Pahimmat repeämät synnytyksessä

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 20:12"]

Mietin ensin, kehtaanko tulla tähän ketjuun koska vaivani ovat minimaalisia verrattuna moneen, mutta kerronpa kumminkin. Repesin ylöspäin, häpyhuuli meni halki ja on edelleen repaleinen. Tikkejä oli klitoriksessa asti. Virtsa kirveli repeämää ja itkin 3kk aina vessassa käydessäni. Väliliha sen sijaan säilyi ehjänä. Mielestäni värkki jäi inhottavan väljäksi, joten kävin kiristyttämässä emättimen takaseinää, kun synnytyksestä oli kulunut 5 vuotta. Julkisella tätä ei suostuttu tekemään. Leikkauksen jälkeen seksi ja elämänlaatu parani huimasti, olisi pitänyt mennä jo aiemmin eikä kärsiä viittä vuotta. Henkiset traumat jäi synnytyksestä enkä tekisi sitä koskaan uudestaan. Leikkauksen jälkeen olen ollut alapääni kanssa taas sinut.

[/quote]

Minulla repesi myös noin yläspäin. Seksi hankaa virtsa-aukkoa. Miten korjausleikkaus tehtiin ja paljonko maksoi?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:25"]

Viikko meni ennenkuin pääsin vessaa pidemmälle kävellen ja kolmisen kuukautta että alapää tuntui suht normaalilta eikä muistanut koko asiaa aina liikkuessa. Paikat korjattiin nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen ja vaikuttaa nyt 4kk jälkeen suht onnistuneelta. Uloste pysyy sisällä ja ilmakin nykyään vähän pinnistelemällä. Vessaan on kyllä päästävä nopeasti jos isompi hätä yllättää.
Seksikin onnistuu, vielä en tosin kovasti nauti asiasta, jotenkin jännittää koko homma kun arvet on aika herkät. Kuulemma 4. asteen repeämät voivat jättää pahempiakin oireita ja siksi koen itseni onnekkaaksi.
Niin ja synnytys oli normaali, ilman imukuppia ja vain vatsanpäältä työnnettiin, ponnistusaika 1h. Lapsen päänympärys 39cm.
ap

[/quote]

Vatsanpäältä ei saa työntää! Sama tehtiin mullekin ja 3-4 asteen repeämä, vain peräsuolen limakalvo jäi ehjäksi, muuten olisi ollut pakko laittaa avannepussi paranemisen ajaksi :-( Jouduin myös suoraan leikkaukseen synnytyksen jälkeen jossa korjattiin jäljet. Nykyään voin kyllä ihan ok, tuosta aikaa jo yli 13 vuotta. Seuraavat synnytykset ovat olleet sektioita ja ihan syystä!

Äitini aikoinaan pohti että pitääkö tuosta tehdä hoitovirhekantelu, itse kun en mitään tuolloin jaksanut. Kantelua ei tehty enkä enää myöhemmin ole todellakaan halunnut miettiä koko asiaa. Voisin jakaa papukaijamerkin ap:n kanssa :-(

[/quote]

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi ei saa? Onko imukuppi "hellävaraisempi" keino, jos lapsi pitää saada nopeasti ulos? En kysy pahalla vaan siksi, etten oikeasti tiedä. Itsellä meni synnytys hyvin, mutta yritettiin tunnin verran saada istukkaa ulos juuri mahaa runnomalla. Lopulta irrotettiin leikkaussalissa epiduraalipuudutuksessa.

[/quote]

No siksi ei saa koska se aiheuttaa noita järjettömiä repeämiä. Imukuppi ei noin pahoja vaurioita aiheuta. Jos ei lapsi pääse ulos ilman työntämistä niin pitää viedä sektioon!

