On kaikkien etu että erossa vanhemmuus jaetaan tasan.
Ja huolehtivat lapsistaan viikko-viikko-systeemillä.
Kommentit (24)
lapset eron jälkeen itselleen ja sitten nääntyvät usean vilkkaan lapsen kanssa. Varsinkin jos lapset ovat isäänsä tarvitsevia poikia.
Olisi poikalapsille parempi jos jäisivät isälleen tai ainakin tapaisivat isäänsä useammin kun kerran parissa viikossa.
Helppo tietysti lytätä tämä vuorosysteemi, kun lapsen isä ei suostu edes viikonlopuksi ottamaan sitä lasta...
Vuosia sitten luin muistaakseni ruotsalaisen tutkimuksen, jossa tämä todettiin lapselle kaikkein parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Eri asia tietysti sitten vauvaikäiset.
Vuosia sitten luin muistaakseni ruotsalaisen tutkimuksen, jossa tämä todettiin lapselle kaikkein parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Eri asia tietysti sitten vauvaikäiset.
Suomessa ei ehkä ole tehty tutkimusta aiheesta, mutta asiantuntijat, arvostetut sellaiset kuten esim Liisa Keltikangas-Järvinen, ovat olleet kyllä ihan päinvastaista mieltä...Tuskin he ihan omaan mutuunsa perustavat väitteitään, luulen, että heillä on ihan kokemusta aiheesta asiakkaidensa tmv. kautta.
vanhemmat muuttavat ja lapsella on pysyvä koti vuoroviikko systeemi on hyvä.Lasta en laittaisi matkalaukku elämää elämään.Erohan ei ole lapsen syy,eikä lasta pidä rangaista.
Kukaan fiksu ihminen ei voi sanoa, että 2-vuotiaalle olisi tuo viikko-viikko paras tapa.
Suomessa ei ehkä ole tehty tutkimusta aiheesta, mutta asiantuntijat, arvostetut sellaiset kuten esim Liisa Keltikangas-Järvinen, ovat olleet kyllä ihan päinvastaista mieltä...Tuskin he ihan omaan mutuunsa perustavat väitteitään, luulen, että heillä on ihan kokemusta aiheesta asiakkaidensa tmv. kautta.
Liisa K-J perustaa mielipiteensä ihan pelkkään mutu-mielipiteeseen, vaikka juuri hänen pitäisi ymmärtää että mielipiteet pitäisi perustaa tutkittuun tietoon.
MUTTA toisaalta, jos lapsi pienestä pitäen (2-3v) tottuu tähän,ehkä se on hänelle normaalia?Osaako toivoa edes muuta?
Kiinnostaisi ainakin tietää miten on lapsen etu, jos tämä joutuu viikon välein vaihtamaan kotia? Vai oliko ajatus ehkä, että vanhemmat muuttavat kerran viikossa lasten kotiin? Ai niin, eihän kukaan AIKUINEN sellaista halua tai jaksa tai siedä...
ja etenkin, jos tulee uusia lapsia uuden kumppanin kanssa?
Kuka ottaisi vastuulleen asunnon kunnossapidon yms. siis kaikki perussiivousta suuremmat kuviot.
Jostain luin, että ei ole hyvä lapselle. Vanhemman ja lapsen suhde tavallaan vääristyy. Lapset on kodin kunkkuja ja vanhemmat tulee kylään. (jotenkin tähän tapaan se meni)
tilapäisenä järjestelynä voikin toimia.
niin ja itellä on vuoroviikkokuvio menossa jo kohta seittämättä vuotta. Ei se täydellinen ratkaisu ole, mutta mielestäni parempi kuin se perinteinen. Ainakin meille. Parashan olisi ehjä koti, mutta kun se ei ole mahdollista.
vanhemmat muuttavat ja lapsella on pysyvä koti vuoroviikko systeemi on hyvä.Lasta en laittaisi matkalaukku elämää elämään.Erohan ei ole lapsen syy,eikä lasta pidä rangaista.
