Mulla on nyt vanhemmuus hakusessa, auttakaa!

Sano siinä vaiheessa kun alkaa raivota, että nyt olet selvästi vihainen, mene omaan huoneeseesi rauhoittumaan, ja jutellaan kun olet rauhoittunut.



Ja jos alkaa riehua ja paiskoa, sano että se ei käy ( paitsi jos nyt mikään ei mene rikki ja tule mitään jälkiä seiniin tms. saa kai sitenkin kiukkuaan purkaa) ja laita jätkällä jäähypenkki, jossa saa nakottaa kunnes rauhoittuu.



Mutta jos kaveri istuu jossain rauhoittumassa, älä silloin käy siinä vieressä selittelemäss yhtään mitään! Et siis siinä selitä mitään että voi petteri kun sä nyt sait hepulit ja siksi sä nyt siinä istut ja ei saa saada hepuleita.



Keskustelua vasta kun tyyppi on saanut itsensä kasaan.

Tota nöyryytystä ei enää suositella missään noin vanhalle.



Oma huone tai kännyä pois, koneet pannaan, kotiarestia (ei kavereille/kaverit teille), viikkorahat pois tai mitä te nyt teette.



Pitää ymmärtää että tuossa iässä lapselle tulee vielä uhma. Kun lapsi on taitteessa kasvaa isoksi ja on silti pieni.



Kerro lapsellesi että saa olla vihainen mutta tavaroita ei paiskota.



Minusta on ikävää ettei toista huomioi. Miksi lapsen ongelmia ei käydä läpi vaan vaihtaa puheenaihetta? Et itse tälläsestä hermostuisi?



Naapureitten takia ei tartte olla hiljaa. Riidat kuuluu osana elämää. Sinä et opeta lastasi ja koitat tukehduttaa häntä.



Sinun lapsi on oma itsensä ja sinun homma on tukea häntä kasvamaan, ei koittaa kantaa noin isoa lasta jäähylle. PITÄÄ sinun ymmärtää että asioita käydään läpi.

Sun poikasi tulee vielä aika monta vuotta paiskomaan ovia ja kiljuu jos et ymmärrä tätä; sun lapsi on tunteellinen olento jolla on oikeus tunteisiin ja lapsen täytyy saada oppia kertomaan asioistaan, ikävää että olet tollanen.

Kuvittele itsesi lapsesi tilalle.

Kunnon yöunet.

Lisäksi lapsen aitoa kuuntelemista. Kauheaa jos toisella mieli myllertää ja äiti vain kääntelee päätään, eikä halua kuunnella. Raivostuisi siitä aikuinenkin.



Anna räyskyttää, mutta älä anna asiassa periksi. Sen jälkeen tulee yleensä puhdistava itku ja esille se syykin, miksi kiukutti.

minä laitoin kyllä omaani jäähylle, mutta onneksi uhma ei kestänyt kovin pitkään, maks 6 vkoa. Koeta kestää!

minä laitoin kyllä omaani jäähylle, mutta onneksi uhma ei kestänyt kovin pitkään, maks 6 vkoa. Koeta kestää!

siis huomioin lapsen kiukut ja vastaan hänen kysymyksiin.



Esim. pitää tulla ulkoa sisälle. Huudan monta kertaa tule kotiin ja toinen juoksee vain ympäri pihoja eikä tule. Kun vihdoin tulee, kiukkuaa ja huutaa miksi piti tulla kun ei halunnut. Selitä miski pitää tulla, meillä on nyt ruoka. Seisoo eteisessä, huiskii kurahanskoillaan ja huutaa että minä en ainakaan syö.



Sanon että voit mennä ulos taas ruuan jälkeen mutta nyt syödään. Yritän kysellä mitä touhui ulkona, kenen kanssa leikki tms. Tälla tavalla siis yritän viedä huomiota siitä kiukusta.



Huutaa edelleen eteisessä että en syö. Sanon että riisu vaatteesi ja tule katsomaan mitä ruokaa on laitettu. Juttelen samalla että voit jatkaa leikkeijä heti ruuan jälkeen, ja tule juttelemaan mitä pihalla oli ja oliko kivat leikit ja mitä kaikkea ehdit vielä tekemään tänään ja onpas kivaa kun on massu täynnä niin jaksaa leikkiä paremmin. tms.



