Selittäkää lapsettomalle yks juttu lapsista,

Mäkin tota olen joskus miettinyt, että miksi sitä on niin onnellinen kun vauva menee nukkumaan.. Mutta niin se vaan on, että välillä on kiva saada omaa aikaa, eikä nukkumisen aikana ainakaan tarvii tuntee syyllisyyttä tai huolta vauvasta.



Vauvan kanssa on toki ihanaa myös hereillä, ja moni edellä vastannut on selittänyt asiaa tosi hyvin. Yksi mikä tuli mieleen vielä: ihmiset haluavat omia lapsia ja perheen ja elämää ympärilleen. Jotta saat ne isommat lapset/teinit/aikuiset lapset niin pitää elää myös se pikkulapsiaika, jolloin on vähän rankempaa.



Itsellä on vasta yksi vauva, mutta haluaisin toisen lapsen aika pienellä ikäerolla. Olen ajatellut, että se aika kun on vauva ja taapero talossa on varmasti tosi rankkaa, mutta että sitten kun molemmat olisivat isompia, niin elämä muuttuu helpommaksi.



Osanotot 29, minkä ikäisenä sun lapsi kuoli? :(

ensisijaisesti lapsia vaan jälkeläisiä. Koen että pienten lasten kanssa on niin rankkaa, että oikeastaan odotan sitä että kasvavat isoiksi. Niin kauan kun lapsi on aivan kiinni minussa, tulen varmasti aina arvostamaan sitä omaa aikaa ja sitä lapsen uniaikaa. Tämä meidän lapsi on myös todella vähä-ja huonouninen. Tosin, kun lapsi nukkuu tai on hoidossa, alan usein katsella hänen kuviaan ja kaipaamaan. Ihminen on kummallinen.

Niin se on etta kylla sitaa omaakin aikaa tarvitsee, vaikka lastan kanssa olisi kuinka hauskaa.



Olen jotenkin tosi onnellinen, kun on lasten kanssa ollut puuhakas paiva (esim ollaan ulkoiltu, kayty uimassa, leivottu ja koko paiva on ollut taynna lapsiperhe hyorinaa ja pyorinaa) ja sitten illalla kun vasyneet lapset nukahtaa ja saa kapertya hetkeksi miehen kainaloon sohvalle, niin olo on tosi hyva ja onnellinen.



Silloin se hetki tuntuu jotenkin isolle asialle vastapainona sille kaikelle puuhalle.



Jos ei lapsia ja sita puuhakasta paivaa olisi tuskin nauttisin samalla tavalla tuollaisesta tavallisesta pikku hetkesta.

Mutta toisaalta se menee niin, että kun lapsi nukkuu hyvin on hän herättyään niin hyvällä tuulella. Ja kyllä meillä usein tekisi mieli herättää lapsi kun hän vetelee 3 tunnin päiväunia. Ja onhan siinä sekin, että kun 24/7 olet lapsen kanssa niin se levähdystauko on paikallaan ja oma aika on ihanaa.

Odotan kyllä useasti sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan, mutta en sanoisi olevani silloin kaikkein onnellisin, levännyt ja rentoutunut kyllä.



Toisaalta sitä omaa aikaa ennen lapsia oli niin runsaasti, että siihen turtui. Nyt se vähäinen oma aika tuntuu luksukselta ja sitä osaa oikeasti arvostaa.



Onnellisin olen silloin kun koko perhe herätään vkl-aamuisin yhdessä, hassutellaan ja vähitellen aloitetaan uusi päivä.

eikä myöskään ainoa sellainen.



Lapset on kivoja ja niiden kanssa on hauskaa, mutta niiden kanssa on myös raskasta. Luulis sun tietävän, jos olet lapsia hoitanut.



Mun mielestä ihminen tarvii vähän kaikkea. Itse olisin onnellisin, jos voisin olla päivässä pari tuntia töissä, pari tuntia yksikseni, pari tuntia lasten kanssa, pari tuntia miehen kanssa, pari tuntia kavereiden kanssa. Liika on liikaa täytekakkuakin.

