Mies haluaa vauvan...minä en uskalla yrittää raskautta

Voi että tekee pahaa lukea näitä kommentteja. Te kenellä ei ole emetofobiaa eli oksennuskammoa ette tiedä millaista se on ! Olen itsekin nuori nainen, sairastanut tätä helvetillistä fobiaa 5 vuotiaasta lähtien, sen jälkeen en ole onneksi kertaakaan oksentanut mutta kyllä mahatutien välttely on vienyt suutren osan elämästäni. En uskalla mennä laivaan tai lentokoneeseen, en uskalla istua pitkiä bussimatkoja, en uskalla käydä julkisissa tapahtumissa mahatutiaikaan, en uskalla syödä tiettyjä ruokia, en uskalla käyttää julkisia kulkuvälineitä enkä todellakaan uskalla hankkia lapsia mikä harmittaa ihan hirveästi. Ja pelkästään tämän fobian takia minulle on tullut masennus ja ahdistuneisuushäiriö ja kyllä, olen hakenut apua psykologilta mutta tästä kammosta ei ole todellakaan helppo päästä eroon. Ymmärrän aloittajaa täysin ja toivosin että kukaan ei syyttele häntä tämän takia, itseltäkin muutama suhde on kaatunut ihan vaan tämän fobian takia

mä oon tehnyt 3 lasta ja jokaisesta oon oksentanu sen 3-4 kk. Tosi pahaa oloa aamusta iltaan ekat 2 kk. Jopa tuulimunasta oksensin monta viikkoa joten olen 4 kertaa saanut kokea tuon "ihanuuden" Jos tosissaan haluaa vauvan niin ei anna moisen pikkuseikan häiritä.

Olen tällähetkellä työtön joten ei ole mahdollista mennä mihinkään jossa yksi tapaaminen maksaa 60euroa terapeutin kanssa kun on asuntolainakin maksettavana. Ja todella haluan itsekkin vauvaa, olen halunnut koko ikäni, enkä tietenkään halua erota miehestäni. Koen vaan asian niin että on epäreilua miestäni kohtaan jos hän ei voi saada vauvaa minun fobiania takia koska tiedän kuinka hartaasti hän sitä toivoo. Ja kyllä tämä vaikeuttaa elämääni ihan kamalasti muutenkin aina jos kuulen että jollain on oksennustauti menen paniikkiin ja oletan sen tulevan myös minulle. Tiedän että apua pitäisi hakea mutta mistä? Olisin todella onnellinen jos pääsisin tästä kammosta. Jatkuvasti stressaan asiaa ja saan sillä jatkuvan pahanolon itselleni ja oksennusfobiasta kun kärsin niin siitä tulee kunnon kierre...=((



-AP-

pääsee ilmaiseksi.

suoraan soittamalla terkkariin vai lääkärin kautta?

Hypnoosia mietin itsekkin mutta yksi käynti on n.60-90euroa ja yksi käynti ei riitä joten tällähetkellä ei mahdollista.



-AP-

Oletteko naimisissa? Vaikka olisitte avoliitossa, niin miehellähän on elatusvelvollisuus Sinun suhteesi. Avioliitossa se on vielä vahvempi.

Ensin terveyuskeskuslääkärille ohjaus psykiatrille, sieltä lähete psykoterapiaan.

tai sitten hae aikaa yksityiselle psykiatrille, pyydä neuvomaan terapeutti. Muutaman kerran jälkeen hae lääkärintodistus tuolta psykiatrilta ja hae Kela:n tukemaa psykoterapiaa yms.

Olen tällähetkellä työtön joten ei ole mahdollista mennä mihinkään jossa yksi tapaaminen maksaa 60euroa terapeutin kanssa kun on asuntolainakin maksettavana. Ja todella haluan itsekkin vauvaa, olen halunnut koko ikäni, enkä tietenkään halua erota miehestäni. Koen vaan asian niin että on epäreilua miestäni kohtaan jos hän ei voi saada vauvaa minun fobiania takia koska tiedän kuinka hartaasti hän sitä toivoo. Ja kyllä tämä vaikeuttaa elämääni ihan kamalasti muutenkin aina jos kuulen että jollain on oksennustauti menen paniikkiin ja oletan sen tulevan myös minulle. Tiedän että apua pitäisi hakea mutta mistä? Olisin todella onnellinen jos pääsisin tästä kammosta. Jatkuvasti stressaan asiaa ja saan sillä jatkuvan pahanolon itselleni ja oksennusfobiasta kun kärsin niin siitä tulee kunnon kierre...=((

-AP-

Kannattaa.

Oletteko naimisissa? Vaikka olisitte avoliitossa, niin miehellähän on elatusvelvollisuus Sinun suhteesi. Avioliitossa se on vielä vahvempi.