Huutaa, ei riisu, kiukuttelee. Menen ja riisun ne hiton vaatteet koska pyöriin eteisessä kuraisena ja kaikki paikat on kurassa. Huutaa ja itkee, en syö. Sanon että ei tarvitse, ole ilman mutta pois sieltä eteisestä huutamasta.



Sanon että nyt suu kiinni, ei ole mitään aihetta huutaa ja tapella, kaikilla on ruoka ajat ja meillä syödään nyt. Poika ei rauhoitu, paiskoo ovia ja huutaa. Kun en enää muuta keksi, istutan penkille meidän viereen ja käsken rauhoittua.



Siinä rauhoittuu, itkee, ja sanoo että onkin nälkä.

ja sinun on vanhempana se kestettävä ja johdatettava lapsi turvallisesti pois vaikeasta olotilastaan.

Pysy itse rauhallisena, ota katsekontakti, puhu lapselle, rauhoita tämä. Ovien paiskominen ja esineitten heittely ei ole sallittua, mutta huutaa saa ja vaikka jalkaa polkea. Opeta lapselle hyväksyttävät tavat purkaa kiukkuaan.

Tuon ikäinen pysyy vielä hyvin holding-otteessa, pidän sitä aina parempana vaihtoehtona kuin jäähylle laittoa. Mielestäni jo ajatus jäähystä on nöyryyttävää.

Ryhdy tekemään lapsen kanssa mukavia asioita, ottakaa yhteinen harrastus tai menkää vaikka mäkkärille kerran viikossa.

Lapset ovat mestareita vaistoamaan, viihtyykö vanhempi heidän kanssaan vai ei.

Pallo on sinulla, muuta omaa ajatusmaailmaasi ja anna lapsellesi myönteisiä kokemuksia seurassasi olemisesta.

Onko lapsi jotenkin turvaton, ei tiedä, mitä häneltä odotetaan. Mitä isä tekee noissa tilanteissa?

Pelisäännöt selviksi jo ennen ulos menoa:

ruoka on tiettyyn aikaan ja se syödään. Aivan perusasioita.

Mitähän lapsi pohjimmiltaan kiukuttelee, vai onko tuo opittu tapa ulkoilun ja ruokailun suhteen.

isä on noissa tilanteissa yleensä töissä eli ei ole kotona.



Teemme lapsen kanssa paljon kaikkea, käydään lasta kiinnostavissa paikoissa, askarrellaan, luetaan, otan lapsen kotitöihin mukaan ja muutenkin ollaan paljon yhdessä. Kodin ulkopuolella on hoidossa 3h päivässä.



Haluan tehdä lapsen kanssa kaikkea ja käydäänkin eri paikoissa, hänen kanssaan on ilo käydä ihmisten ilmoilla koska on hyväkäytöksinen ja kiltti, siis kodin ulkopuolella.



Mutta kotona riehuu. Tottakai lapsen pitää päästä purkamaan turhautumistaan ja kiukkuaan joskus, mutta että se kiukku on joka päiväistä jostain pikku asiasta vänkäämistä ja sen päälle hirveetä huutoa. Tavaroita ei paiko mutta ovia kyllä. Sen kiellän tietysti.



En tiedä miten lapsi voisi olla turvaton ettei tiedä mitä häneltä odotetaan jos sanon 4 kertaa että nyt syömäään, on ruoka-aika ja edelleen vinkuu eteisessä kuravaatteet päällä eikä tule. Miten ei voisi tietää mitä tulee tehdä??



Pelisäännöt tehdään JOKA KERTA selviksi ennen ulos lähtöä, ruoka on silloin ja silloin, kerron vielä noin 10 min ennen ruokaa että kohta sisälle ja sitten kun sen aika tulee niin ei mitään vaikutusta.

aio poikaan käyttää, siihen ei ole tarvetta eikä sitä muutenkaan suositella kotikäyttöön.

että olet todellakin hukassa ja epävarmuutesi lietsoo lasta ahdistuneeseen käytökseen.



