Mitä teen. Lapsen tapaamisista.

Vaikea on kuvitella, että menisin heidän kotiinsa kylään. Lakiteitse mies tuskin alkaa vaatimaan mitään.

etkö todellakaan ymmärrä, että lapsellasi on loistava tilanne edessään? Useimmissa vastaavissa tapauksissa isä ei halua olla lapsensa kanssa tekemisissä, isän vaimo ei halua kuullakaan lapsesta jne. Sen sijaan lapsellasi on mahdollisuus isäsuhteeseen + sisaruksiin.



Et voi laittaa lastasi kärsimään sinun ja isänsä mokista. Lapsellasi on oikeus isäsuhteeseen ja oikeus tutustua sisaruksiin. Lapsesi kannalta olisi loistavaa jos hän olisi osa myös isänsä perhettä. Eihän se vähennä äitiyttäsi.



Mitä olet lapselle puhunut isästä? Tässä vaiheessa sinun on ainakin puhuttava ja myös nimenomaan niin, että on hienoa että lapsi saa tavata isäänsä.



Tutustuminen kannattaa varmasti aloittaa rauhallisesti, ensimmäinen tapaaminen vaikka jossain neutraalissa paikassa (menkää vaikka hampurilaiselle yhdessä). Sen jälkeen lapsi voikin mennä vaikka muutamaksi tunniksi kylään isälleen. Tavoitteenahan on kuitenkin, että lapsi viettäisi säännöllisesti viikonloppuja ja lomiaan isällään?



Ole iloinen, että lapsen isä haluaa kontaktin lapseen ja ole iloinen, että vaimo on mukana jutussa - ei ole varmasti helppoa hänellekään.

tuntuu kamalalta se, että mies on tehnyt lapsen toisen naisen kanssa. Eikö kuitenkin olisi lapsen etu, että hän saa tavata isäänsä tämän omassa ympäristössä, ja tutustua myös sisaruspuoliinsa? Jos miehen vaimo on valmis kestämään tämän, niin kai sinä lapsen äitinä sen myös kestät, sinun lapsesi parhaaksihan se on.



Ja ehkä se ajan myötä helpottaa, se kamala tunne,kun asiaan tottuu ja aika kuluu.

Ajattele lapen etua.

Hän ei ole siihen syyllinen, mitä hänen vanhempansa ovat tehneet.



Petaatte nyt tilanteen mahdollisimmat sujuvaksi lapsen kannalta. Sinä nielet tunteesi, tai käyt käsittelemässä ne jossain terapiassa, mutta lapsen kasvun esteeksi älä niitä päästä.

Tuntuu vaan niin pahalta ajatuskin, että lapsi menee sinne heidän perheeseensä. Mies on tavallinen mies. Ei ole mitään sellaista tiettyä syytä miksi ei voisi mennä (alkoholia tms.). Paitsi että musta tuntuu kauhealta että lapsi menee sinne ja viihtyy siellä. Enkä tiedä miten he hoitavat lapsia. Se on kamalaa, jos lapsella on siellä kivempaa kuin kotona mutta olisi vielä kamalampaa että lapsi menee heille ja on ulkopuolinen tai ikävöi ja itkee minua siellä.

Ja isä voi hakea tapaamista käräjäoikeudesta, jos et anna häntä isälle, riippuu hieman minkä ikäinen on. Jos sylivauva, ei varmasti tapaisi pitkiä aikoja, mutta jos jos isompi voi olla päivänkin isän seurassa ja isä palauttaa kotiin. Ja lapselle olisi hyvä saada tutustua sisarpuoliinsa ja sisarpuolten sinun lapseesi.



Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Ellei isä ole väkivaltainen et oikein voi mitenkään estää isää tapaamasta lasta myös hänen kotonaan. Ei kannata asioiden antaa mennä käräjille asti.

Ei mikään fiksu veto tehdä lasta ukkomiehelle..



Kumpi nyt oikein on tärkeämpää, se että lapsi luo suhteen isäänsä vai se että sinusta tuntuu nyt niin kamalalta asia jos toinenkin?



Kasva aikuiseksi ja kanna vastuusi hölmöilyistä ukkomiehen kanssa.

tavata isää ja olla isän kanssa.



Sinun omat tunteesi eivät saa vaikutta isän ja lapsen suhteeseen. Sinun tunteillasi ei ole mitään merkitystä tässä asiassa, koska isä saa tapaamisoikeuden vaikka käräjäoikeuden kautta. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua siihen, että lapsi on isänsä luona ja toivottavasti hän myös siellä viihtyy.