Työstään nauttiva ihminenkin nauttii jossakin vaiheessa lomasta tai uneen vaipumisesta. Silti se ei sulje pois sitä, etteikö lapsen kanssa olisi ollut hereillä ihanaa.



Tajuat tämän varmasti, kun hetken mietit.



Ja käyhän tämä provosta, jos on oikein tylsää. Eiks Tuksullakaan ole mitään uutta?

lapset on ihania, omaani en vaihtasi mihinkään vaikka vikisee ja valittaa enemmän ku laki sallii.



nämä on ehkä sellaisia juttuja joita ei osaa selittää ja lapseton sitä ei voi tietää. mä luulen että harva on kuitenkaan sitä mieltä että olisi ihan sama jos niitä ei olisi koskaan tehnytkään.

lapseton ei kaikkea ymmmärrä eikä tavikkaan lapsellisten elämästä.

(tai jos ei ole, niin kuvittele sellainen).



Sinulla on töissä ihanaa, mukavat työkaverit, saat työstäsi henkistä ja älyllistä tyydytystä. Saat touteuttaa itseäsi. Se tuottaa sinulle iloa. Eikö silti ole ihana lähteä kotiin ja levehtää illalla tai olla jopa lomalla hieman pitemmän aikaa? Tehdä välillä jotakin ihan muuta. Sitten sitä jaksaa taas iloita omasta työstään. Ilman taukoja ilo työstä katoaa nopeasti.

”Odotan kyllä useasti sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan, mutta en sanoisi olevani silloin kaikkein onnellisin, levännyt ja rentoutunut kyllä.”



OK, tämä ei sitten päde suhun, mutta moni kyllä on mulle sanonut, että se on päivän paras hetki kun lapset nukkuu. Tai hehkuttaa esim. facebookissa monta päivää etukäteen sitä, että saa olla jonkun illan yksin kotona kun mies ja lapset on pois.



”Lapset on kivoja ja niiden kanssa on hauskaa, mutta niiden kanssa on myös raskasta. Luulis sun tietävän, jos olet lapsia hoitanut.”



Joo, tiedän oikein hyvin tuon rankkuuspuolen, mutta olen tästäkin keskustellut ihmisten kanssa ja kaikki tuntuu olevan sitä mieltä että ”se on ihan eri asia omien kanssa”.



”Mun mielestä ihminen tarvii vähän kaikkea. Itse olisin onnellisin, jos voisin olla päivässä pari tuntia töissä, pari tuntia yksikseni, pari tuntia lasten kanssa, pari tuntia miehen kanssa, pari tuntia kavereiden kanssa. Liika on liikaa täytekakkuakin.”



Aivan, joo, ymmärrän. Tuntuu vaan, että toisilla se hetki ilman lapsia on nimenomaan se paras hetki, toivotaan että lapsi nukkuu tosi pitkät päikkärit ja menee illalla aikasin nukkumaan, että saa olla mahdollisimman pitkän ajan ilman niitä lapsia… Ymmärrän toki, jos on sellaset lapset jotka ei nuku koskaan, että sitä vähää omaa aikaa sitten arvostaa eri tavalla.



ap

kuin että varsin mukavia tällaiset aloitukset, joissa vilpittömästi ja ilman jo valmiiksi aggressiivista asennetta kysytään asiaa, josta haluaa tietää. Ja vastaukset jopa tyydyttävät kysyjää ja ne asiallisesti perustellaan. :)



Harvinaista herkkua tällä palstalla! :)

”Odotan kyllä useasti sitä omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan, mutta en sanoisi olevani silloin kaikkein onnellisin, levännyt ja rentoutunut kyllä.”

OK, tämä ei sitten päde suhun, mutta moni kyllä on mulle sanonut, että se on päivän paras hetki kun lapset nukkuu. Tai hehkuttaa esim. facebookissa monta päivää etukäteen sitä, että saa olla jonkun illan yksin kotona kun mies ja lapset on pois.

Olen kyllä aina innoissani jos saan omaa aikaa ja odotan sitä kovasti. En silti ole silloin onnellisimmillani. Lähinnä se on kivaa kun se on erilaista ja poikkeavaa.

Onnellisuus tulee itselleni siitä, että saan kokea monipuolisia asioita, lasten kanssa olemisen ja rauhallisen iltapalan kahdestaan miehen kanssa.

lomalla voi silti olla onnellisempi, vai mitä?

