Lue keskustelun säännöt.
Rikkaudesta/hyvätuloisuudesta (OV)
08.04.2011 |
Miksi tälläkin palstalla vallitsee sellainen mielikuva, että rikkaus ja omaisuus ovat tuosta vain pudonneet rikkaiden käsiin ilman että heidän on pitänyt tehdä päivääkään työtä?
Itse tunnen vain muutaman perheen, joita pidän rikkaina tai hyvätuloisina (palstan mukaan he eivät toki ole kuin keskituloisia...) ja kaikissa niissä joko mies tai vaimo tai sitten molemmat tekevät tai ovat tehneet ihan sairaasti töitä! Kaikki ovat myös joko kouluttautuneet erittäin paljon ja pitkälle tai sitten nousseet valtavin ponnistuksin ja työmäärin amispohjalta rikkauteen.
Sukulaisissa on yksi pääomatuloilla eläjä joka esiintyy vuosittain Suomen rikkaiden listalla joita juorulehden tekevät, mutta nuoruudessaan hänkään ei ole juuri muuta tehnyt kuin työtä, työtä ja työtä ja ottanut suuria riskejä, mutta nyt sitten vanhemmiten nauttii miljoonatuloista.
Kommentit (20)
on kysymys siitä sosiaalisesta omastatunnosta, yhteisöllisyydestä. siitä et kaveria ei jätetä.
raha on rahaa. sielu ja empatia ovat erilaisia rikkauksia joita soisi useammalle kuin nykyään.
ei mikään yhteiskunta voi selvitä jos jokainen ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja omaa etuaan, oli sitten rikas tai köyhä rahallisesti.
usein hyvän koulutuksen ovat maksaneet yhteiskunta. moni sen hankkinut ei aina tunnu tajuavan saaneensa jo todella paljon...
jo on tehnyt koko nuoruutensa hulluna töitä rahan perään, on tuhlannut elämänsä minusta. mutta ehkä se lievittää jos on rahaa hoitaa sitten sairauksiaan ja huonoa omaatuntoaan lastensa laiminlyönnistä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hitustakaan siitä, miten talous ja yhteiskunta toimivat. He luulevat, että rikkaat ovat nyystäneet heidän verovaroistaan jotakin ja innostuvat, kun joku Timo Soini vakuuttaa että rötösherrat ovat rikastuneet juuri niin.
Kateus vie kalatkin vedestä.
Olen ahkeran yrittäjän tytär, kertonut monesti kuinka perin omaisuuteni. Kaikki kunnia menee edesmenneelle isälleni, joka paiski töitä 15-vuotiaasta, jotta voisi rakentaa haluamansa tulevaisuuden itselleen + tulevalle perheelleen. Isä maksoi veronsa, työllisti kunnon palkalla suomalaisia, osti kotimaista. Koko ikänsä. Jopa lama meni ohi lähes huomaamatta, koska isä oli, köyhästä taustastaan huolimatta, fiksu raha-asioissa. Opin isältäni paljon ja yksi näistä jutuista oli se, että omalla työllään voi saada paljon aikaan, oli kyseessä mikä tahansa.
Moni on minua vaatinut luopumaan perinnöstäni, lahjoittamaan kaiken köyhille jne. mutta minä en koe siihen mitään tarvetta. Jokainen euro on kunniallisesti ansaittu ja omaisuus oli kerätty nimenomaan lasten turvaksi, ei jaettavaksi ulkopuolisille. Isäni maksoi rehellisesti verot kaikesta mitä osti, teki raskasta työtä kellon ympäri vuosikymmeniä. Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.