Ja sitähän tuo tyypillinen joka toinen viikonloppu tapailu nimen omaan on. Ei siinä lapsen todelliseen arkeen ole mitään kosketuspohjaa eikä lapsesta juuri tarvitse huolehtia enää. Ei tuo vuoroviikko systeemikään ideaali ole, mutta ainakin siinä lapsella säilyy kaksi rakastavaa vanhempaa, molemmat läheisesti lapsen elämässä. Kai se mielestäni sitten on kahdesta pahasta pienempi, aina parempi olisi tietysti jos lapsen perhe ei hajoaisi lainkaan.
Kiinnostaisi ainakin tietää miten on lapsen etu, jos tämä joutuu viikon välein vaihtamaan kotia? Vai oliko ajatus ehkä, että vanhemmat muuttavat kerran viikossa lasten kotiin? Ai niin, eihän kukaan AIKUINEN sellaista halua tai jaksa tai siedä...
ja etenkin, jos tulee uusia lapsia uuden kumppanin kanssa? Kuka ottaisi vastuulleen asunnon kunnossapidon yms. siis kaikki perussiivousta suuremmat kuviot. Jostain luin, että ei ole hyvä lapselle. Vanhemman ja lapsen suhde tavallaan vääristyy. Lapset on kodin kunkkuja ja vanhemmat tulee kylään. (jotenkin tähän tapaan se meni) tilapäisenä järjestelynä voikin toimia. niin ja itellä on vuoroviikkokuvio menossa jo kohta seittämättä vuotta. Ei se täydellinen ratkaisu ole, mutta mielestäni parempi kuin se perinteinen. Ainakin meille. Parashan olisi ehjä koti, mutta kun se ei ole mahdollista.
Kiinnostaisi ainakin tietää miten on lapsen etu, jos tämä joutuu viikon välein vaihtamaan kotia? Vai oliko ajatus ehkä, että vanhemmat muuttavat kerran viikossa lasten kotiin? Ai niin, eihän kukaan AIKUINEN sellaista halua tai jaksa tai siedä...
ja etenkin, jos tulee uusia lapsia uuden kumppanin kanssa? Kuka ottaisi vastuulleen asunnon kunnossapidon yms. siis kaikki perussiivousta suuremmat kuviot. Jostain luin, että ei ole hyvä lapselle. Vanhemman ja lapsen suhde tavallaan vääristyy. Lapset on kodin kunkkuja ja vanhemmat tulee kylään. (jotenkin tähän tapaan se meni) tilapäisenä järjestelynä voikin toimia. niin ja itellä on vuoroviikkokuvio menossa jo kohta seittämättä vuotta. Ei se täydellinen ratkaisu ole, mutta mielestäni parempi kuin se perinteinen. Ainakin meille. Parashan olisi ehjä koti, mutta kun se ei ole mahdollista.
Onko siis parempi että lapsi menee kylään vuoronperään kummankin vanhemman kotiin?
Jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu.
lapset eron jälkeen itselleen ja sitten nääntyvät usean vilkkaan lapsen kanssa. Varsinkin jos lapset ovat isäänsä tarvitsevia poikia.
Olisi poikalapsille parempi jos jäisivät isälleen tai ainakin tapaisivat isäänsä useammin kun kerran parissa viikossa.
pojille ehdottaa että eron tultua asuisivat isänsä kanssa... Mä luulen että meidän keskimmäinen varsinkin murtuisi täysin, jos ei saisi asua ja elää mun kanssani. Kuopus ehkä kestäisi parhaiten.
Mua aina ällöttää nämä "pojat tarvitsevat isiä" jutut. Ihan samalla lailla sitä isää tarvitsevat tyttäretkin. Ja äitiä molemmat. Se kuka selviytyy paremmin ja kenenkanssa riippuu hyvin paljon lapsen luonteesta.
T: isänsä luo erossa omasta tahdosta jäänyt tyttö
Pakkaanpa sitten heti maanantaina lapselle viikon tarpeet, istutan rattaisiin ja kärrään isälleen. Ja toivon että isänsä jaksaa pysyä selvinpäin...
Kaikkien etu?
