Lue keskustelun säännöt.
aikuisten kasvatus ymmärtäväisyyteen
03.04.2011 |
ja sitä kautta kiusaamattomuuteen.
MEille synty -09 joulukuusa erityislapsi. lapsella oli nenämahaletku huhtikuuhun 2010 asti. sairaalasta päästiin kotiin tammikuussa -10 eli "julkisilla paikoilla" ehittiin lapsen kans olla 4kk.
ja voi niitä typeriä aikuisia. kaupassa käydessä pienet lapset saatto viattomasti kysyä äitiltä että "äiti kato mikä tuo letku on" ja mitä tekee äiti? helahtaa tulipunaseksi ja häipyy äkkiä seuraavan hyllyn taakse turvaan. ittiä aina huvitti ko. käytös. ois selittäny että "se on semmonen letku mistä vauvalle menee ruokaa ku se on vielä niin pieni" tai jos ei itekkään tienny mikä se letku on nii ois tullu kysymään. mutta tuossa tapauksessa lapselle jäi aina se kuva että vauva on jotenki erikoinen ja kummaksuttava.
Nenämahaletku poistettiin huhtikuussa -10 ja lapselle asennettiin peg-letku. Eli letku suoraan mahan läpi mahalaukkuun. nyt ku lapsi on kuntouttavassa päiväkodissa 3pv/vk 5h/pv nii totta kai sielä lapset on ihan ihmeissään että mikä nappi tuo on ja mikä letku se on ja niin edelleen. mutta sattu meille niin tosi hyvä henkilökohtanen avustaja päiväkotiin joka osaa selittää lapsille että Jesperille(nimi muutettu) meneeki ruoka tätä kautta eikä suuhun. Lapset tokasee tyytyväisenä että "ahaaa vähä jännä" ja jatkaa leikkiä. muut lapset oppii että on ok olla erilainen ja kaikki ei oo samanlaisia.
Mitä me tästä opimme?
Kommentit (3)
Menepä johonkin alkuperäiskansojen joukkoon ainoana valkoihoisena niin saat tuijotusta, hihitystä ja koskettelua, mutta me länsimaiset olemme suvaitsevia ja katsomme ohi kaikkea erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap toivoisi tehtävän kun näemme esim. junassa jonkun pyörätuolissa lapsen kanssa. Mutta välillä olo on silti vähän kiusaantunut itselläni kun pelkään sanovani jotakin sellaista, josta esimerkiksi pyörätuolissa istuva ihminen voisikin loukkaantua vaikka siis puhunkin hyvin neutraalisti. Omasta taaperostani kyllä huomaan, että hän on hyvin välitön ja ottaa asiat luonnollisinia ja siksi olisi erityisen tärkeää olla asiallinen kaikenlaisissa erityistilanteissa, ettei hän oppisi pelkäämään erilaisuutta.
huomannu sama.