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:25"]

Viikko meni ennenkuin pääsin vessaa pidemmälle kävellen ja kolmisen kuukautta että alapää tuntui suht normaalilta eikä muistanut koko asiaa aina liikkuessa. Paikat korjattiin nukutuksessa heti synnytyksen jälkeen ja vaikuttaa nyt 4kk jälkeen suht onnistuneelta. Uloste pysyy sisällä ja ilmakin nykyään vähän pinnistelemällä. Vessaan on kyllä päästävä nopeasti jos isompi hätä yllättää.
Seksikin onnistuu, vielä en tosin kovasti nauti asiasta, jotenkin jännittää koko homma kun arvet on aika herkät. Kuulemma 4. asteen repeämät voivat jättää pahempiakin oireita ja siksi koen itseni onnekkaaksi.
Niin ja synnytys oli normaali, ilman imukuppia ja vain vatsanpäältä työnnettiin, ponnistusaika 1h. Lapsen päänympärys 39cm.
ap

[/quote]

Vatsanpäältä ei saa työntää! Sama tehtiin mullekin ja 3-4 asteen repeämä, vain peräsuolen limakalvo jäi ehjäksi, muuten olisi ollut pakko laittaa avannepussi paranemisen ajaksi :-( Jouduin myös suoraan leikkaukseen synnytyksen jälkeen jossa korjattiin jäljet. Nykyään voin kyllä ihan ok, tuosta aikaa jo yli 13 vuotta. Seuraavat synnytykset ovat olleet sektioita ja ihan syystä!

Äitini aikoinaan pohti että pitääkö tuosta tehdä hoitovirhekantelu, itse kun en mitään tuolloin jaksanut. Kantelua ei tehty enkä enää myöhemmin ole todellakaan halunnut miettiä koko asiaa. Voisin jakaa papukaijamerkin ap:n kanssa :-(

[/quote]

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi ei saa? Onko imukuppi "hellävaraisempi" keino, jos lapsi pitää saada nopeasti ulos? En kysy pahalla vaan siksi, etten oikeasti tiedä. Itsellä meni synnytys hyvin, mutta yritettiin tunnin verran saada istukkaa ulos juuri mahaa runnomalla. Lopulta irrotettiin leikkaussalissa epiduraalipuudutuksessa.

[/quote]

No siksi ei saa koska se aiheuttaa noita järjettömiä repeämiä. Imukuppi ei noin pahoja vaurioita aiheuta. Jos ei lapsi pääse ulos ilman työntämistä niin pitää viedä sektioon!

[/quote]

Ihan saksilla leikkaavat sitä lihaa auki sieltä.

Voiei, mitä meninkään lukemaan.No tulipahan selväksi että synnytyksessä voi käydä monenlaista, ei aina mene kuin elokuvissa...

Se niistä vauvahaaveista....en ole valmis todellakaan tuollaiseen mitä te jotkut olette joutuneet kokemaan. 

Hatunnosto teille, että olette selvinneet synnytyksestä. Itse en halua ottaa noin suurta riskiä,että repeän aivan pilalle ja kaikki muut fyysiset haitat:/

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 13:49"]ei ole itselle sattunut,mutta juuri kuulin surullisen ja ahdistavan tarinan esikoistaan synnyttämässä olleesta naisesta.Kaiken oli pitänyt olla hyvin,vauva alkanut syntymään oikein päin ja pää saatu jo ulos(eli pitäisi olla vaikein vaihe takana)kun huomattu ettei vauva mahdu syntymään alakautta!Leikkaussaliin tietenkin,mutta tuloksena tukehtunut vauva ja kokonaan auki leikattu äiti,joka ei varmaan enää saa lapsia...itseä tarina järkytti älyttömästi enkä ole kauheasti siitä voinut puhua,kun on vielä lapsettomia kavereita,voisi todella pelästyttää jonkun.En vain ymmärrä miten tälläistä voi nykypäivänä sattua?

[/quote]

Lääkärit ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Kyllähän Suomessa synnytyksiin kuolee edelleen naisia. Aina vaan ei kaikki mene kuin elokuvissa ja joskus valitettavasti käy noin ikävästi.

Miten se on mahdollista? Siten, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista.

Voiei, mitä meninkään lukemaan.No tulipahan selväksi että synnytyksessä voi käydä monenlaista, ei aina mene kuin elokuvissa...

Se niistä vauvahaaveista....en ole valmis todellakaan tuollaiseen mitä te jotkut olette joutuneet kokemaan. 