Jopa kivempaa kuin kotona. Voi hyvin ollakin, kun saa olla tekemisissä isänsä ja sisaruksiensa kanssa. Ajattelepa lastasi äläkä omaa p**settä. Itse olisin kyllä huolissani, että lapsella ei olisi siellä paha olla. Kai hän on niin iso että osaa kertoa, jos asiat siellä ei suju?

kanssa tilanteesta ja haluasin esim. käydä yhden kerran, sen ensimmäisen kerran yhdessä lapsen kanssa heidän kotonaan, tyyliin kahvilla.



Tämä siis vain jos välit sen sallivat ja vaimo ei kokisi tätä ahdistavana.



Silloin olisi helpompi myöhemmin antaa lapsen mennä isänsä luona käymään, kun olisin itsekin nähnyt heidän kotinsa ja perheen tyylin olla ja elää. Enkä missään nimessä menisi sinne arvostelemaan tai urkkimaan, vaan ainoastaan olisi helpompi mieltää lapsen olo siellä kun näkee silmissään ne paikat mistä lapsi sitten puhuu.



Mutta tämmöistä vaihtoehtoa pitäisi ensin aikuisten kesken keskustella ja aika nöyränä tyttönä kysellä, että mitä mieltä kyseinen perhe tästä on.

Kun aloin odottaa olin yksin ja olen ollut melkein kaksi vuotta yksin jo. Rankkaa on ollut mutta olen selvinnyt. Tiesin jo odottaessani että saan ja hoidan lapsen yksin mutta nyt pitäisikin jakaa hänet. Kyllä tiedän että lapselle kuuluu oikeus isään, mutta tämä on eri juttu.

tavata isää ja olla isän kanssa. Sinun omat tunteesi eivät saa vaikutta isän ja lapsen suhteeseen. Sinun tunteillasi ei ole mitään merkitystä tässä asiassa, koska isä saa tapaamisoikeuden vaikka käräjäoikeuden kautta. Sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua siihen, että lapsi on isänsä luona ja toivottavasti hän myös siellä viihtyy.

Se että lapsella on oikeus tavata isäänsä vaikka isä pahoinpiteli minut, kun en hyppinyt niin miten hän halusi. Isä lähti jo odotusaikana...

Sai tuomiot, sakot ja joutui maksamaan kivusta ja särystä. KÄräjäoikeus määräsi kun isä haki tapaamisoikeutta ensin valvottuja tapaamisia, jonka jälkeen lyhyitä jaksoja, ja sitten yökyläilyjä... Ja kesälomalla on 2 viikkoa putkeen (kyseessä 6v).

Lapsesta kiva tavata isäänsä ja minusta kiva kun lapsi tuntee sukulaisensa. Vaihtotilanteissa vain kohtaan isän vajaan minuutin ajan ja se riittää. Lapsen asiat hoidetaan sähköpostilla.

Miksi kieltäisin lasta tapaamasta isää kun isä ei ole lapselle tehnyt mitään? Minusta olisi väärin rangaista lasta vanhempien välisillä riidoilla. Tai sillä ettei isällä ole minulle enää periaatteessa merkitystä. Mutta lapselle on.

Jos heillä on entuudestaan lapsia niin eiköhän he lapsesi kanssa pärjää? Ja voitte aloittaa ensin esim.2h ajasta? Se on nykypäivänä rikkautta, että lapsella on ihmisiä ympärillä. Ja jos lapsen isän vaimokin on hyväksynyt lapsen olemassaolon niin mitä pelättävää sinulla on? Kotiin on aina mukava tulla kun on ollut hetken poissa. Näin ainakin meillä.

ja onko hän siis ikinä tavannut isäänsä. Jos kyseessä on esim. 2-vuotias lapsi, en päästäisi häntä ensimmäisellä kerralla yksin paikkaan, josta hän ei tunne ketään. Pitäisi käydä ensin yhdessä tutustumassa tai sitten niin, että isä tulee ensin tutustumaan teidän kotiinne. Ehkä ymmärsin väärin ja isä on jo tavannut lastaan..?



Muiden kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että sinun tunteesi eivät nyt ole tärkeimpiä, vaan lapsen oikeus isäänsä. Voi hyvinkin olla, että lapsi viihtyy isänsä luona hyvin, koska siellä on sisaruksia ja todennäköisesti lapsen vierailujen ajaksi mietitään kivaa tekemistä, hyvää syömistä jne. Sinun luonasi on se arki. Näin se usein eroperheissäkin menee, isäviikonloppuina tehdään kaikkea kivaa.