Välttelet tilanteita, pelkäät niitä, ahdistut niistä, saman tekee poika, reagoi tosin toisella tavalla.



Koska tuo lässytys ei toimi, ota johtajuus käsiisi. Sinä asetat rajat ja säännöt ja niitä noudatetaan.



Meillä on hyvin voimakasluontoinen 7.vuotias poika, joka uhmaa ja raivoaa ja kiukuttelee. Saa kiukutella ja huutaa, mutta kun aikuiset käskee jotakin tekemään niin sitten sitä noudatetaan.



Jos ei suostu tulemaan ruokapöytään, hänet tuodaan sinne. Jos ei suostu syömään, poistuu pöydästä ja seuraava tarjoilu on seuraavan ruokailun aikaan. Jos ei suostu siivoamaan, otan kädestä kiinni ja ohjatusti pakotan hänet siivoamaan. Kun minä tai isänsä käskee, sitä noudatetaan, hyvällä tai pahalla.



En minä anele, en jätä rauhaan, vaan valvon että ohjetta noudatetaan.

Hei



Nyt kun kerroit enemmän, miten toimit, niin kuulostaa musta siltä, että sulla on asiat hyvin hallussa.



Ehkä nyt vaan joudut kestämään pojan raivoamisen, olisiko ikään kuuluvaa uhmaa?



Mitä voit vielä tehdä?

- Kuunnella ja sanoittaa tunteita.

- Tehdä raivoamiselle rajat. "Näen, että sua harmittaa, mutta meillä ei kerta kaikkiaan saa huutaa toisen korvan vieressä, paiskoa tavaroita..." "Äiti menee nyt hetkeksi omaan huoneeseen, tule juttelemaan sitten kun haluat."

- Jos ruokapöytään ei millään tule kehotuksista huolimatta, sano että lautanen lähtee 10 sekunnin kuluttua pois.

- Oisko se 4 kertaa yhdestä asiasta sanomista vähän liikaa? Varmistu, että lapsi kuulee jo ekasta kerrasta. Ota katsekontakti lapsen tasolla.

- Yritä olla hermostumatta. Älä ahdistu lapsen huudosta. Älä yritä estää kohtauksia. Mutta tee rajat sille, mitä sinä itse kestät.

- Unohda jäähyt ja muut rangaistukset.

- Perusasiat kuntoon. Varmista, ettei nälkä kasva liian suureksi ennen päivällistä tai lounasta. Vähennä sokerin käyttöä. Vähennä tv:n katselua. Tai ainakin kokeile hetki, onko näillä vaikutusta.

- Kuuntele lasta ja anna lapsen kertoa, miten hän itse haluaa, että häntä varoitetaan ennen ruokailua. Tehkää säännöt yhdessä ja sopikaa "rangaistukset" yhdessä. Jos päätät jonkun säännön itse, pidä siitä kiinni, äläkä lipsu vain sen takia, että lapsi kiukuttelee.



Onnea. Kuulostat lasta hyvin kunnioittavalta äidiltä. Kokeile kuitenkin vielä ylläolevia neuvoja.

Sitä pitää vain jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. Kärsivällisesti samalla kaavalla päivästä toiseen. Uhmat tulevat ja menevät.



Terveisin se 5-vuotiaan "Mutta kun mä haluun" -aloituksen tytön äiti, joka ei itse asiassa ole lainkaan huolissaan mistään uhmakohtauksista. Neljän lapsen kokemuksella uskallan sanoa, että rajat pitää asettaa ja tehdä selviksi. Huutoa pitää jaksaa kuunnella, mutta ei esim. ruokapöydässä tai olohuoneessa, vaan lapsen voi passittaa vaikka omaan huoneeseen raivoamaan. Aikanaan se menee ohi.

Tuo on hyvä että sovitaan rangaistukset yhdessä jos lipsuu säännöistä. Ja muutenkin ottaa asiaa puheeksi silloin kun ei ole kiukku päällä.

uhmaikäinen, sen vuoksi kysyn neuvoja koska olen itsestäni epävarma (mikä varmaan näkyy pojalle) että en oikein tiedä mikä on se kaikkein paras keino reagoida noihin kohtauksiin.



