoidon tulee olla aina ensisijainen vaihtoehto! Kelan kotihoidontuki tulisi nostaa takuueläkkeen tasolle.



Suurin osa kotona olevista vanhemmista käyttää päivähoitoa täysin turhaan. Isompi sisarus viedään hoitoon, vaikka äiti on kotona äitiys- ja vanhempainlomalla tai hoitovapaalla alle 3-vuotiaan kanssa. Myös pitkillä lomautuksilla ja työttömänä olevat vanhemmat käyttävät subjektiivista päivähoitoa innokkaasti hyväkseen.



Pari esimerkkiä, jotka tiedän: Nuori (alle 30v.) ja terve äiti on ollut työllisyyskurssin jälkeen "työttömänä" (=ansiosidonnaisella päivärahalla) 2-3 vuotta. Perheen lapset ovat kokopäivähoidossa, vaikka äiti on 24/7 kotona. Äiti ei hae töitä, koska saa ammattiliitosta päivärahaa. Toinen nuori äiti kuskaa isomman sisaruksen päiväkotiin. Itse on päivät vauvan kanssa äitiys- ja vanhempainlomalla kotona.



Päivähoitopaikka tulee myöntää perheelle vain, jos:

1) Molemmat vanhemmat ovat työssä.

2) Vanhemmat opiskelevat kokopäiväisesti.

3) Perheellä tai lapsella on merkittävä syy, joka puoltaa päivähoitoa. Tästä on oltava perhetyöntekijän, psykologin, lääkärin tai lastenneuvolan lausunto.

Ansiosidonnaista päivärahaa ei todellakaan makseta 2-3 vuotta. Eikä ollenkaan, jos ei takana ole työuraa vaan pelkkä "työllisyyskurssi".

Pari esimerkkiä, jotka tiedän: Nuori (alle 30v.) ja terve äiti on ollut työllisyyskurssin jälkeen "työttömänä" (=ansiosidonnaisella päivärahalla) 2-3 vuotta.

jättäytymään suosiolla pitkäaikaistyöttömäksi tms.



Töitä on siis välillä, välillä ei (koskaan ei tiedä milloin seuraavaksi). Lapsilla onneksi pysyy sama tuttu ja turvallinen hoitopaikka.

Lapseni pääsisi kuitenki päiväkotiin lausunnon perusteella.

Teillä on sellainen elämäntilanne, että olisitte edelleen oikeutettuja päivähoitoon. Lasten erityistarpeet sekä sinun sairautesi...

käytössä tuo, ettei voi olla kokoaikaisena jos toinen vanhempi on kotona.

Ennen subjektiivista päivähoito-oikeuttakin oli joissakin tapauksissa oikeus päivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista tai vaikka molemmat oli kotona. Ap:n perheellä olisi oikeus päivähoitoon.

Eli jos tulisi laki siitä, että perhe on oikeutettu vain puolipäiväiseen päivähoitopaikkaan, jos toinen vanhemmista on kotona?

Kaikkeahan voi jossitella, mutta ihan varmasti ei tule tuollaista lakia jossa ei ole mitään poikkeuksia. Ihan varmasti sen kokoaikaisen hoitopaikan saisi jos tarvetta on.

Meillä tuo ei tällä hetkellä vaikuttaisi mitään koska olemme kokopäivätöissä molemmat.

Selvä juttu on kotona olevan vanhemman sairaus tai lapsen sairaus tai kehityksen viive, jonka vuoksi paikkaa tarvitaan.



Laiskuus sen sijaan ei ole mikään syy. Miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei jaksa/viitsi olla?



Esimerkiksi typerintä ikinä on, että äiti on vauvan kanssa kotona ja vanhempi lapsi kokopäivähoidossa.

Joutuisin jättämään lapsenteon. Olen haaveillut suurperheestä, mutta jos subj. päivähoito loppuisi, en voisi enää tehdä lapsia.

Omat resurssit on ihan hyvä tunnustaa. JOs ei pysty lapsiaan hoitamaan, silloin kannattaa tyytyä yhteen, tai useampaan sitten todella suurin ikäeroin. Ei ne ole mitenkään huonoja vaihtoehtoja.

Saisi moni oikeasti hoitopaikkaa tarvitseva paikan. Minullakin on lapsia joiden äiti kotona vauvan kanssa. Ei mitään oikeaa syytä miksi näin on, vain äidin mukavuuden halu. Ei tarvi ulkoilla eikä tehdä ruokaa päivällä, saa nukkua jos ja kun vauva nukkuu. Isä tuo lapset 7 jälkeen ja hakee 16-17 välillä.

Esim. ne päiväkodit, joissa meidän lapset ovat olleet, ei olisi antaneet noin pitkiä hoitopäiviä.

Yleisin oli 4-6 tunnin hoitoaika. Ja voisit hiukan myös miettiä sitä lapsen ikää ja miten perhe toimii vauva-ajan jälkeen. Ainakaan täällä Helsingissä ei voi ottaa isompaa lasta pois hoidosta jos on aikeissa palata takasin töihin.

On kuule ihan yleistä, että leikkipuistot ja kerhot on täynnä 1-2 vuotiaita. Eikä siinä pihapiirissäkään ole tuon vanhemmille leikkikaveria, kun ovat siellä päiväkodissa. Kyllä silloin on aika luontevaa antaa sen isomman olla siellä päiväkodissa kaverien kanssa muutan tunnin viikossa.

Toki jos ei äidillä ole minkäänlaista aloitteellisuutta lapsen kaverisuhteiden ylläpitämiseksi, niin sille ei voi mitään. Mutta aika turha tulla selittämään, että KAIKKI Helsingin yli2-vuotiaat on päivähoidossa.

Mistä ihmeestä ne lapset kerhoihin sitten löytyy, kun kaikki on päiväkodeissa?

Mutta jos on lusikalla annettu, ei voi äidiltäkään kauhalla vaatia. Ehkä se on parempikin että lapsi tuossa tapauksessa pääsee vähän terävämpään seuraan.

En voisi jatkaa pätkätyöläisenä, vaan joutuisin jättäytymään suosiolla pitkäaikaistyöttömäksi tms. Töitä on siis välillä, välillä ei (koskaan ei tiedä milloin seuraavaksi). Lapsilla onneksi pysyy sama tuttu ja turvallinen hoitopaikka.

Pitemmällä tähtäimellä merkitsisi syrjäytymistä työelämästä kokonaan.

puolipäiväisenä siinä samassa vuoropäiväkodissa, jossa kävisi kokoaikaisena aina työpätkien aikana

Jyväskylässä on jokäytössä tuo, ettei voi olla kokoaikaisena jos toinen vanhempi on kotona.