ulkopuolinen/yksinäinen olo taloyhtiön mammojen keskuudessa

mulla on ollut vähän samanlaisia kokemuksia. Kun muutettiin pihaan, niin vanhat äidit olivat jo muodostaneet kuppikuntia, joihin ei oikein päässyt mukaan. Samoin heidän lapsensa; oma hieman ujo lapseni ei päässyt leikkeihin mukaan.



Huomasin, että minun oli vaikeaa päästä porukkaan mukaan myös sen takia, että ei ollut oikein yhteistä juteltavaa (paitsi tietysti lapset). Muut äidit puhuivat lähinnä shoppailusta, lasten vaatemerkeistä, kampaajalla käynnistä jne. Minä en harrasta mitään noista, joten olin aina ulkopuolinen enkä oikein osannut sanoa mitään.



Nyt kuitenkin pihassa on porukka vähitellen vaihtunut, ja muutama oikein mukava äiti on juttuseurana. Toivottavasti sinulla käy samoin! 2 vuotta sain sitä odotella...

mene vaikka srk kerhoon lapsen kanssa

vain sitkeästi sinne pihaan ja touhua vaikka lapsesi kanssa, jos muut eivät juttele sinulle. Tee sinä muutamia kertoja aloite eli sano jotain diipadaapaa. Jos meno ei muutu ja on vaan tosi ulkopuolinen oli pitkänkin ajan päästä, toiseen puistoon vaan.

, niin alat vaan säännöllisesti käydä pihalla. Nehän puhuivat sinusta, siis ihmettelivät kun sinua ei ole näkynyt. Tuskin pahaa puhuivat.



itselläni sama tilanne leikkipuistossa, en ole kunnoll päässyt sisään inside-piireihin, mutta kyllä nyt juttuseuraa löydän, jos sillä tuulella olen.



Nyt vaan sinnikkäästi pihalle ja ystävällien ilme kasvoille.

tiedän että pitäisi vaan mennä ulos mutta en jotenkin vaan pysty kun aikaa on kulunut niin paljon ja ulkona on aina 2-3 äitiä lastensa kanssa ja ne lapset ja äidit ulkoilee aina keskenään ja on varmaan lähes parhaita kavereita.lapset on noin 1 v vanhempia kuin minun lapseni.



(lisäksi toinen niistä on aikamoinen kytttääjä jja ihan varmasti puhuu minusta pahaa kun en ole pihala lapsen kanssa)



luonteeltani olen ystävällinen,mutta huono tutustumaan uusiin ihmisiin,se ei vaan onnistu jollei toinen osapuoli tunnu selkeesti että olisi kiinnoatunut seurastani ja valitettavasti ei ole.

jos sä lamaannut toisten äitien seurassa, he voivat tulkita käytöksesi niin, että haluatkin pitää heihin välimatkaa. He eivät voi tietää kuinka kovasti haluat seuraa, jos välttelet heitä. Ja totta kai sinusta puhutaan, kaikista jotka kuuluu jollain lailla johonkin yhteisöön, puhutaan joskus. Mut se ei tarkoita että ne puheet ois ilkeitä tai pahansuopia.



Kestää helposti kuukausia, että jutustelu on sellaista spontaania, mut ihan yhtä tärkeää on se että lapset ystävystyvät, ja lasten vuoksi äiditkin yleensä yrittävät olla toisilleen ystävällisiä. Ei haittaa mitään jos puheenaiheet on pitkään vaan sitä mitä lapset on tehneet ja kenellä on söpö pipo, siitä se sitten lähtee.

mut en jaksa edes puhua siitä söpöstä piposta kun tuntuu ettei kukaan halua seuraani kuitenkaan ja aajattelee minusta pahaa:((((

Hyvä tilaisuus rohkaista itse itseään. Meilläpäin on tosi paljon äitejä, mut aika harvoin kukaan ketään menee ulos pyytämään kun jokainen elää sen oman perheen rytmin mukaan- yhden lapsen kanssa vielä ehkä, mutta jos on enemmän niin aika sattumankauppaa on tapaamiset.MInusta tuntuis tosi ahdistavalta jos pitäis ruveta sopimaan ja hakemaan ja vastahakemaan ja laittelemaan esteistä viestejä jne.

Itse olen tasapuolisesti kiinnostunut kaikista, en tykkää minstään bestishommasta.

MInusta paras ratkaisu tuohon on se että menet vaan ja sitten kerrot ihan suoraan et sun on vaikeaa tutustua jne. Se on aseistariisuvaa ja samalla pääsette ihan oikeisiin asioihin, ei tarvii lätisnä niitä näitä.

Jos tuntuu, että olet ihan lukossa siinä teidän pihalla niin mitä jos etisisit ystäviä hiukan etäämpää sitten? Esimerkiksi jostakin lasten harrastus- tai kerhoryhmistä?



Jos on valmiiksi kovin tiukat kuppikunnat siihen mukaan voi olla vaikea päästä. Mun lapsi on 2-vuotias. Meillä esim. taloyhtiössä paljon lapsia mutten ole sieltä juuri vanhempikavereita saanut. Kaverini ovat tulleet perhevalmennusryhmästä, imetystukiryhmästä, netistä löyisin ystävän yhdestä vauva-asioiden ympärillä olevalta palstalta. Siinä parhaat lapselliset uudet ystäväni, joita olen saanut. Myös muskarista ja leikkipuistosta on tullut tuttuja, mutta lähinnä sellaisia, joiden kanssa jutellaan ja kuulumisia vaihdellaan, ei vierailla tms.



