Onko teidän reilun vuoden ikäset lapset hulluja?

mutta tulin niin hyvälle tuulelle tästä.



Vaikka onkin vähän huono päivä, niin väkisinkin tuli hymy :)

ikää on jo kohta 3-v...



Ei meidän kaksi ensimmäistä tällaisia olleet.

meil tuo pentu tuhoo ja sotkee koko asunnon,mut oonpahan oppinu olee välittämättä ...

antaa sotkee ,ihan sama



terv ap

Ikää nyt 1v ja 8kk, pahenee vaan. Ei esikoinen vielä näin nuorena ollut tuollainen. Tuli vasta joskus 3-4vuotiaana hulluksi.

On ihan samanlainen! Sotkee joka paikan, kiipeää joka paikkaan jne..

Sääliksi käy lasta.



Tottakai 1v kokeilee rajojaan ja vanhemman tehtävä on asettaa ne kerta toisensa (vaikka miljoona kertaa) jälkeen, että lapsi oppii oikeat tavat ja käytöksen. Tiedän kyllä, että se voi olla toooosi turhauttavaa aikuiselle, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, jos meinaa opettaa lapselle säännöt.

vaikka jonnekkin laitokseen???-ap



ei jaksa tollasta... perkele

Hakkaa päätään seinään, pomppii pää eellä jokapaikkaan, heittelee tavaroita ja hakkaa ja repii kaikkia ja kaikkea. Ei sana saa vain nauramaan. Kohta syntyy vielä vauva tän keskelle. Kestettävä on, ei muu auta.

isompien koulukirjat silppuu...

Kaiken viskoo menee ...

vituttaa

mitään ei usko

joskus oikein nauraa ja hakkaa telkkaria:oooo

.ap

vaikka jonnekkin laitokseen???-ap

ei jaksa tollasta... perkele

Se on pieni lapsi ja hakee rajojaan. tiedän ei jaksa aina tuollaista, mutta haluan sanoa oman neuvoni, saa ottaa nokkiin jos haluaa mutta oma kokemukseni on tälläinen. silloin kun vanhin oli reilu vuoden en oikeesti jaksanu tyttöö en vaan jaksanu huusin sille ja raivosin ja jälkeen päin mietittynä ihan syyttä sehän oli lapsi VIATON lapsi ja minun rakas silti. Mulla meni jo liian överiksi jaksaminen ja oli lähellä etten tuhonnut viattoman lapseni elämää hakkaamalla sen päätä seinään. tahdoin vaanse hiljenevän ja antaa mun olla. en kestänyt oikeesti!! Jokin naksahti päässäni et hullu oon minä joka meinaan lapseni "hävittää" ja soitin apua. sain juteltua ja parasta sain apua lapsen hoitoon ja arkeni rullaa. minulla oli jo silloin mies joka on yhä rinnalla ja saamme kiittää et me saatiin tukiperhe jossa lapsemme vieraili joka toinen viikonloppu, joskus jopa viikolla. edelleen pidetään yhteyttä heihin vaikka aikaa on kulunu jo 5 vuotta kun emme enää tarvinneet apua. arki sujuu nyt hyvin ja jälkeen päin mietin että parasta mitä lapsellee voi tarjota on turvallisuus, sitä hain ja sain ja itsekin voin paremmin. Kirjoitin siksi että ymmärräthän että ei se lapsi hullu ole, etkä sinäkään tämä on elämää ja jos lasta rakastaa kaiken kestää, lapset on viattomia pieniä ihmisiä, rakkautta ne tarvii ei huutoa ja pelkoa. sain tukiperheestä apua, miltä se kuulostaa sinusta? saisit sen avulla hengähtää itse ja jaksaisit paremmin. onko sinulla tukiverkostoa ympärillä?

meillä kolmikon nuorin tekee samaa, ja huomiota hakee. olen tehnyt pienimmän kanssa kaikkea, leikkiny ja muuta ja oltu paljon yhdessä se auttanu. säänöllinen rytmi helopttaa meitä

Rosemary´s babyyn....