Onko kukaan harkinnut eroa pomon tehtävistä vittumaisen alaisen takia?

pomoni päähänpistosta. Tilanne oli täysin mahdoton. En saanut mitään "otetta" ryhmään ja he toimivat tasan kuten edelliset 15 vuotta ovat toimineet. Mut yksinkertaisesti ohitettiin. Kasvotusten olivat ystävällisiä, mutta puukkoa tuli joka käänteessä, pitivät keskenään palavereja, joissa päätettiin asioita, joista mun pitäisi ehdottomasti tietää jne. Toki posmitin asiasta, mutta se meni kuin kuuroille korville ja omat esimieheni (tuota palkannutta myöten) reagoivat vaan sillai, että "no, oikealla asiallahan nuo olivat... sun pitää vaan muistutella niille, että sut pitää kutsua paikalle" Mutta kun ne ei usko. Ei millään. Annoin periksi vuodessa. Musta ei yksinkertaisesti ollut sen keski-ikäisten miesten sisäpiirin esimieheksi. He olivat tottuneet toisiinsa, olivat tosiaan tehneet töitä yhdessä ties kuinka kauan ja lisäksi olivat mua parikymmentä vuotta vanhempia. Tarviiko mainita, että kaikki olivat vielä lestadiolaisia pohjoisesta ja mä etelän "pimu"? Ei mitään mahkuja. Mun jälkeen esimieheksi nostettiinkin yksi noista miehistä ja hyvä niin.

parhaimmat olosuhteet on "aivot narikkaan" rivityöläisillä ja sitten omiin linnoihinsa lukittautuvilla suurilla johtajilla, jotka voivat aina lähteä kiperinä hetkinä tärkeään palaveriin ( = golfkentälle ).



Tiimiesimies tai osastonjohtaja tms. on kaikkein v...maisin osa mitä voi organisaatiossa saada.



Palkka on ehkä pari euroa kuukaudessa enemmän kuin rivityöntekijällä, mutta ilmaisia ylitöitä pitää tehdä viikonloppusinkin ja kaikkea paskaa sataa sekä alhaalta että ylhäältä ja aina oltava tavoitettavissa. Been there, never again.

miten voi haluta esimieheksi? mitkä ovat ne salaperaiset syyt, joiden perusteella jossain vaiheesa alkaa haluta, jos kyseessä ei ole hierarkkinen johtaminen

tämähän on kysymys

itse en halunut, kuitenkin olen kiitollinen, esimiesasema antaa edes mahdollisuudet kehittää sosiaalisia ja itsehallinnan taitoja

jos en olisi ollut esimiesasemassa olisin nyt se kiukkuinen alainen :P

alaiset kuin lapset, toiset ovat vaan haasteellisempi

mutta se mitä ei tappaa, se vahvistaa

henkilökohtainen tavoite esimiesasemassani kannattavien tulosten lisäksi kehittyä henkisesti vahvaksi persoonaksi :)

henkistä voimaa kaikille sitä tarvitseville esimiehille

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta, kun joku harkitsi ero duunista häijyn pomon vuoksi... että voi se olla näinkin päin. Olen parinkymmenen ihmisen päällikkö ja pari alaista aiheuttaa harmaita hiuksia ja jatkuvaa mielipahaa. Selän takana parjaamista, aktiivista puukottamista melkein viikottain.

Ja me esimiehethän emme voi kenellekään valittaa tai purkaa mieltä (paitsi korkeintaan toiselle päällikölle, jos työpaikalla sellaisia on). Mies ei oikein jaksa kuunnella valituksiani, kun on itse työpaikallaan yt-uhan alla.

Minulla oli tämä tilanne, työntekijä paikallisen valtuutetun puoliso ja asui kotipaikkakunnallan. Ei ollut toivoa, että hän vaihtaisi työpaikkaa, joten minä vaihdoin. Aloitin työnhaun ja kun nappasi, muutin vastaavaan esimiestyöhön samalle alalle mutta 200 kilometrin päähän.

Minun jälkeeni kolmen vuoden aikana hänellä on ollut jo kolme esimiestä.

*siis syntymäpaikkakunnallaan!