Ensin terveyuskeskuslääkärille ohjaus psykiatrille, sieltä lähete psykoterapiaan.

tai sitten hae aikaa yksityiselle psykiatrille, pyydä neuvomaan terapeutti. Muutaman kerran jälkeen hae lääkärintodistus tuolta psykiatrilta ja hae Kela:n tukemaa psykoterapiaa yms.

Olen tällähetkellä työtön joten ei ole mahdollista mennä mihinkään jossa yksi tapaaminen maksaa 60euroa terapeutin kanssa kun on asuntolainakin maksettavana. Ja todella haluan itsekkin vauvaa, olen halunnut koko ikäni, enkä tietenkään halua erota miehestäni. Koen vaan asian niin että on epäreilua miestäni kohtaan jos hän ei voi saada vauvaa minun fobiania takia koska tiedän kuinka hartaasti hän sitä toivoo. Ja kyllä tämä vaikeuttaa elämääni ihan kamalasti muutenkin aina jos kuulen että jollain on oksennustauti menen paniikkiin ja oletan sen tulevan myös minulle. Tiedän että apua pitäisi hakea mutta mistä? Olisin todella onnellinen jos pääsisin tästä kammosta. Jatkuvasti stressaan asiaa ja saan sillä jatkuvan pahanolon itselleni ja oksennusfobiasta kun kärsin niin siitä tulee kunnon kierre...=((

-AP-

Mies tietää kyllä asiasta, mutta ei taida ymmärtää kuinka vaikea tilanne minulle on. Ei kyllä mitenkään painosta vauva asian suhteen, vaan odottelee koska minä olen valmis yrittämään raskautta. Itse vaan pelkään etten koskaan tämän vuoksi.

Täytyy soittaa heti huomenna terveyskeskukseen asiasta!



-AP-

Se on tietty aina vähän arpapeliä, kuinka ymmärtäväinen lääkäri sattuu. Älä vähättele ollenkaan omaa ahdistustasi ja pelkoasi, päinvastoin. Äläkä puhu pelkästään vauvatoiveesta, vaan kerro nimenomaan miten nuo pelot ja ahdistus vaikuttavat jo nyt jokapäiväisessä elämässäsi.



Jos hyvä tuuri käy, saat lähetteen julkiselle puolelle. Fobiaterapia on yleensä lyhytkestoista!



Jos tk-lääkäri tylyttää (ikävä kyllä se lääkärinkoulutus ei tee ihmisistä erehtymättömiä tai takaa ymmärrystä mt-puolen ongelmia kohtaan), siinä tapauksessa rupea pikku hiljaa säästämään rahaa yksityistä terapiaa varten. Sen verran kuin pystyt. Vaikka vain muutama kymmenen euroa kuukaudessa - jätä pari baari-iltaa tai noutopizzaa väliin, anna kaverin leikata tukkasi, myy tarpeetonta tavaraa kirppiksellä tai huutiksella jne. Ota jo etukäteen yhteyttä yksityiseen terapeuttiin ja kysy, paljonko rahaa hoitoon arviolta tulee kulumaan. Uskoisin että vaikka taloudellinen tilanne olisi miten tukala, viimeistään muutamassa vuodessa sen summan saa säästettyä. (Kaikki vauvanhankinnat kysyvät myös rahaa, eli itse asiassa voi olla ihan hyväkin ettei vauvaa tule vielä tuohon tilanteeseen jossa tekee takoudellisesti noin tiukkaa.)

60 e tai muutama satanen tuskin tuntuu siinä asuntolainan päällä missään, jos kyse on siitä, että voisit ehkä parantua fobiasta, josta estää sua saamasta lasta!

Keksin miljoona asiaa jotka raskauteen ja synnytykseen liittyen on hirveämpiä kuin se oksentaminen.



Jotenkin kummallista. Kyllä mä ainakin menisin vaikka tuleen lasteni puolesta, joten tuntuu hassulta että joku on valmis jättämään koko lasten teon sen takia että EHKÄ saattaa oksentaa.



Kyllä mäkin kammoan hämähäkkejä aivan hulluna, mutta ryömisin niiden pesään jos lapsen saanti olisi siitä kiinni!

äläkä tuollaisia mieti. Mitä voi tapahtua jos oksennat ei se ole niin kamlaa ja voihan olla että sulla ei tule edes oksennusta.

Vähän nyt asioita tärkeysjärjestykseen. 60 e tai muutama satanen tuskin tuntuu siinä asuntolainan päällä missään, jos kyse on siitä, että voisit ehkä parantua fobiasta, josta estää sua saamasta lasta!

Tämä on ihmetyttänyt mua itseäni joskus (en tarkoita ap:lle millään pahalla): ihmiset tuntuu olevan kauhean nuukia maksamaan terapiasta, vaikka samoja hintoja maksetaan sitten vaikka kampaajalla käymisestä tai kosmetologista. Yhteen etelänmatkaan menee helposti summia, joilla voisi ravata kallonkuistajalla useita kuukausia.