Oikeasti isot rahat yleensä peritään
Mieheni perusti 18-vuotiaana tietokone/kännykkäpelibuumin aallonharjalla koulukaverinsa kanssa yrityksen, jonka myivät viiden vuoden kuluttua jenkkifirmalle. Saivat sellaiset rahat ettei meidän kummankaan perheen tarvitse enää ikinä tehdä töitä. Tosin niitä nyt tehdään, koskaa kukaan meistä ei oikein osaa olla jouten. :=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. isäni, joka työskenteli normaali töissä pienellä palkalla parikymmentä vuotta ennen yrittäjäksi ryhtymistään, ollut maksanut jo veroissa aika paljon takaisin "koulutuksestaan". Eli lähinnä kansakoulusta, muuten kun ei ole opiskellut. Sai silti kovasti töitä tekemällä yrityksensä menestymään ja tienasi niin paljon että nyt voi eläkepäivänsä viettää lokoisasti. Ja tästä sitten pitää joidenkin olla kateellisia...
on kysymys siitä sosiaalisesta omastatunnosta, yhteisöllisyydestä. siitä et kaveria ei jätetä.
raha on rahaa. sielu ja empatia ovat erilaisia rikkauksia joita soisi useammalle kuin nykyään.
ei mikään yhteiskunta voi selvitä jos jokainen ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja omaa etuaan, oli sitten rikas tai köyhä rahallisesti.usein hyvän koulutuksen ovat maksaneet yhteiskunta. moni sen hankkinut ei aina tunnu tajuavan saaneensa jo todella paljon...
jo on tehnyt koko nuoruutensa hulluna töitä rahan perään, on tuhlannut elämänsä minusta. mutta ehkä se lievittää jos on rahaa hoitaa sitten sairauksiaan ja huonoa omaatuntoaan lastensa laiminlyönnistä ym.
monesti hyvätuloisen perheen lapsilla on mahdollisuuksia joita pienituloisilla ei ole. on suhteita, kesätyöt, kielikurssit hankitaan, on matkaa ja välineitä, ei ole sitä epävarmuutta joka syö köyhän perheen arkea.
toisaalta yhtäpaljon siellä erotaan kuin muuallakin. on vaan se mahdollisuus tukea ja auttaa lastaaan vaikka vielä korkeakoulussakin(asunto, auto)ym..
pienituloisen lapsen on selvittävä enemmän omillaan, varmasti itsenäistyminen aikaistuu..tai syrjäytyminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulle joka puhut isästäsi täällä. hän varmaan maksoikin palkat ja verot mukisematta ja tajusi suuremman kuvion hyvinvointivaltion? en minä ainakaan sano et siinä on jotain värin. väärin on se ettei paljostaan pysty antamaan muille ja auta muita jos kykenee, se on epeettistä. mutta jokainen tyylillään.
itse ainakin elän mieluummin sellaisessa yhteiskunnassa jossa ei olisi slummeja, raakaa rikollisuutta ja sairauksia johtuen yhteiskunnan epätasa-arvoistumisesta..
ne jotka vähiten saavat myös eniten antavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hyvätuloinen" ei vielä ole rikas. Mutta totta kyllä, usein se hyvätuloinen on saattanut tehdäkin valtavasti töitä. Tosin enpä sitten tiedä, kuinka kunnioitettavaa on esimerkiksi se, että joku perheenisä keskittyy vain työhönsä ja rahan hankkimiseen - vaikkakin lasten hyväksi, mutta kyllä minusta nykyisin kannattaisi enemmänkin kannustaa olemaan perheen kanssa. Miksi ihminen pitäisi erikseen palkita siitä, että tekee 14-tuntista työpäivää? Ei sellainen minusta ole mikään toivottava kehityssuunta. Eikä se ole hyväksi henkilölle itselleen eikä varsinkaan perheelle.
Kannattaa myös muistaa, että moni pienituloinenkin tekee "ihan sairaasti" töitä, joskus jopa kahta työtä, ja usein se työ voi olla jopa raskaampaa kuin hyvätuloisen työ. Jos hyvätuloisen tulot oikeutetaan työmäärällä, niin miksi sitten pienituloiselle ei vaadittaisi myös riittävää rahallista hyötyä työstään?