Suomalainen haluaa olla rauhassa ja on onnellinen, saadessaan olla rauhassa ja yksin.



Yritäpä selittää tämä jollekkin afrikkalaiselle, eivät ymmärrä millään!

Hoidan lapsiani 3 v ja 1 v kotona.



Aamulla 1 v herää 5:30. 3 v herää klo 7.



Vanhempi ei nuku päiväunia lainkaan, nuorimmainenkin vain yhdet 1,5 h unet, jonka aikana hoidan esikoista.



Kun lapset menevät nukkumaan klo 19, olen tehnyt noin 14 tunnin työpäivän putkeen ilman yhtään taukoa. Ja omille vanhemmille lapset uskaltaa kiukutella ja uhmitella ihan eri tavalla kuin vieraille, eli senkin puolesta väitän, että on rankempaa kuin että hoitaa vieraita lapsia, jotka ei uskalla saada pahimpia itkupotkuraivareita.



Eli kun saan ainoan oman aikana klo 19 -> todellakin nautin siitä. Ihan mielenterveyden kannaltakin oma tauko ja oma latautumishetki, jolloin ei tarvitse palvella yhtään ketään, on tärkeää. Eikä se poissulje sitä, etteikö lapset olisi tärkeitä ja etteikö niitä olisi halunnut! Jotkut äidit vain hoitavat pääsääntöisesti yksin lapsensa ja kyllä siinä on oikeutettu saamaan lepohetkensä.

eikä myöskään ainoa sellainen. Lapset on kivoja ja niiden kanssa on hauskaa, mutta niiden kanssa on myös raskasta. Luulis sun tietävän, jos olet lapsia hoitanut. Mun mielestä ihminen tarvii vähän kaikkea. Itse olisin onnellisin, jos voisin olla päivässä pari tuntia töissä, pari tuntia yksikseni, pari tuntia lasten kanssa, pari tuntia miehen kanssa, pari tuntia kavereiden kanssa. Liika on liikaa täytekakkuakin.

en minä. Esimerkkikin on itsestäsi, joten millä perusteella rinnastat omat negatiiviset ajatukset lapsen vanhempiin ja oletat heidän ajattelevan samoin kuin sinä? Ihan normaalia, että lapseton noin tuntee ja hyvä, ettet niitä lapsia ole tuolla asenteella tehnytkään. Minulle aika/elämä lasten kanssa on aina tärkeää riippumatta siitä, mitä he tekevät (leikkivät, syövät, nukkuvat...).

Lapset on elämän paras asia, mutta silti olette onnellisimmillanne silloin kun lapset nukkuu? Jos lapset ovat se suurin ilon ja onnen lähde, luulisi että paras hetki päivässä on se kun saatte leikkiä ja puuhailla lasten kanssa, ei se kun lapset nukkuvat! En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Itse olen hoitanut lapsia paljon, ja toisten lapsia hoitaessani parasta on todellakin ollut se, kun lapset nukkuvat, mutta yhtä ihana hetki on se, kun saa lähteä hoitokeikan jälkeen omaan kotiin, jossa ei ole lapsia :) Siispä, jos ette viihdy lastenne kanssa, ettekö sitten olisi onnellisempia, jos ette olisi tehnyt lapsia ollenkaan?

lapsi nukahtaa/nukkuu sylissäni. Ja varsinkin jos se sattuuu hymyilemään siinä. Ja se on sen arvoista, että hoitaa lasta koko päivän.



Ja herätessään lapsi hymyilee kun sen luokse tulee, joten eipä haittaa vaikka lapsi olisikin vähä rasittava pitkin päivää.

Ymmärrän jo vähän paremmin tätä asiaa ja sain uusia näkökulmia.



Lisääkin saa mielellään kommentoida :)

se määrä rakkautta ja herkkyyttä mitä pienet lapseni ovat mun elämääni tuoneet on mittaamattoman arvokasta. Minä olen parempi ihminen kun olen saanut tulla äidiksi ja tuossa on varmaan suurin syy miksi olen nyt onnellisempi kuin ennen.