Mikä on sinun köyhyytesi/vaurautesi syy?

joka sössii raha-asiansa ja sitä saa olla sitten koko ajan auttamassa, joten vähemmästäkin köyhtyy.

Olen molemmilla kerroilla valinnut aviomiehekseni miehen, joka ei pysty elättämään edes itseään saati perhettä. Ensin elätin opiskelijaa ja sitten miestä, joka menetti kaiken tavallista tuhoisammassa avioerossa ja sitä seurannessa konkurssissa. Kumpikaan mieheni ei ole pystynyt osallistumaan esimerkiksi omistusasunnon hankintaan.

Äiti kannusti opiskelemaan. Pidin koulusta ja pärjäsin hyvin. lisäksi mies on hyvin toimeentuleva.

asunto ja liikaa lapsia.

teen vapaaehtoisesti lyhyempää työpäivää, jotta voin olla lasten kanssa enemmän.

ja vaurauteni syy on suunnitelmallisuus. Olen molempia.

palkkatöissä. Aloitin lasten teon heti koulun jälkeen. Mutta tyytyväinen ole, vaikkei tuota rahaa niin hirveesti olekaan. Talo on kuitenkin oma ja rakkautta täynnä:)

molempien ammatit (ja niihin valintoihin suurin vaikutus on mielestäni ollut kodilla ja sillä kuinka nuoruusikä hoitui)



lasten lukumäärä (jonka sanelee jossain määrin sosiaaliluokka, luulen)



sattuma, joka on tuominnut osan sairaiksi.



Mitä nyt sairaanhoitaja-asentajapari on? Alempaa keskiluokkaa juuri ja juuri?

Kun kaverit peruskoulun jälkeen menivät amikseen tai oppisopimuskoulutukseen, minä menin vielä lukioon ja yliopistoon yhdeksäksi vuodeksi.



Kaverit elivät pätkätöillä ja sossun tuella, minä opintotuella.



Nyt minä tienaan nettona 5000 €/kk ja kaverit edelleen elävät sossun tuella.



Nyt olen heidän mielestään hirveä porvarisika, joka riistää köyhiä. Elämä on valintoja.

ja minä sairastuin n. 6 vuotta myöhemmin



molemmat saaneet potkut (tuotannollisista ja talousellisista syistä)

on omat mokat ja suunnittelemattomuus taloudenhoidossa. siihen kun lisätään avioero ja sitä kautta talouden tulojen puolittuminen niin homma on sinetöity.



eli oma tyhmyys, mitä sitä kieltämään.



mutta suosta noustaan.

järjestelmämllinen urakehitys.



Tosin se lähti käyntiin ihan sattuman kauppaa: oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

jota olen elättänyt jokusen vuoden. Juupa juu.

Rantatontin Saimaalta sain, kun isoisäni maita lohkottiin meille lapsille. Vanhemmat ostivat ensimmäisen asuntoni, jonka myinkin sitten noin 100 000 euroa suuremmalla hinnalla ja sain sijoittaa uuteen asuntoon, josta tein taas voittoa. Myös miehelläni oli oma asunto tavatessamme, joten pesämunaa yhteiseen asuntoon oli asuntojemme avulla noin 600 000 euroa. Olemme molemmat hyvissä ammateissa (lääkäri, hammaslääkäri).

lisäksi jos mietitään pitkälle, niin lapsuuden pahoinpitelyt aiheuttivat tilanteen, jossa jouduin menemään terapiaan siinä vaiheessa nuoruutta, kun olisi oikeasti kannattanut mennä töihin vaikka itku kurkussa.



Hyvähän se on jälkiviisaana.

pelkästään asuntokaupoilla (arvonnousu) ollaan 10 vuodessa netottu n. 500 000e.

häneen tutustuin. Siinä odotellessa ehti kouluttautumaan ja tekemään paljon töitä.

mutta hyvintoimeentulevuuden syy on selkeästi kulutustottumuksissa (vanha mutta hyvin pidetty auto) ja velattomuudessa (aloitettu pikku kämpästä ja vaihdettu aina vähän suurempaan mörskään, joka on sit aina remontoitu itse kodiksi).

Saastojen taitava sijoittelu ja mies jolla samat asiat joten rahatx2.

Money loves money.

Mulla on ollut aina ihan keskivertotulot, mutta se, että on tänkin verran omaisuutta on kyllä sen ansioa, että osaan käsitellä rahaa. Olen saanut omaisuudessa jo kiinni omat vanhempani, joilla kuitenkin yli 30 v enemmän ikää mittarissa.