Oudoin asia, mitä olet kuullut lääkärin sanovan?

jolla on verenpainelääkitys. Mies meni verenpainekontrolliin eri lääkärille, tällä kertaa miespuoliselle. Lekuri totesi, että nykyinen lääke on vanhanaikainen ja saattaa aiheuttaa impotenssia, joten eiköhän vaihdeta uudemmanaikaiseen, joissa on muitakin hyviä puolia. Mies tietenkin suostui. Lääkäri kirjoitti reseptin ja totesi lopuksi että "Nyt vain hyvillä mielin vaimon selkään".

ja menin yksityislääkärille. Etunimeni on Maria. Kun astuin huoneeseen, mieslääkäri sanoi että Mariia, Mariia, Ave Mariia. Et kuitenkaan ole aave, vaikka kalpea oletkin :) Ja tämä on totta! Olen kertonut tätä niin monille, että jos tutut tunnistatte, niin terveisiä!

mutta aika outoa musta oli kun lääkäri sanoi toisen saman talon lääkärin ohjeesta että "mitä ihmettä sekin on hölissyt, tuohan on ihan puppua".



Tuli tosi luottavainen olo näin potilaana.

Sisko just kertoi kuinka heillä oli koululääkärinä joku venäläistä alkuperää oleva lekuri, jonka suomen kieli ei nyt ollut ihan täydellistä. Lääkärintarkastuksessa kyseli sitten, jotta poltatko tupakkaa. Ei polttanut tyttö ei. Noh, lääkäri sitten tokaisi "Kannata alottaa!" :D



Samainen lekuri sitten toisen asiakkaan kanssa kävi samantyylisen keskustelun, mutta tämä asiakas poltti tupakkia. Seurasi litania valistusta ja lopuksi: "Ei hätä ollenkaan. Ei kerrota sinun vanhemmille" (paitsi, että ne kyllä tiesi...)



Että joo?

Tosin tää oli mun rakastajani, joka nyt sattuu olemaan lääkäri ja me oltiin kahvilassa :D :D

ja lääkäri purskahti nauruun. Sai sitten pokkansa takaisin ja sanoi, että olen kuulemma kolmas meidän firman työntekijöistä, jotka tulee tänään nokkosihottuman takia lääkäriin, että mikä epidemia teillä siellä on? Oli se silti vähän hämmentävää näyttää pahaa ihottumaa lääkärille, jonka ensireaktio on nauru.

Lapsella jo toinen korvatulehdus peräkkäin, ikää 3,5 v. Yskäkin on kova. Saimme antibiootit ja kysyin sitten lääkäriltä (mies), että mites toi yskä ja jatkoin, että meillä on kotona minulle itselleni määrättyä tosi vahvaa Cocillana-yskänlääkettä (reseptilääke, sisältää etyylimorfiinia) ja sen ohjeessa kyllä sanotaan, että saa antaa lapsillekin, mutta tuntuu vähän hurjalta. Lääkäri sanoi, että joo antakaa vaan vaikka 1mg kolme kertaa päivässä tai enemmänkin, kunhan ei ole ihan pönttö sekaisin.

Näin Mehiläisessä...

Ensimmäinen, tk:n yleislääkäri: Menin lääkäriin, kun astma oli pahentunut raskauden viimemetreillä. Ensin lääkäri totesi, että eiköhän sulla kuule oo vaan flunssa, mäkin olen kipeä, köh köh. Joo, ihan kun en astmaoireita erottaisi flunssasta.



Toinen, yksityinen lääkäri: kaaduin raskaana ollessani mahalleni ja venäytin olkapääni. Olin tietysti huolissani myös vauvasta. Naistenklinikan päivystyksestä neuvottiin menemään heti lääkäriin, jotta varmistetaan, ettei esim. istukka ole vaurioitunut.



Kun tulin lääkärin vastaanotolle, hän alkoi päivitellä käsissäni olevia naarmuja. Tokaisin, että ne eivät minua huoleta, mutta voisiko hän varmistaa vauvan hyvinvoinnin ja katsoa olkapäätäni. Lääkäri vaikutti vaivautuneelta ja kysyi, miten haluan hänen näitä tutkivan. Sanoin, että hänen kai se pitäisi tietää. Vähän aikaa mietittyään lääkäri kuunteli stetoskoopilla mahaani ja sanoi, että kyllä täällä vissiin joku liikkuu.



Huippu oli kuitenkin vielä edessä. Olin nimittäin kertonut olleeni linturetkellä kaatuessani. Lääkäri alkoi kysellä minulta, mitä lintulajeja olin havainnut. "Voisitko luetella vähän hitaammin, ja sano myös latinankieliset nimet". Siinä se sitten kirjoitteli niitä ylös.



Olkapää jäi tutkimatta.

Psykiatri haki kaapista ruiskun ja pisti jotain kamaa mun suoneen ja toivotti muakavaa iltaa. No ihan ok olo mulla oli jonkun aikaa. En vieläkään tiedä mitä se muhun pisti. Olin aika hämillään, et sillä oli ruisku lääkettä yksityisvastaanotolla.

pitkään jatkuneen kivun vuoksi. Lääkäri kysyi yhden kysymyksen ja tunnusteli samalla kipeäksi valittamaani kohtaa, siis tähän koskee? Sanoin niin siihen. Lääkäri vastasi, ei siihen voi koskea, siinä ei ole hermoja. Luulet vaan. Voit mennä kotiin, näkemiin voit jättää oven raolleen mennessäsi.