Hatunnosto teille, että olette selvinneet synnytyksestä. Itse en halua ottaa noin suurta riskiä,että repeän aivan pilalle ja kaikki muut fyysiset haitat:/

melkein itku tuli kokemuksianne lukiessa :( hirveää

itse ihmettelen, miten en revennyt vaikka puskin ulos yliaikaisen vauvan, joka tuli käsi poskella ! 5 tikkiä vain. tosin pidätyskykyyn kyllä vaikutti, edelleen lenkkeiltävä tena housussa vaikka geishakuulia olen käyttänyt ja lapsikin täytti jo vuoden..

Mietin ensin, kehtaanko tulla tähän ketjuun koska vaivani ovat minimaalisia verrattuna moneen, mutta kerronpa kumminkin. Repesin ylöspäin, häpyhuuli meni halki ja on edelleen repaleinen. Tikkejä oli klitoriksessa asti. Virtsa kirveli repeämää ja itkin 3kk aina vessassa käydessäni. Väliliha sen sijaan säilyi ehjänä. Mielestäni värkki jäi inhottavan väljäksi, joten kävin kiristyttämässä emättimen takaseinää, kun synnytyksestä oli kulunut 5 vuotta. Julkisella tätä ei suostuttu tekemään. Leikkauksen jälkeen seksi ja elämänlaatu parani huimasti, olisi pitänyt mennä jo aiemmin eikä kärsiä viittä vuotta. Henkiset traumat jäi synnytyksestä enkä tekisi sitä koskaan uudestaan. Leikkauksen jälkeen olen ollut alapääni kanssa taas sinut.

Kiitos AV-palstan en aio IKINÄ hankkia lapsia.

Huh, mitä juttuja, saa olla kiitollinen että neljä synnytystä ja ei tikin tikkiä...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 20:18"]

Kiitos AV-palstan en aio IKINÄ hankkia lapsia.

[/quote]

No joo. Ja sitten on myös paljon meitä, jotka ovat kaksi kertaa synnyttäneet ilman nirhaumaakaan. Eikä muuten ole kahdesta raskaudesta tullut yhtäkään raskausarpea, vaikka valtavan kokoiset vatsat olikin.

Onneksi ketään ei voi pakottaa synnyttämään, vaan ne lapset saa sieltä kohdusta toisellakin tavalla pois... Tsemppiä teille kaikille kauheita kokeneille!

T. synnyttämätön synnytyskammoinen, joka ei tiedä miksi tuli tätä lukemaan

Kerta riitti synnärillä 15v sitten. Repeämiä ei ihme kyllä tullut, mutta muuten yhtä helvettiä. Ei olis tullut mieleenkään mennä toista kertaa. Olisin todellakin tarvinnut jotain tukea synnytyksen läpi käymiseen. Siilloin ei sellaista tarjottu.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:23"]

Melkoista tuuripeliä tuntuu olevan. Mullakin nimittäin tuli eka käsi poskella päänympäryksellä 38cm, mutta siistillä epparilla selvittiin. Kuinkakohan paljon vaikutti kokenut kätilö? Oma kudostyyppi tietenkin myös vaikuttaa. Ilman raskausarpiakin selvisin, vaikka muksu oli hieman yli 4kg. Voimia teille kovia kokeneille!

[/quote]

Voimia minunkin puoleltani teille pahasti revenneille.

Mun esikoisella taisi olla tämän ketjun pohjat päänympäryksessä, 39,5 senttiä ja käsi poskella. Olin kieltänyt synnytystoivelistassa epparin, eikä kätilökään osannut odottaa niin isoa päätä. Siinä sitten ihmeteltiin, miksi se ei tule ulos. Itse sen lopulta ponnistin, ja tuli "vain" toisen asteen repeämä pyllyvakoa pitkin taaksepäin. Silloin mietiskelin hölmönä, että miten tässä näin kävi, kun parhaat kaverit eivät revenneet ollenkaan. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että taisin muuten olla hannuhanhi. 