Ja todellakin yritän pysyä rauhallisena ja mulla on lehmän hermot mutta kyllä se jossain kohtaa alkaa itseäkin harmittamaan kun ei jaksa sitä kiljumista kuunnella kun on kaikkensa yrittänyt.

Ja olen ehkä vähään sitä mieltäkin että ei äitiäkään voi kohdella ihan miten tahansa eli just vaikka huutaa siihen korvaan.



Mutta näillä ohjeilla mennäään ja kaipa tuo uhma joskus helpottaa :)

ala välitä näistä ihme kommenteista joita olet saanut. Yritä vaan kestää lapsen vinkumista, kyllä se kohta helpottaa.



ja vielä jäähypenkistä; mä en mitenkään voi ymmärtää kuinka joku pitäisi holdingissa tervettä lasta uhman takia mutta ei käytäisi jäähyä koska pitää sitä nöyryyttävänä? Se pakkokiinnipitäminen vasta nöyryyttävää on noin isolla lapsella.

että toimit juuri niinkuin pitääkin. Poika kokeilee kuka on kuka ja yrittää pomottaa. Mielestäni et voi enempää tuossa tilanteessa tehdäkään, pysy tiukkana ja odottele että vaihe menee ohi... tsemppiä!

ensiksi empatiaa. Eli kun lapsi aloittaa kiukuttelun siinä eteisessä, sanot: Sua taitaa harmittaa ihan kauheasti kun piti tulla kesken leikin sisälle. Mä ymmärrän sen oikein hyvin, kaikkia harmittaisi, onhan se kurjan tuntuista.



Sitten voit vähän kehua: Hyvä kun kuitenkin tulit. Se tuntui varmaan vaikealta, mutta pääasia että päätit kuitenkin totella.



Vasta sitten siirryt seuraavaan vaiheeseen eli ratkaisuun: Annapa kun autan noi vaatteet pois, niin pääset nopsaan syömään ja takaisin ulos.



6-vuotias on murrosiässä siinä mielessä että sirtyy pienestä isojen maailmaan. Kiukun hetkellä häntä kannattaa kohdella kuin 3-vuotiasta - auttaa vähän enemmän eikä vaatia "ison pojan käytöstä". Äläkä pelkää, ei se jää päälle eikä hidasta lapsen omatoimiseksi oppimista. Sen sijaan pieni lisäempatia ja huomio helpottaa elämää ihan kummasti.

yksi mitä voisit ehkä kokeilla on poistua paikalta siinä vaiheessa kun rähjääminen alkaa. Toimii meillä parhaiten keskimmäisen kanssa, kun asia on ilmoitettu, siihen on turha jäädä kuuntelemaan rähjäämistä, hermostuttaa pojan vaan entisestään.

ensiksi empatiaa. Eli kun lapsi aloittaa kiukuttelun siinä eteisessä, sanot: Sua taitaa harmittaa ihan kauheasti kun piti tulla kesken leikin sisälle. Mä ymmärrän sen oikein hyvin, kaikkia harmittaisi, onhan se kurjan tuntuista. Sitten voit vähän kehua: Hyvä kun kuitenkin tulit. Se tuntui varmaan vaikealta, mutta pääasia että päätit kuitenkin totella. Vasta sitten siirryt seuraavaan vaiheeseen eli ratkaisuun: Annapa kun autan noi vaatteet pois, niin pääset nopsaan syömään ja takaisin ulos. 6-vuotias on murrosiässä siinä mielessä että sirtyy pienestä isojen maailmaan. Kiukun hetkellä häntä kannattaa kohdella kuin 3-vuotiasta - auttaa vähän enemmän eikä vaatia "ison pojan käytöstä". Äläkä pelkää, ei se jää päälle eikä hidasta lapsen omatoimiseksi oppimista. Sen sijaan pieni lisäempatia ja huomio helpottaa elämää ihan kummasti.

t. no 13