Minusta jo maalaisjärki sanoo, ettei ole järkevää ettei lapsella ole yhtä kotia, vaan hän muuttaa viikon välein ja joutuu aina sopeutumaan.
Luotan kyllä Liisa K-J mielipiteeseen, hänellä on järkeviä ajatuksia. Kirjat ovat hyviä.
Nimenomaan, ei ole tutkittu
Suomessa ei ehkä ole tehty tutkimusta aiheesta, mutta asiantuntijat, arvostetut sellaiset kuten esim Liisa Keltikangas-Järvinen, ovat olleet kyllä ihan päinvastaista mieltä...Tuskin he ihan omaan mutuunsa perustavat väitteitään, luulen, että heillä on ihan kokemusta aiheesta asiakkaidensa tmv. kautta.
Liisa K-J perustaa mielipiteensä ihan pelkkään mutu-mielipiteeseen, vaikka juuri hänen pitäisi ymmärtää että mielipiteet pitäisi perustaa tutkittuun tietoon.
Lapsethan eivat "ela matkalaukkuelamaa" tai "kylaile kummakin vanhemma luona".
Lapsilla on kaikki tarvittava kummassakin kodissa, kumpikin paikka on turvallinen koti :).
Se etta lahtokohta on etta lapset saavat olla enemman toisen vanhemman kanssa ja vahemman toisen kanssa, on konflikteja aiheuttava, seka aikuisille etta erityisesti lapsille. Kysymykset "miksi me ollaan enemman siella?" eivat ole helppoja vastata.
Ja kaikkein uskomattominta on etta laki ehdottaa juuri ratkaisua "vahemman siella, enemman taalla"...
Suomessa ei ehkä ole tehty tutkimusta aiheesta, mutta asiantuntijat, arvostetut sellaiset kuten esim Liisa Keltikangas-Järvinen, ovat olleet kyllä ihan päinvastaista mieltä...Tuskin he ihan omaan mutuunsa perustavat väitteitään, luulen, että heillä on ihan kokemusta aiheesta asiakkaidensa tmv. kautta.
Jos joku haluaa kasvattaa lapsensa ongelmalapsista saatujen tutkimustulosten valossa, niin ihan vapaasti. Olen kyllä aika tarkkaan lukenut Keltikangas-Järvisen juttuja, mutta enpä muista lukeneeni, että hän kritisoisi vuoroviikkosysteemiä. Ja tosiaan, jos hänellä ei ole tutkimustuloksia väitteensä tueksi, niin sitten on vain hänen mielipiteensä. KJ on myös sitä mieltä, että 1,5-vuotiaan voi laittaa perhepäivähoitoon ja yli 2-vuotiaan tarhaan. Itse hoidan kyllä mieluummin kotona 3-vuotiaaksi, mutta hei! kukin tyylillään toki.
Koulukirjoja on yhdet. Lempileluja on yhdet. Kännykkää on yksi. Toisest kodista on ehkä pidempi koulumatka. Toisessa kodissa asuu äiti, toisessa isä, äitipuoli ja kaksi heidän lastaan. Eli lapsi seilaa kahden kodin välillä ja tulee aina ns keskeneräiseen tilanteeseen.
Lapsethan eivat "ela matkalaukkuelamaa" tai "kylaile kummakin vanhemma luona".
Lapsilla on kaikki tarvittava kummassakin kodissa, kumpikin paikka on turvallinen koti :).Se etta lahtokohta on etta lapset saavat olla enemman toisen vanhemman kanssa ja vahemman toisen kanssa, on konflikteja aiheuttava, seka aikuisille etta erityisesti lapsille. Kysymykset "miksi me ollaan enemman siella?" eivat ole helppoja vastata.
Ja kaikkein uskomattominta on etta laki ehdottaa juuri ratkaisua "vahemman siella, enemman taalla"...
Kiinnostaisi ainakin tietää miten on lapsen etu, jos tämä joutuu viikon välein vaihtamaan kotia? Vai oliko ajatus ehkä, että vanhemmat muuttavat kerran viikossa lasten kotiin? Ai niin, eihän kukaan AIKUINEN sellaista halua tai jaksa tai siedä...