Olen itse hyvätuloisten vanhempien lapsi, joka valitsi itse pienituloisen, mutta helpon elämän. Olen ammatiltani taiteilija, joten rahaa ei tule, veronmaksajana olen melko tuottamaton, mutta lapsillani on molemmat vanhemmat aidosti läsnä arjessa. Työni ei stressaa ja voin myös fyysisesti hyvin. Ja minulla paljon vapaa-aikaa. Oman isäni työnarkomania oli huonoin mahdollinen esimerkki, olen iloinen ettei se tarttunut minuun. Vanhemmiten, isoisäksi tultuaan, isäni on todennut minulle, että häntä harmittaa, kun minun ja sisarusteni lapsuusvuodet menivät käytännössä ihan ohi, kun vaan piti paahtaa uraputkessa.
Isälläni oli suhteita vaikka kuinka, mutta koska ei uskonut siihen että suhteilla hommataan töitä, en saanut koskaan mitään apua esim. kesätyöpaikkojen hankkimiseen. Joten melkein joka kesä jäin ilman ja joka vuosi oli hankalampi löytää töitä kun aiempaa kokemusta ei ollut. En päässyt kielikursseille, enkä ulkomaanmatkoille, vanhemmat kävivät matkoilla keskenään ilman lapsia. En saanut asuntoa opiskeluajaksi, itse piti opintotuella kaikki maksaa. En saanut autoa, sain äidin 30 vuotta vanhan polkupyörän.
T: rikkaiden vanhempien köyhä lapsi
monesti hyvätuloisen perheen lapsilla on mahdollisuuksia joita pienituloisilla ei ole. on suhteita, kesätyöt, kielikurssit hankitaan, on matkaa ja välineitä, ei ole sitä epävarmuutta joka syö köyhän perheen arkea.
toisaalta yhtäpaljon siellä erotaan kuin muuallakin. on vaan se mahdollisuus tukea ja auttaa lastaaan vaikka vielä korkeakoulussakin(asunto, auto)ym..
pienituloisen lapsen on selvittävä enemmän omillaan, varmasti itsenäistyminen aikaistuu..tai syrjäytyminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kysymys siitä sosiaalisesta omastatunnosta, yhteisöllisyydestä. siitä et kaveria ei jätetä. raha on rahaa. sielu ja empatia ovat erilaisia rikkauksia joita soisi useammalle kuin nykyään. ei mikään yhteiskunta voi selvitä jos jokainen ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja omaa etuaan, oli sitten rikas tai köyhä rahallisesti. usein hyvän koulutuksen ovat maksaneet yhteiskunta. moni sen hankkinut ei aina tunnu tajuavan saaneensa jo todella paljon... jo on tehnyt koko nuoruutensa hulluna töitä rahan perään, on tuhlannut elämänsä minusta. mutta ehkä se lievittää jos on rahaa hoitaa sitten sairauksiaan ja huonoa omaatuntoaan lastensa laiminlyönnistä ym.
ymmärtämään sitä, että toinen on tehnyt töitä saadakseen omaisuutensa samaan aikaan kun se köyhä on löhönnyt "uuninpankolla" odottamassa, että kypsä kana putoaa suuhun.
on kysymys siitä sosiaalisesta omastatunnosta, yhteisöllisyydestä. siitä et kaveria ei jätetä. raha on rahaa. sielu ja empatia ovat erilaisia rikkauksia joita soisi useammalle kuin nykyään. ei mikään yhteiskunta voi selvitä jos jokainen ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja omaa etuaan, oli sitten rikas tai köyhä rahallisesti. usein hyvän koulutuksen ovat maksaneet yhteiskunta. moni sen hankkinut ei aina tunnu tajuavan saaneensa jo todella paljon... jo on tehnyt koko nuoruutensa hulluna töitä rahan perään, on tuhlannut elämänsä minusta. mutta ehkä se lievittää jos on rahaa hoitaa sitten sairauksiaan ja huonoa omaatuntoaan lastensa laiminlyönnistä ym.
ymmärtämään sitä, että toinen on tehnyt töitä saadakseen omaisuutensa samaan aikaan kun se köyhä on löhönnyt "uuninpankolla" odottamassa, että kypsä kana putoaa suuhun.
on enemmän tai paremmin kuin hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt olla lainausmerkit tuossa "helpossa" elämässä. Ei toki tarvitse raataa niska limassa kellon ympäri, mutta taiteilijana oleminen on omalla tavallaan vaativaa. Tätä vaan eivät kaikki tajua, kun luulevat vain rahan ja työhön käytetyn ajan ratkaisevan.
ymmärtämään sitä, että toinen on tehnyt töitä saadakseen omaisuutensa samaan aikaan kun se köyhä on löhönnyt "uuninpankolla" odottamassa, että kypsä kana putoaa suuhun.
