Nyt olen sen myöntänyt itselleni. Olen epäonnistunut kaikista tärkeimmässä tehtävässäni; äitinä.

Kyllähän normaalikin lapsi on, vaikka olisi TÄYSIN vaipoissa 3- vuotiaana! MITEN TÄMÄ ON KASVATUSKYSYMYS????? Puhutaan lapsen hormooneista!



Puheenkehitys -MITEN se on kasvatuskysymys???????



Tuossa iässä lapset on fyysisiä ja toisilleen läheiset lapset tappelee. Kai sää nyt tajuat että se sun nuorempi joka ei puhu, eikä sen lisäksi IKÄTASON MUKASESTI osaa myöskään riidellä, ei osaa kertoa että harmittaa.



Arvatenkin, olet niin hyvä äiti ettet puhu asioistasi neuvolassa, kasaat paskaa päällesi.



Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Eikä lastenkasvattaja pääse helpommalla elämässään. Tieto varmaan lisää tuskaa, mutta sun lapset on normaaleja ja se on sinun oma pää joka viiraa.

Jospa antaisit heille vapauden kasvaa omina itsenään ilman turhia paineita. Kuulostaa siltä, että ovat stressilapsia, eivät riitä äidille sellaisenaan.

Onko itseltäsi aikoinaan vaadittu samaa ja jatkat nyt kierrettä?

Katkaise se pian, vapauta itsesi ja anna tilaa lapsille. Kaikki alkavat voida paremmin.

Mitä sitten, jos kehitys on jäljessä? Onko se kolaus sinun itsetunnollesi, ettei kaikki olekaan täydellistä.

Kirjallisuutta löytyy vaikka kuinka (esim. Mitä toivot lapsellesi,Suomalaisen lapsuuden haavat)

Tärkeää olisi, että kokisit lapset suorituksen sijaan lapsiksesi. Niille se epätäydellinenkin äiti on paras. Eikä niitä voi kukaan rakastaa yhtä paljon. Tosin sen rakkaus voi tuntua vain kun lapset nukkuvat :-)



Lasten isä on tärkeä kasvattajakumppani. Jotain kaikuja pitäisi sieltäkin tulla.



Apua olet saanut ilmeisesti neuvolasta jne. Ota se vastaan! Meillä opittiin pois vaipoista neuvolatädin avulla, piti ns. vaippapuheen :-)



Jos ruokit lapset, peset, ulkoilutat ja luet, se riittää. Mitä hyvää ja kaunista lapsissasi on? Ja ajattele, kun lapset tappelevat kotona, niin osaavat käyttäytyä hyvin hoidossa/koulussa :-) Kotona on turvallista, kun saa olla oma itsensä.



Ja tiedäthän, lapsilla on ne vaiheensa. Seuraava on taas parempi :-)

Esikoinen on iloinen, aurinkoinen ja menevä lapsi. Tiukat rutiinit pitää olla, mutta on muuten todella sosiaalinen, huolehtii pienemmästään kerhossa.



Kuopus tekee isoja palapelejä, on todella taitava motorisesti. On pääasiassa nauravainen ja hassutteleva. Puhe takkuaa, käy puheterapiassa. On ollut jo vuoden yökuiva, mutta tuo päiväkuivuus takkuaa.



Olen todella puhunut neuvolassa. Sairastin masennusta kuopuksen vauvavuoden aikana ja meillä kävi silloin mm. neuvolan perhetyöntekijä.



Tottakai lapset tappelee. Ja ymmärrettävää on, että puhumaton 3v ei koe tulevansa ymmärretyksi.



Mä olen aina ollut perfektionisti ja nyt se näyttäytyy näin. Haluan tehdä asiat täydellisesti, eikä se nähtävästikään sovi äitiyteen. Pelkään, että masennun taas näiden asioiden keskellä. Se olisi kolmas masennus elämäni aikana.



Ap



Ja kiitos teille rohkaisevista viesteistänne!

Ja harrastan myös. Olen joka toisen viikon töissä ja joka toisen kotona.



Anoppini on pph, jolla lapset ovat työviikkoinani.



Ap

ilman perfektionismia. Terapiaa on saatavissa siihenkin.

yrittää vielläkin muokata meistä kolmesta sellattia kun haluaisi. mä en ole enään missään tekemisissä koska en tosiaankaan halua että oma lapsi saa huonoa itsetuntoa mummonsa takia. me ollaan käsityöläisiä VOI KAUHEETA, meistä ei tullukkaan kansityttöjä VOI KAUHEETA yms... että ole läsnä lapsillesi, anna olla mitä on :) tietysti kuria myös täytyy olla :))



kyllä sä pärjäät, hommaudu masennuksesta vaan eroon :))

2 isointa alle 2v ikäerolla tykkäävät pelata äidin tai isän kanssa yksin ilman sisarusta. Nyt koululaisina yhteiset pelaamiset heidän keskenään jo onnistuvat ja niitäkin on, mutta muistan kyllä pienten hermostumiset peleihin.



Mulla oli esikoispojan kanssa ongelmia, ilmeni asperger. Ongelmat eivät olleet minusta peräisin, ei vaikka joku niin ajattelisi. Ja on helpottanut ajan myötä. Opit nyt nöyryyttä. Toivottavastsi opit hyväksymään itsesi ja tilanteesi ja lapsesikin.

tarpeeksi hyväksi äidiksi, ei täydelliseksi, joka tekee lapsistaan täydelliset, vaan ihan inhimilliseksi äidiksi, jolla on omalaisensa lapset omine tarpeineen. Lapsesi voivat kasvattaa sinusta hyvin, jopa erittäin hyvän lto:n, sillä opit paljon ja opit myös ymmärtämään paljon, myös vanhempia. ei ole vanhempien vika kaikki asiat lapsessa. Armahda itseäsi