ulkopuolinen/yksinäinen olo taloyhtiön mammojen keskuudessa
muutettiin vuosi sitten taloyhtiöön ja alussa yritin olla leikkipaikalla ja tutustua muihin,mutta tuntui ettei kukaan oikeestaan ollut kiinnostunut seeurastamme. lapseni tuolloin 11kk joten ei vielä osannut varsinaisesti leikkiä muiden kanssa. pian lopetin leikkipaikalla käynnin kun olo niin ulkopuolinenn ja yksinäinen. taloyhtiössä paljon lapsia ja tietyt perheet ulkoilee paljon mutta heeistä on muodostunut niin sanottuja kuppikuntia eli ulkoilevat vähän kuin sovitusti pareittain jossa lapset ja äidit kavereita.
masentaa kun on niin ulkopuolinen olo. lapsi pian 2v ja usein menen jonnekin kauemmas ulkoilemaan. on vaikea mennä oman taloyhtiän pihalle kun tietyt ovat siellä aina ja juttelevat omiaan. ja ovat jopa puhuneet minusta (kuulin) että ei näy pihallaa yms jouruamista jja jos mennään pihalle niin varmaan kattoisivAT monttu auki että oho ollaan tultu pihalle.
ei kukaan varmaan tajuu miltä musta tuntuu. haluaisin tuttustua ihmisiin mutta en vaan keksi puhumista ja lamaannun täysin kun tulee olo ettei ketään kiinnosta mun seura yms. ois niin kiva kun joku joskus tulis pimputtaa ovikelloo ja kysyis tuutteko ulos heidän kanssa.
Taloyhtiöt tuskin on muutenkaan parhaita paikkoja tuttavuussuhteiden rakentamiseen.