Pihalla kyllä juttelen muiden äitien ja isien kanssa myös mutta näin talviaikaan harvemmin pihalla ketään onkaan kun leikkipuisto on niin lähellä. Itse toivoisin myös, että tutustuttaisiin johonkin perheeseen tässä talossa paremmin kun olisi niin kätevä esim. vierailla ja kenties joskus vaihtaa lastenhoitoapua keskenään. Mutta mielestäni tämä tutustuminen ei sosiaalisenakaan ole aivan simppeliä. Ja lopulta ihan sama missä ne kaverit ovat kunhan niitä on.

jos tuppisuuna siellä möllötät, etei sua pidetä mukavana seurana? Hio vähän sosiaalisia taitojasi, niin kyllä sä seuraa saat, jos oikeasti olet mukava.

Siis ennen muita? Mä ottaisin sinuna kirjankin vielä mukaan ja keskittyisin omiin juttuihin jos ei muista jutteluseuraa saa. Ja tuppaisin sinne pihaan ennen kaikkia muita.

mitään masennusta tarvitse olla, hyvänen aika!?!? Itse olen melko sosiaalinen ihminen, mutta muutettuamme tänne uudelle paikkakunnalle ei niitä äitiystäviä olekaan oikein löytynyt. Entiset jäivät edelliselle asuinpaikkakunnalle, missä tutustuttiin esikoisen ollessa pieniä. Nyt minulla on jo kolme lasta ja vertaistuki ja uudet ystävät olisivat todella tervetulleita, mutta täällä pienellä paikkakunnalla muualta muuttaneita katsotaan kieroon. Lukuisista ystävystymisyrityksistä huolimatta olen jäänyt ulkopuoliseksi ja kontaktit toisiin äiteihin ovat hyvää päivää-tasolla edelleen. Niinpä me leikitään omalla porukalla tai sitten yksin puistossa. Isommat käy kyllä kerhossa ja ovat ohjaajan mukaan pidettyjä ja mukavia lapsia... Tsemppiä ap!

Aina kun me mentiin pihaan leikkimään, muut läksivät pois. Yritin jopa väkisin tuppautua mukaan kun kuulin että rouvat käyvät yhtenä päivänä viikosta läheisessä leikkipuistossa. Kukaan ei jutellut kanssani.



Yritin aikani ja olen kehittänyt meille toiset kuviot. Pakkaan lapset autoon ja ajamme entiselle asuinalueelle ulkoilemaan.

Meillä oli kans taloyhtiössä valmiiksi tiivis äitien kaveriporukka, ja kun 3 vuotta sitten taaperon kanssa muutimme tänne, huomasin heti ettei minua olla ottamassa porukkaan. Osa äideistä oli ihan mukavia, mutta sitten oli pari jotka suorastaan olivat epäkohteiliaita: Ei tervehditty hiekkalaatikolla, jne.

En jaksanut kauaa yrittää, koin olevani niin ulkopuolinen ja jotenin heidän "tiellään" jos olivat kokoontuneet pihalle.



Lopetin yrittämästä ja nyt katson ikkunasta että ketään ei olisi hiekkalaatikolla kun sinne tytön kanssa menen.



Mietin että voisiko ikäni olla este: Olen 28-vuotias kun nämä muut äidit on luultavasti päälle 35 vuotiaita. Ei kyllä luulisi olevan suuri ero, mutta empä muuta keksi.



Itse tiedän vaan sen että jos pihapiiriin tulee joskus uusi äiti, olen aivan varmasti tosi ystävällinen ja toivotan etervetulleeksi.

Ei niissä mammojen kuppukunnissa.



En sano, että kaikkien pitää olla ulospäinsuuntautuneita, mutta jotain vikaa on, jos miettii tuollaisia, kuten" Ei ne halua olla mun kanssa ja ei niitä kiinnosta". Varsinkaan, kun missään ei mainita, että nuo seikat olisi totta.

Onkos paikkakunnallanne esim. perhekahvilaa, perhekerhoa tms toimintaa. Mites joku muskari? Kyselepä neuvolasta seuraavalla käynnillä. Yleensä neuvolan tädit tietävät toiminnasta, ainakin pienellä paikkakunnalla. Missä päin Suomea asutte? Itse kävin esikoisen kanssa äiti-vauva kerhossa, mikä oli neuvolan järjestämä. Mukavaa oli.

Joka voisi tulla teidän pihaan leikkimään? Siitä voisi lähteä jutustelu kun on joku tuttu mukana.Mutta rohkeasti vaan, oikeasti, ne sen kummempia ole.

Eipä niillä tyypeillä kai mitään velvollisuutta ole sun kanssasi olla... Ehkä ne ei pidä susta? Kaikista ei tarvii tykätä..

maailmaan, luulisi että on edes alkeellisimmat käytöstavat. Jos ei iloinen mukaan pyytäminen auta, niin kai etsisin kaverini muualta. Mutta ap- minusta olet yliherkkä. Ei niiden tarvitse susta heti tykätä, kunhan hyväksyvät joukkoon ja siihen voit itse vaikuttaa. Ensimmäinen ongelma on siinä jos murehdit ja odotat että joku kaivaa sut sieltä kotoa erityiskohtelulla essiin. Eikös tuo hiekkalaatikon peruskäytöskoodi ole yleensä se että sekaan vaan kuka tulemaan sattuu? Jos ei itse kykene seurustelemaan ennen kuin ympäristö on kannustanut ja kannustanut, niin aika vaikeaa on pärjätä missään. Kannattaisi hiukan yrittää rohkaistua- kun se maailma harvoin muuttuu- jos haluaa mukaan niin pitää itse hiukan yrittää.

sen takia tulen paremmin toimeen miesten kanssa, eli näiden samaisten lasten isien, koska eivät luokittele samalla tapaa, kuka kelpaa seuraksi ja kuka ei.