Lue keskustelun säännöt.
Kapinoiva teini ja säännöt - mielipiteitä kaivataan
07.04.2011 |
Meillä 15v tyttö, jolle koulunkäynti ei maistu (läksyjä ei juuri tee, todistus huono), iltaisin ei menisi nukkumaan ja kotityöt eivät hänelle kuulu (siivoaa kyllä satunnaisesti oman huoneen, koska muut sitä eivät siivoa ja pesee pyykkinsä, koska pyykkikoriin ne eivät päädy). Kuvassa myös valehtelu ja toisten tavaroiden piilottelu. Rahaa pitäisi kuitenkin saada jatkuvasti, jotta saisi uusia vaatteita ja meikkejä.
Nyt olen ottanut tiukan linjan: mitään ei saa ennen kuin koulusta ei ole VIIKKOON tullut merkintöjä. Minulle ei myöskään haistatella. Huoneesta sammuvat valot sulakkeen kautta arkisin klo 23, jos ei siihen mennessä ole itse niitä sammuttanut. Tytön mielestä olen ilkeä ja liian tiukka. Kuulemma terveydenhoitajakin oli terveystarkastuksessa näin sanonut, pyysi itse tarkistamaan tarveydenhoitajalta.
MItä mieltä av-mammat: onko yksi viikko liian pitkä aika vaatia omien perusasioiden kunnollista hoitamista? Omasta mielestäni en edes paljon vaadi: kouluun mennään ajoissa, läksyt on tehty, toisille puhutaan kauniisti ja illalla mennään ajoissa nukkumaan. Eikä tarvi kuin viikko pinnistellä niin saa palkan (esim uuden vaatteen)
Kommentit (16)
mä olen lätkinyt viikon kotiaresteja ja vastaavia kieltoja, jos tulee YKSI huono yhteydenotto koulussa, yksi huono numero huonon valmistautumisen takia (sit ei haittaa, jos on lukenut, vaikka saisikin huonon) YKSI tahallinen toisten tavaroitten piilottelu tai yksi valehtelu. Jos ois noita kaikkia ja koko ajan niin ainakin kolme viikkoa pitäisi käyttäytyä asiallisesti ennen kuin voitaisiin harkita ylimääräisiä vapauksia.
Meillä on tosin aina mentävä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, sängyssä saa lukea muttei mesettää, rahaa saa ylipäänsä vain jos minä katson sen tarpeelliseksi jne. Eli meillä noi sun "toimenpiteesi" on myös ihan jokapäiväistä arkea.
Kyllä mullekin on ilmoitettu että olen nipo ja kellään muulla ei ole näin vanhanaikaisia vanhempia ja että minä aina vaan huudan ja räyhään enkä koskaan ole tyytyväinen. Mene ja tiedä. Toisaalta tuntuu, että olen liian lepsu ja curling, toisaalta liian tiukka. Mut minkäs teet. MINÄ olis itse niin helppo ja hyvinkäyttäytyvä ja älykäs teini, että sain kymppejä lukematta ja käyttäydyin asiallisesti kun en muutakaan keksinyt, joten mua ei tarvinnut komentaa eikä patistaa eikä rangaista. Oma lapsi vaan ei ole samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tytöllä pc tai tv huoneessaan?
Miten läksyt tehdään yhdessä, jos kirjoja ei näy kotona eikä läksyä ole kuuleman mukaan tullut? Miten pakotat kirjoittaman, jos lapsi ei ota kynää käteen.
Asiat ovat rullanneet aika hyvin tähän asti. Lapsi vaativa luonteinen eikä tuo mitä ehdotit ole koskaan hänen kanssaan toiminut (meillä kaksi muutakin lasta ,jotka ihan erilaisia).
poika oli siinä 14-15v iässä. Kaikki etuudet kannettiin huoneesta pois ja niitä sai sitten takaisin kun hommat alkoivat toimimaan. Nuoren pitää jossain vaiheessa tajuat, että elämässä on myös velvollisuuksia, ei pelkkiä etuuksia.
tv:tä ja pc:tä ei ole omassa huoneessa. Pc:ssä salasana eli pääsee sinne vain luvalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi, tupakka ja jopa huumeet on jo tuttuja tytöllesi. Meillä on 14 v tyttö ja omaan huoneeseen ei saa tv:tä ei tietokonetta... vaikka niin olisi muilla
Miten läksyt tehdään yhdessä, jos kirjoja ei näy kotona eikä läksyä ole kuuleman mukaan tullut? Miten pakotat kirjoittaman, jos lapsi ei ota kynää käteen.