Lapsi on kohta kaksi eikä ole ikinä tavannut isäänsä. Oon laittanut s-postilla joskus jotain kuulumisia (ehkä kolme kertaa). Nyt tuli tämä tieto että hän haluaa lapsen kotiinsa ja tutustumaan heihin ja se tuntuu pahalta. En voi ajatella että päästäisin saati että menisin itse.

Sinulla ei ole mitään perustetta kieltää ja lapsella on oikeus isään.



Olisi kannattanut miettiä asioita hieman aiemmin!



Hyvä vanhempi asettaa lapsen etusijalle ja tässä asiassa lapsen etu on suhde isään.

tulemaan esim. ensin teille lasta tapaamaan pariksi tunniksi esim. 2 kertaa viikossa. Kun isä on tuttu ja lapsi uskaltaisi itse lähteä isän mukaan niin miksi ei voisi olla 2h isänsä kanssa?



Miehet vaan kypsyy toisinaan niin hitaasti ajatuksiin ja voi olla, ettei lapsi ole ollut hänen vaimolekaan ensin ihan "ok" tosta noin. Vaan koko perheen on pitänyt siihen sopeutua.

Lapsi on kohta kaksi eikä ole ikinä tavannut isäänsä. Oon laittanut s-postilla joskus jotain kuulumisia (ehkä kolme kertaa). Nyt tuli tämä tieto että hän haluaa lapsen kotiinsa ja tutustumaan heihin ja se tuntuu pahalta. En voi ajatella että päästäisin saati että menisin itse.

Minusta sinun pitäisi päästä yli omasta pahasta mielestäsi ja miettiä yhdessä miehen kanssa, kuinka lapsen kannalta olisi järkevintä aloittaa tapaamiset. Ensiksikin teidän vanhempien pitäisi sopia pelisäännöistä ja sinun pitäisi kertoa, minkälainen lapsesi on ja kuinka hän on tottunut tekemään asioita. Onko hänellä sairauksia, pelkoja, mieluisia leikkejä, minkälainen rytmi jne. Samantyyppisiä asioita joita jossain päiväkodin tutustumiskäynnillä käydään läpi. Kyseessähän on tavallaan ihan vieras ihminen, verrattuna erotilanteeseen, jossa isä on asunut lapsen kanssa.

Miettikää yhdessä, olisiko parempi, että isä kävisi ensin tapaamassa lasta hänelle tutussa ympäristössä eli lapsen kotona. Sitten sinä voisit mennä mukaan lapsen kanssa miehen kotiin. Vasta tämän jälkeen lapsen voisi jättää sinne yksin. Ei minullakaan olisi ollut sydäntä jättää 2-vuotiasta aivan vieraaseen paikkaan vieraille ihmsille ilman minkäänlaista tutustumista.

Sinun vastuullasi kuitenkin on hoitaa asia niin, että lapsellasi on mahdollisuus alkaa tutustua isäänsä.

että sinua ap ahdistaa, mutta tuskin voit estää tapaamisia, ainakaan jos isä niitä alkaa lakiteitse vaatia. Ja olisihan lapselle hyvä tutustua myös isäänsäkin.



Mutta tuon ikäistä, alle kaksivuotiasta en päästäisi missään nimessä alkuun yksin sinne. Lapsihan olisi aivan paniikissa jos hänelle täysin vieras mies (vaikkakin oma isä) tulisi hänet hakemaan ja veisi kotiinsa ja sitten palauttaisi äidille jossain vaiheessa. Kyllä tuossa on vain yksi mahdollisuus, että ap menee yhdessä lapsen kanssa tutustumaan isään ja isän kotiin ja perheeseen. Sitten vasta voi lapsi jatkossa yksin kyläillä.

Vaikea on kuvitella, että menisin heidän kotiinsa kylään. Lakiteitse mies tuskin alkaa vaatimaan mitään.

alkuun muutaman kerran tapaamaan lasta esim. 2h?

Entä se syylisyys jos nyt estät ja lapsi isompana kuulee isältään ettet suostunut heidän tapaamisiin. Lapsi voi sitten suuttua aikalailla. Monella lapsella isä kun ei ole kuvioissa ollenkaan vaikka lapsi ja äiti niin toivoisivat.

Minusta on melko itsekästä toimintaa. Ajattelitko, että vaan teet lapsen itselles ja miehellä ja lapsella ei ole mitään oikeuksia? Mitä mies sanoi kun aloit odottaa? Oliko joku yhdenillanjuttu?