Naisjohtaja tässä. Jotta nainen menestyy pomona, pitää kasvattaa kunnon selkäranka. Olen erittäin pidetty johtaja ja esimies. Osin siksi että olen innostava ja kannustava ja alaisiani kehuva, mutta osin siksi että olen todella napakka ja laitain perseilijät kuriin!

Varoitan kaksi kertaa. Kolmannella tulee monoa. En anna kenenkään perseilijän hankaloittaa, jatkuvasti inttää, kiusata kollegoita tai kiusata minua. Lapikasta persauksiin! Toki olen sillätavoin empaattinen että jos vaikka alaisella ero käynnissä, niin ymmärrän ja katson kiukuttelua sormien läpi. Mutta jatkuva tahallinen vänkytys tietää auttamatta potkuja. Sekun on hyvää johtajuutta että fasilitoi tiimille kivan työilmapiirin ilman kiusajia.

Joten mikä on apn syy ettei ole pistänyt tuota alaista kuriin tai ulkoruokintaan!??

Olen toiminut esimiehenä 20 v. ja voin sanoa, että jokaisessa työpaikassa on yleensä yksi joka yrittää vetää koko ajan mattoa alta. Näistä selviää siten, että ihan yleisissä palavereissa ottaa asiat puheeksi ja tavallaan saa muut huomaamaan mitä tämä myyrä tekee. Pahin oli tilanne missä minut valittiin esimieheksi ja alainen haki samaa paikkaa onnistumatta, teki kaikkea puhui paskaa ja saikutti. Ah sitten pääsi muualle töihin ja minä vielä kehuin kun kysyttiin kuinka hyvä työntekijä on, että sai paikan ja päästiin eroon. Työpaikan ilmapiiri muuttui aivan erilaiseksi hänen lähdön jälkeen.

Käytäntösi onnistuu yksityisellä sektorilla, mutta ei julkisella puolella.

Kokemukseni on kuntasektorilta, missä hankalia kiertopalkintoja kierrätetään yksiköstä toiseen. Lisäksi ammattiyhdistykset ja luottamusmiehet ovat aina lähtökohtaisesti työntekijän puolella (luonnollisesti). Työntekijä voi olla vaikka kuinka iso häiriötekijä yksikössään, mutta luottamusmiesten arvostelukyky ja rohkeus eivät riitä myöntämään sitä.

Luottamusmieheksi näyttää myös usein päätyvän se suulain ja äänekkäin porukasta,- ei se sovittelevin, asiallisin ja puolueettomaan arviointiin kykenevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisjohtaja tässä. Jotta nainen menestyy pomona, pitää kasvattaa kunnon selkäranka. Olen erittäin pidetty johtaja ja esimies. Osin siksi että olen innostava ja kannustava ja alaisiani kehuva, mutta osin siksi että olen todella napakka ja laitain perseilijät kuriin!

Varoitan kaksi kertaa. Kolmannella tulee monoa. En anna kenenkään perseilijän hankaloittaa, jatkuvasti inttää, kiusata kollegoita tai kiusata minua. Lapikasta persauksiin! Toki olen sillätavoin empaattinen että jos vaikka alaisella ero käynnissä, niin ymmärrän ja katson kiukuttelua sormien läpi. Mutta jatkuva tahallinen vänkytys tietää auttamatta potkuja. Sekun on hyvää johtajuutta että fasilitoi tiimille kivan työilmapiirin ilman kiusajia.

Joten mikä on apn syy ettei ole pistänyt tuota alaista kuriin tai ulkoruokintaan!??

Tässä sepityksessä on puolet asioista oikein. mikä on oikein kiva. Puolet menikin sitten päin perseittä.

SiccumiesN

Mulle, naisjohtajalle, ei kannata sinkkumiehen tulla neuvomaan miten johtajahommia tehdään. Vai meinaatko olla pätevä johtajaksi ihan mieheytesi perusteella? No niin, näitä välillä näkee johtajanuraa yrittävinä. Alaiset kyllä nopeasti heivaa tällaisen manspleinaajan johtajan alas palliltaan. T. Naisjohtaja

Pomona olemisessa on se hyvä puoli että yleensä voi vaikuttaa siihen ketkä alaiset ovat. Paska työntekijä vaan pihalle