Jos niitä kirjoja ei ole, tehdään jotain muuta. Aina siellä koulussa on jotain "opiskeltu", jota voidaan sit kerrata, jos kerran kirjoja ei "ole". Sitäpaitsi niitä etsitään (Missä ne sit on, jos ei kotona - ylkoululaisilla ei ole koulussa pulpettia. Kannattaa etsiä kirjat jo ihan senkin takia, että hukkuneet kirjat pitää keväällä korvata.) Jos tosiaan ei löydy, keksitään itse joku asiaan liittyvä tehtävä, joka tehdään kuitenkin, "kun kerran oppimisessa on vaikeuksia".
ja jos ei ota kynää käteen niin sä istut siinä vieressä koko illan kuitenkin. Odotat, että ottaa kynän käteen.Lässytät, että pitää ratkaista tämä sun kirjoitamisen kriisi, pitää siis varmaan harjoitella lisää, käyt läpi kirjoittamisen tekniikoita ja aineiden rakenteita "että toinen pääsis alkuun". Pääasia, että istut siinä ja "autat" kunnes toinen luovuttaa. Sinä et luovuta.
Ja tämän sanon myös "vaativaluontoisen" lapsen vanhempana, joka on ollut samassa tilanteessa ja kahlannut sen läpi. Älä luovuta.
Juu tosi on, että et sitten sen parin viikon aikana, minkä tämä kestää, pysty tekemään mitään muuta. Mutta sitten et. Älä silti luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei (ainakaan vielä) omaa kokemusta ihan tuollaisesta (toki vastustamisesta ja tiuskimisesta on), mutta tsemppaan sinua jaksamaan. Suunnitelmasi kuulostavat järkeviltä, osoita vaan tiukkaa välittämistä. Ja sitten välillä voit toivottavasti palkita.
jos terkkari on sitä mieltä ollut, että olet liian tiukka, luulen että tyttäresi on aika reippaasti liioitellut rangaistuksistaan ja sinun vaatimuksistasi. Jospa todella soitat terkkarille ja kysyt mitä lapsesi on hänelle puhunut? Nuoret kokevat kaikki pienetkin vanhemmilta tulevat vaatimukset ja rangaistukset elämäänsä rajoittavina. Tuossa iässä vanhemmat ovat "kalkkiksia, jotka eivät ymmärrä mistään mitään". Vanhetessaan huomaavat kyllä, että vanhemmat oli sittenkin oikeassa ja ovat kiitollisia saamastaan kasvatuksesta.
t. omaa (todella hankalaa) murrosikäänsä muisteleva, oli se äiti sittenkin useimmiten oikeassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ehkä sen verran voisit höllentää, että jos koulussa on mennyt tosi, tosi huonosti, et ala odottaa liian suurta muutosta vaan asteittain parempaa toimintaa. Eli jos joku yksi myöhästyminen viikkoon sattuu, mutta aiemmin niitä oli 15 ja lisäksi vielä käytöshuomautuksia, niin en nyt ihan palkkiotta jättäisi. Voisiko aluksi seuranta-aika olla ihan vaan yksi päivä, ettei tunnu liian vaikealta, kun homma on selvästi jo lähtenyt lapasesta.
Jos ei homma muuten toimi, niin kova kovaa vastaan. Sinnikkyyttä varmasti vaaditaan paljon, tsemppiä!