Seksi sujuu hyvin eikä repeämästä jäänyt mitään vaivaa. Toista lasta ei tarvinnut edes ponnistaa... Epäilen mielessäni, että varmaan jäi toosa jättiläisen jäljiltä löysäksi, mutta mies ei sitä kehtaa sanoa. Joskus aivastaessa lirahtaa tippa housuun. 

Synnytyskertomuksen mukaan minulle tuli 1. asteen repeämä + episiotomia. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Repesin peräsuolen sulkijalihakseen asti, niin ettei siitä ole juurikaan mitään jäljellä:-( Pieruja en pysty pidättämään lainkaan ja ulostekin karkailee varsinkin jos vähänkin löysempää. Tämä kaikki siis selvisi vasta vuosia myöhemmin, eikä asialle voi enää tehdä mitään. Sain siis elinikäisen, kirjaimellisesti paskamaisen vaivan, joka rajoittaa elämääni todella paljon.

Onneksi sektion saa, jos haluaa. Itse laitoin rastin sektio-ruutuun synnytyskaavaketta täyttäessäni. Siisti pieni arpi. Terve lapsi. Ehjä alapää.

Voimia kaikille pahasti revenneille. Todellakin, vaatikaa itsellenne kunnollista hoitoa ja apua jotta pääsette asianmukaisiin korjausleikkauksiin ym. Olen joskus jossa aiemmassa ketjussa kommentoinutkin asiaa että ei pidä sietää epäasiallista kohtelua tai vähättelyä. Omaa rohkeutta voi koota vaikka siten, että miettii miten vaatisi hoitoa jos olisi vastaavat vammat kasvoissa. Ja pyrkikää antamaan erityisesti se huono palaute sinne synnärille, mikään ei ikinä muutu jos ei kukaan valita. Itse olen avautunut 1. synnytyksen huonoista kokemuksista pelkopolilla neljättä odottaessa ja minua kyllä kuunneltiin ja asioita korjattiin ja otettiin vakavasti. Eli ei tarvitse pystyä heti synnytyksen jälkeen valittamaan, palautetta voi antaa myöhemminkin.

Ja noista repeämistä: kudostyyppi on tosiaan merkittävä seikka repeämien synnylle. Nopeaan ponnistusvaiheeseen liittyy isompi repeämän riski, kun kudokset eivät ehdi venyä. Imukuppi altistaa repeämille, tosin nykyään vähemmän koska kuppien koot ovat pienentyneet huomattavasti. Ponnistusasennolla on vaikutusta, puoli-istuva on usein pahin koska siinä vauvaa joutuu työntämään "ylöspäin". Esim. perinteinen poikkipöytä, jossa jalat pidetään telineillä on parempi sikäli että se muuttaa lantion kulmaa suotuisammaksi. Samoin vauvan tarjontavirhe altistaa repeämille.

Mä en sillalailla tienny miten repes,en kyselly siinä ja ei laskenu tikkejä. Mut sydämmestä otti,kun luin ruksit papereista repeämisien kohdalta,et klitoris kanssa. Siitä jo kohta 5 vuotta ja nyt vasta uskalsin ajaa karvat,mutten enään varmaan ikinä halua sinne itse katsoa. Ei se enään samanlainen ole,tai sit vaan henkisellä puolella kivut. En tiiä,en halua edes keskustella kenenkään kanssa siitä.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 14:09"]Vierailija 42. Ainakin mulla raskausarvet vaalenevat, ja lakkaavat näkymästä. Tiedän kyllä tapauksia, joissa raskausarvet ovat jääneet näkyville

[/quote]

en ees tienny että ne voi kokonaan hävitä...oma vatsa on kun petoeläimen raatelema...

[/qu

Ei ne mihinkään kokonaan katoa mutta vaalenevat ajan myötä. 

Te joilla tuli pahoja repeämiä, onko teillä kapea lantio? Pelottaa.. Haluaisin tietää, onko repeämisiin muita syitä kuin vauvan koko ja asento. Ihan kamalaa luettavaa. Kunnioitan teitä suuresti. Ei kyllä paljoa auttanut tällaista ketjua lukea, kun on vieläkin kahden vaiheilla, haluanko lapsen vai en. Tietääkö joku, kuinka yleisiä tällaiset tapaukset ovat?