Onko kukaan täällä onnellinen pienituloisena?

Enimmäkseen. Lapsi saa harrastaa rakasta lätkäänsä, minulla on hyviä ystäviä ja se tärkeäkin.



Ollaan terveitä ja meillä on yleensä hauskaa yhdessä. Työpäivät ovat yleensä kahdeksan tuntia, joten ehdin olla osallisena lapsen harrastuksessa ja vielä tehdä vapaaehtoistyötä.



Ja matkustamaankin päästään toisinaan ulkomaille, se on yksi parhaita asioita joita tiedän.



Toki sitä joskus miettii, että olisi kivaa, kun ei tarvitsisi joka lanttia laskea, mutta toisaalta tämä on eräänlaista selviytymisleikkiä.



Köyhän halvat huvit:D

Olin 10 vuotta kotiäitinä (kotihoidontuella) ja monessa asiassa säästimme, että se oli mahdollista. Onnellinen olin, ja niin oli mies ja lapsetkin!



Nyt on tulot vähän kasvaneet, kun olen töissä, mutta viisilapsisessa perheessä rahaa ei ole mitenkään hirveän paljon silti. Edelleen onnellinen perhe olemme. ;-)

Rahat riittää kaikkeen tarpeelliseen, mutta emme tee esim. ulkomaanmatkoja tai harrasta ravintoloissa syömistä mieheni kanssa kuin pari kertaa vuodessa. Näin esimerkiksi.



Näistä olen iloinen: aviomies, jota rakastan. Terveet ja suloiset lapset. Kaksi sydänystävää, paljon hyviä kavereita. Pari edullista harrastusta, miehellä myös. Nautin työstäni ja työkavereistani. Ja anoppikin on mukava! :)

tai ainakin vähemmän velkaa.



Joustava työ, aikaa rakkaalle lapselle, mukava asunto ja assuinympäristö, ystäviä jne.



T. Työssäkäyvä yh

Täällä myös yksi onnellinen!!

Ja hyvää elämää olen elänyt. Ja kaikkea mitä tarvitaan löytyy.

onnellinen avioliitto, kaksi tervettä lasta, kaunis uusi omakotitalo, molemmilla vakkarityöt ja kerta vuodessa lomaillaan thaimaassa tms. koko perheen voimin :)

onnellinen avioliitto, kaksi tervettä lasta, kaunis uusi omakotitalo, molemmilla vakkarityöt ja kerta vuodessa lomaillaan thaimaassa tms. koko perheen voimin :)

vai onko teillä perintö?

Mutta hienoa, jos noin voi pienillä tuloilla olla.

onnellinen avioliitto, kaksi tervettä lasta, kaunis uusi omakotitalo, molemmilla vakkarityöt ja kerta vuodessa lomaillaan thaimaassa tms. koko perheen voimin :)

Rahaa kyllä huolisin lisääkin, mutta rahan puute ei poista onnellisuuttani.

Riittää kiva koti ja ruoka.

Lapsetkin on onnellisia.

Onnellisuus on pitkälti kiinni asenteesta.

Rahaa jää säästöön 300e joka kuukausi (1500e käteen palkasta),vaikka olen pienituloinen,en koe olevani köyhä. Omia valintoja,itse asun vielä hetken mielummin vuokralla ja matkustelen ja teen kaikkea kivaa,joskus sitten ostan oman ja siihen meneekin sitten enmpi rahaa.harva hoitaa lainaa,korkoja,vastiketta,remppoja,sähköä ja vettä 650e kk:D

onnellinen avioliitto, kaksi tervettä lasta, kaunis uusi omakotitalo, molemmilla vakkarityöt ja kerta vuodessa lomaillaan thaimaassa tms. koko perheen voimin :)

vai onko teillä perintö? Mutta hienoa, jos noin voi pienillä tuloilla olla.

ei ole perintöjä :D mulla netto 1000-1300e/kk, meihellä 1500-1700e. Katotaan vaan että mihin ne rahat käytetään.

Meillä on tulot pienet ja itse olen vielä hoitovapaalla. Silti en koe, että meiltä puuttuisi jotain! Miehelläni on ollut todella vähän töitä (yrittäjä) ja on saanut joka pennin laskea tosi tarkkaan. Oon onnellinen, kun meillä on hyvä parisuhde (aina ei ole näin ollut, töitä tehtiin ainakin kaksi vuotta), suloiset neljä lasta ja ihana koti. Talomme meni myyntiin, kun miehellä niin vähän töitä, mutta mielestäni se talo ei sitä onnea tuo. Mieluummin tehdään perheen kanssa yhdessä jotain kivaa! Materia ei tuo meille sitä onnea, vaan ihan muut asiat. Lapsilla on pitkäaikaissairauksia, mutta onneksi niidenkin kanssa pärjää. Kiitollinen olen siitä, mitä ne ovat meille opettaneet tässä elämässä. Rahalla kun ei kaikkea voi saada.

Nettotulot on 1100e/kk(siis kaikki yhteensä, myös lapsilisät ja asumistuki)ja se on todella vähän, mutta sillä pärjää ja saa kaiken tarvittavan.



En lottoa, sillä olen varma että suuri omaisuus pilaisi elämäni. Joskus jopa toivon ettei vanhempanikaan voittaisi mitään vaikka lottoavat joka viikko.

Mielenkiintoinen aihe!

. Ollaan terveitä ja:D

kyllä se rikaskin voi olla todella sairas

mulla on paljon sellaista mitä ei muilla ole, vaikkei tilillä olekaan nollia nollan perään.



Mulla on ihanat lapset, ihana parisuhde, mies josta mulle ollaan ihan avoimesti katkria, ihana kämppä ja auto ja järkikin tallella. Lisäksi mahtava suku ja kaikkien kanssa väleillä, kolme ihanaa sisarusta, maailman ihanimmat mammat ja papat lapsillani ja aina saan lapset hoitoon kun/jos siltä tuntuu.



Hyvin pyyhkii.

Tulot on minimaaliset, jos haluaisin, saisin tukiaisina paljon enemmän, mutta velkaa ei ole eikä enää tarvitse ottaa. Asutaan ahtaasti, mutta isompaan ei enää kannata vaihtaa. Lapsetkin tykkää, kun teen vain osa-aikatyötä.



Joskus toki mietityttää, kun ostetaan lauantain erikoisherkut Stockalta ja maksetaan siitä sama kuin viikon perusruuasta Lidlistä, että mitä jos voisi aina elää ajattelematta rahan riittämistä. Mutta olisinko silloinkaan onnellisempi?