Ja varmaan toimisi tuo jonkun mainitsema "vierihoitokin" ;) Kun teini tajuaa, ettei äiti ja/tai isä aio luovuttaa ennenkuin homma toimii, niin luovuttaa kyllä jossain vaiheessa. Ja jos pystyy, voisi olla myös tehokasta kulkea yhdessä teinin kanssa kouluun yhdessä ja olla vaikka vastassa koululla ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika oli siinä 14-15v iässä. Kaikki etuudet kannettiin huoneesta pois ja niitä sai sitten takaisin kun hommat alkoivat toimimaan. Nuoren pitää jossain vaiheessa tajuat, että elämässä on myös velvollisuuksia, ei pelkkiä etuuksia.
Toimi ainakin meillä.
Jos ei homma muuten toimi, niin kova kovaa vastaan. Sinnikkyyttä varmasti vaaditaan paljon, tsemppiä!
Ja varmaan toimisi tuo jonkun mainitsema "vierihoitokin" ;) Kun teini tajuaa, ettei äiti ja/tai isä aio luovuttaa ennenkuin homma toimii, niin luovuttaa kyllä jossain vaiheessa. Ja jos pystyy, voisi olla myös tehokasta kulkea yhdessä teinin kanssa kouluun yhdessä ja olla vaikka vastassa koululla ;D
Eli vietiin teiniä kouluun kuin pientä ekaluokkalaista ja haettiin myös. Se oli suorastaan vitun rankkaa vaihetta, ja mä jouduin joka kerta omalla hakuviikollani ottamaan töistä palkatonta vapaata, mutta pakko mikä pakko. Miehen kanssa päätettiin, että tämä nyt vaan tehdään. Koulussa opet ja kuraattori olivat hyvin yhteistyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-iästä, mutta sen verran tutultu tuo kuulosti, että ehdottomasti ottaisin käyttöön tuon jonkun ehdottoman "vierihoidon". Käyttäydyin siis ihan samalla tavalla, lisäksi pöllin rahaa (en lompakoista), mutta takkien taskuista ja muista sellaisista paikoista, joista porukat ei pitänyt niin vahtia. Joskus äiti huomasi, joskus kiistin ja joskus myönsin - ihan vain vittuillessani. Rahat käytin viinaan ja tupakkaan. Huumeita en käyttänyt, mutta kyllä niitäkin kaveripiirissä oli.
Nyt vasta itsekin vanhempana olen tajunnut miten rankkaa kaikki oli vanhemmilleni, mutta myös sen, että tein kaikkeni vain saadakseni huomiota, turvaa ja rakkautta - sitten näitä haavoja paikattiin terapiassa aikuisiällä. Luultavasti olisin laittanut kampoihin oikein kunnolla tuosta vierihoidosta, mutta jos vanhempani olisivat seisseet sanojensa takana, niin pakkohan se olisi ollut taipua siihen. Tiedä sitten miten se olisi mun nuoruuttani muuttanut, ehkä kuitenkin olisin kokenut turvaa ja rakkautta, ettei niitä olisi sitten tarvinnut hakea ties minkälaisista poikaystävistä ja lyhyistä seksisuhteista.
Toivottavasti saatte nuorenne "aisoihin" ennen kuin on liian myöhäistä.
vaikkei teini sitä tietenkään ymmärrä.
Mun esikoinen täytti 17, ja vähitellen ollaan päästy helpommalla, mutta kolme tätä edeltävää vuotta on olleet yhtä huutoa ja tappelua. Eikä meillä ole edes ollut mitään päihdejuttuja tai kouluvaikeuksia.
Eli kai se tyttö on oirehtinut jo aikaisemminkin?
Meillä alkaisi ällöttävä äiti-lapsi -kuuri, jonka aikana ne läksyt tehdään yhdessä (kyllä, äiti valvoo vierellä kuin ekaluokkalaista) ja kotityöt tehdään yhdessä. Kavereitten kanssa ei mennä minnekään, nettiyhteyttä ja kännykkää yhteensä max tunti illassa. Muille ei tiuskita eikä huoneeseen linnoittauduta murjottamaan,
Eli lapsen yli hyökyy sellainen välittämisen aalto, että hän tuekhtuu siihen. Ei rangaistuksia, ei huutoa vaan yhteistä tekemistä. Joo, ei se lapsi tähän suostu noin vain, mutta ei anneta vaihtoehtoja. Terve lapsi pärjää ilman kavereita illat ja viikonloppunakin olett yhdessä.