Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita ei juurikaan kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin?
08.04.2011 |
Minulla on mies, muutamia hyviä ystäviä, pari kaveria ja iso suku. Tämä riittää minulle. Kuitenkin tuntuu, että pitäisi koko ajan "verkostoitua", tavata uusia ihmisiä, saada uusia kavereita jne. Minulla ei ole töissäkään ihmeemmin kavereita, joidenkin kanssa käyn syömässä, mutta vapaa-ajalla en heitä tapaa.
Olen tyytyväinen näin. Onko muita samanlaisia?
Kommentit (5)
Inhottaa se, kun joku kaveri tuo johonkin yhteiseen menoon mukaan jonkun oman kaverinsa, johon sitten minunkin pitäisi tututstua. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi inhoan mennä mukaan jo johonkin valmiiksi muodostuneeseen kaveriporukkaan. Jos tapaan uusia ihmisiä haluan tavata heitä omilla ehdoillani ja yksi kerrallaan, että voin tutustua kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan bileissä minglaamista. Inhoan teennäistä seurustelua.
joten on ollu pakko etsiä uusia kavereita. Huomaan kyllä aika nopeasti, jos jotain ei huvita sen lähemmin ystävystyä ja jätän rauhaan.
Ystävien hankkiminen käy työstä. Opiskellessa kavereita sai tosi helposti mutta nykyään pitää olla tosi aktiivinen. Me muutetaan taas piakkoin, tällä kertaa olisi tarkoitus jäädä pidemmäksi aikaa.
eikä edes paljon kavereita; ystäviä on muutama ja he ovatki sit tosi läheisiä.
En vaan koe oikein osaavani tutustua kunnolla ihmisiin. Olen ns. hyvä aluksi, mutta sitten vetäydyn, alan epäillä, ettei se toinen olekaan niin kiva tyyppi, mitä aluksi luulin ja erityisesti epäilen, että " se ei pidä minusta oikeasti".
Tulos = olen aika yksinäinen.
Mun on muutenkin vaikea ns. hyväksyä ihmisiä, näen kaikissa sellaisia perustavanlaatusia vikoja, joiden vuoksi koen, ettei suhteemme voisi ikinä kehittyä ystävyydeksi.
En siis oikein osaa olla kaveri, haluaisin olla aina enemmän. Ja jos en voi olla enemmän - en halua olla mitään.
Kyse on varmaankin myös huonosta itsetunnosta tai ainakin epävarmuudesta: " olenko minä tarpeeksi hyvä/kiva/fiksu/mielenkiintoinen jne " - ja jos mulla on tunne, ettei se toinen arvosta tai näe sitä, miten ihana ( ! ) tyyppi minä olen - ja jos hän ei lähde itse aktiivisesti hakemaan seuraani; pyydä tapaamaan tai tule kylään jne - niin sitten sellainen ihminen saada jäädä.
Näin olen aina käyttäytynyt myös miesten suhteen ja onkin suuri ihme, että mulla on noin mielettömän ihana, komea ja kiva mies; tälläsellä erakkomaisella ymrynaamalla :)
työpaikkaakaan. Siltikään en jaksaisi jatkuvasti olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa. Jos jaksamista riittäisi, tekisin enemmän asioita läheisteni kanssa. Ja lukisin enemmän.