Tän on pakko olla vitsi.
voi luoja missä vaiheessa teillä on mennyt sanat sekaisin, ei köyhä ole laiskan synonyymi!!!
sivistymättömiä ja sieluttomia ovat rikkaat oman edun kurkottajat. uudelleen ladattaviksi vaan koko porukka, kukaan ei itke peräänne!!
te olette jo käyttäneet kaikkia yhteiskunnan apuja, nyt on teidän vuoro olla kantamassa sitä ja eläkeläisinä saatte taas suurimmat siivut kun muut raatavat.
yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Mä en kanssa oikein tajua tätä keskustelua. Suomessa on kuitenkin progressiivinen tuloveroitus, joka tarkoittaa sitä, että mitä enemmän tienaa, sitä enemmän maksaa veroja.
Toki se pitkä koulutus maksaa yhteiskunnalle, mutta hyvätuloinen ihminen tosiaan maksaa sitä ja monen muunkin koulutusta ihan veroissa takaisin.
Samoin pääomatuloista joutuu maksamaan veroa.
Monesti hyvätuloiset ovat myöskin sellaisessa asemassa, että työllään työllistävät muita tai muuten auttavat yhteiskuntaa. Esimerkiksi lääkärin työ nyt ihan konkreettisesti auttaa sairaita ihmisiä. Samoin esimerkiksi yrittäjä suoraan työllistää muita ihmisiä työllään.
Eikö tämä nyt ole sitä konkreettista takaisinmaksua siitä maksuttomasta koulutuksesta?
Niin naiivi en ole, että väittäisin jokaisella suomalaisella olevan samat mahdollisuudet. Älykkyydessä, ahkeruudessa ja oppimiskyvyssä on eroja. Mutta kyllä koulutukseen hakeutuminen silti on tavattoman helppoa Suomessa, kunhan nyt motivaatiota ja älliä on edes jonkin verran.
Aina vaaditaan rikkaita maksajiksi sen sijaan että ne pienituloiset aidosti joutuisivat hekin osallistumaan yhteiskunnan kulujen maksuun. Rikkaus on äärimmäisen harvoin asia, joka onnistuu laiskalta, mutta köyhyys on hyvin usein ihmisen itsensä valintojen summa. Miksi siis tukea sitä, joka uudestaan ja uudestaan valitsee sen reitin, joka ei vie minnekään, mutta antaa valitsijalleen leppoisat ja lokoisat päivät?
Aina vaaditaan rikkaita maksajiksi sen sijaan että ne pienituloiset aidosti joutuisivat hekin osallistumaan yhteiskunnan kulujen maksuun. Rikkaus on äärimmäisen harvoin asia, joka onnistuu laiskalta, mutta köyhyys on hyvin usein ihmisen itsensä valintojen summa. Miksi siis tukea sitä, joka uudestaan ja uudestaan valitsee sen reitin, joka ei vie minnekään, mutta antaa valitsijalleen leppoisat ja lokoisat päivät?
syytään ovat ajautuneet köyhyyteen (sairaus, vammaisuus jne), mutta valtaosin köyhyys on ihmisen omien valintojen summa ja ainakin työikäisten ja terveiden ihmisten kohdalla siihen tulisi suhtautua, kuten lainauksessa mainitaan.
Itse olen keskituloinen, mutta mies tienaa suomalaisittain hyvin, 100 000 € vuodessa. Hän tekee useimmat illat ja joskus yötä myöten töitä. Perheelle ei aina jää aikaa. Jos tästä kaikesta vaivannäöstä ja aherruksesta palkitaan hyvillä ansioilla ja joskus bonuksilla, se on mielestäni todella ansaittua.