Lääkäri sanoi: sä olet tuommoinen leuhkan näköinen.. Juu, pollatohtori oli:)

"sä olet kyllä niin sairas että en kyllä jaksa uskoa, että olet yliopiston käynyt"

Annoshan oli ihan oikein, eikä toki kannata antaa niin paljon että menee pöttö sekaisin.

Menin lääkäriin järkyttävien vatsakipujen vuoksi. Lääkäri kuunteli keuhkot ja poskiontelot. Totesi, että minulla on keuhkoputkentulehdus ja poskiontelon tulehdus. Olin sanaton.



Lähdin vastaanotolta ja varasin samantien ajan toiselle lääkärille, joka tutki kunnolla ja totesi kohdun ja munasarjojen tulehduksen. Että näin pätevää henkilökuntaa... :D



Toisella kertaa menin samaiselle lääkärille flunssan vuoksi ja epäilin poskiontelon tulehdusta. Siinä vaiheessa kun lääkäri pyysi riisumaan housut, niin otin hatkat. Taas aika uudelle lääkärille joka totesi poskiontelon tulehduksen.



En tiedä mikä miestä vaivasi. Tekikö liikaa töitä? Käyttikö huumeita? Joiko jotain? vai mitä? Mutta en ollut ainut joka valitti vatsaa tai alapää vaivoja niin hän halusi tutkia yläpään ja jos taas valitti yläpäätä niin halusi tutkia alapään. Yhdessä vaiheessa lääkäri vain katosi vähin äänin ja uusi tuli tilalle,

Lääkäri on sanonut että kortisonipiikit ovat huuhaata, ja niitä annetaan vain jollekin höperöille mummoille, jotka niihin uskovat. Mitenköhän lienee?

Poikamme 1-v lääkärintarkistuksen suoritti ulkomaalaista syntyperää oleva, epävarman oloinen naislääkäri. En ole yhtä oudon oloista lääkäriä tavannut koskaan aikaisemmin (tämä tapahtui Ruotsissa). Lääkäri keskittyi kaikkeen epäolennaiseen eikä ollut kovin luottamusta herättävä. Nähdessään kestovaipan pojallamme lääkäri kysyi mukana olleelta terveydenhoitajalta, että onko hän nähnyt tällaista kapistusta koskaan aiemmin. Olihan hän. Tutkimuksen lopuksi hän totesi, että kaikki vaikuttaisi muuten olevan hyvin, mutta pojan kalpea ihonväri huolestuttaa häntä. Terveydenhoitaja siihen, että katsohan vanhempia, ihan samanvärisiähän hekin ovat, joten eiköhän se ole ihan odotettavissa. Olemme tosiaankin koko perhe aika vaaleita, mutta niin on varmaan moni muukin pohjoismaalainen... En sitten tiedä, miten se on lääkäriltä voinut jäädä huomaamatta.

harmi etten voi sitä tässä kertoa kun olen niin monelle kaverille kertonut juttua. Tunnistaisivat vielä ;)

harmi etten voi sitä tässä kertoa kun olen niin monelle kaverille kertonut juttua. Tunnistaisivat vielä ;)

anna tulla kun aloitit. Mitäs sitten, jos joku tunnistaa? Käyhän ne täällä silloin itsekin.

..psykiatrin vastaanotolla. Kävin itkemässä pahaa oloani ja olisin halunnut ainoastaan kuuntelevan korvan yhdeksi tunniksi, mutta psykiatri alkoikin tivaamaan perhesuhteistani ja menneisyydestäni. Kerroin vähän vastustellen vanhempieni sairauksista ja psykiatri ei uskonut mitään, sellaisella Freudmaisella tavalla nipotti yksityiskohtien puuttumisesta, arvioi ääneen kys. diagnoosien mahdollisuuksia ja luoja ties mitä. Lakkasin jossain vaiheessa itkemästä, kun tämä kurja, pieni mies selasi oirelistaa edesmenneen äitini sairaudelle. Yritin puhua varovasti vielä tyhjästä olosta, kun ei ollut töitäkään ym. "Sinullahan on miehesi ja lapsesi, eikö heistä huolehtiminen ole tarpeeksi??" tivasi psykiatri. Kun tajusin ettei äijästä olisi mitään apua, pyysin vaan jotain rauhoittavaa ja laskun. Sain reseptin 3kk lääkkeille, vieläpä sellaisille joita ei todellakaan määrätä puolen tunnin käynnin perusteella...ja laskuun oli merkattu, ettei ollut sairauden hoito kyseessä (vaikka minulla mm. masennusdiagnoosi), joten enpä saanut edes Kela-korvausta!

Tuli äkilliset vatsakivut ja äiti vei mut Hatanpään sairaalaan. Siellä mies lääkäri todella kovakourasesti tutki mun peräsuoleni. Ei uskonut, että olen neitsyt etc...



Äiti sai hepulin, vei mut Taysiin jossa oli ihan eri kohtelu. Neitsyt olin ja tutkittiin kohteliaasti, ei ronkittu.



Umpilisäke oli tulehtunut ja se leikattiin.



Kamala kokemus.