Olen itse maksanut lyhyteterapiasta yksityisellä yhteensä viitisensataa euroa. Oli kyllä sen hinnan väärtti, jos ajattelee että samalla rahalla olisin saanut ehkä suunnilleen jonkun kylpyläviikonlopun ja krapulan...

En siis tarkoita millään pahalla ap:tä kohtaan, jos rahatilanne on oikeasti tosi heikko. Enemmänkin yleisenä huomiona.

Keksin miljoona asiaa jotka raskauteen ja synnytykseen liittyen on hirveämpiä kuin se oksentaminen.

Jotenkin kummallista. Kyllä mä ainakin menisin vaikka tuleen lasteni puolesta, joten tuntuu hassulta että joku on valmis jättämään koko lasten teon sen takia että EHKÄ saattaa oksentaa.

Kyllä mäkin kammoan hämähäkkejä aivan hulluna, mutta ryömisin niiden pesään jos lapsen saanti olisi siitä kiinni!

Ja olisit valmis siihen, että synnytyksessä suustasi saattaisi purskahtaa yhtäkkiä 2000 kyseisen lajin edustajaa? Eikä yhtään ahdistaisi tai tuntuisi missään?

Jotenkin ärsyttää, että kaikkia muita kammoja ymmärretään aivan hyvin, muttei tätä. Ei kukaan oksentamisesta pidä (kai?), mutta se ei ole verrattavissa kammoon millään lailla.

Ap: Primperan-pahoinvoinninestolääkkeitä saa lääkärin määräyksellä syödä raskauden aikana mahdollisen pahoinvoinnin iskiessä. Ja jos syö ja nukkuu hyvin, pahoinvointi vähenee huomattavasti.

Fobialla tarkoitetaan irrationaalista pelkoa ts. järjenvastaista. Pelkoreaktio on ihan fyysinenkin kun pelon kohde tulee eteen. Ei sen ole tarkoituskaan olla ymmärrettävää. Se vain on.



Ja on hieman eri asia jos on jo lapsia, että mitä niiden puolesta tekisi, kuin jos on toistaiseksi lapseton niin mitä sen lapsen hankkimisen eteen tekisi. Moni sanoo, että voisi tappaa lapsensa puolesta, mutta tappaisiko vain tullakseen raskaaksi? Tai ryöstäisi pankin yms.?



Mutta toiset tosiaan oksentelee raskaana ja toiset ei, sitä ei voi ennustaa etukäteen. Terveyskeskukseen vaan reippaasti, kait ne vähintään jonkun mielenterveystoimiston yhteystiedot osaa antaa.

Olet varmaan miettinyt, mitä loppujen lopuksi tapahtuisi, jos oksentaisit? Oletan, että järjellä ajateltuna tiedät, että vaikka oksentaminen ei ole kivaa, siihen ei kuole.



Fobian taustalla on siis pakko olla jotain sellaista, mihin järki ei auta, eli sinussa on jokin solmu, joka pitäisi avata. Sinun pitäisi siis jotenkin saada itsesi sisäistämään, että oksentamiseen ei kuole tai että se ei ole ikuinen häpeä tai että et oksenna itsekontrolliasi ulos tms. mitä alitajuisesti pelkäät.



Kirjoittamalla googleen "miten fobiat parannetaan" törmäsin tähän linkkiin:



http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Lisatyt/bf48dd_RantalaHELSINKIc…



Se on opinäytetyö fobian syntymisestä, oireista ja hoitokeinoista ja siinä puhutaan sattumalta juuri oksennusfobiasta (eli emetofobiasta). Toivottavasti se auttaa sinua eteenpäin ja saat yhdeksän kuukauden kuluttua vauvan!

Ihmisillä voi olla todella voimakkaita ja rampauttavia fobioita. Niihin on ulkopuolisen vaikea eläytyä - ei sitä oikein voi kuvitella, miltä se fobia tuntuu. Se on pahempaa kuin pelko tai inho.



Ja fobian päälle tulee usein sitten myös "fobian fobia" - eli ihminen ei ala pelätä ainoastaan tilanteita joissa kohtaa sen jutun X, vaan tilanteita joissa voisi joutua PELKÄÄMÄÄN sitä juttua X. Ja silloin alkaa olla jo pelkotila, joka voi pahimmillaan rajoittaa ihmisen elämää tosi paljon. (Minulla on esim. yksi tuttu, joka ei ole vuosikymmeniin käynyt kaupunkalueiden ulkopuolella käärmekammon takia.)



Paha fobia on hurja ja voimakas tunne, sen takia foobikko ei usein edes tajua, että se on tavallisesti hämmästyttävän helposti hoidettavissa. Se hoidon helppous ei ikään kuin ole suhteessa siihen tunteen kauheuteen!

Mies tietää kyllä asiasta, mutta ei taida ymmärtää kuinka vaikea tilanne minulle on. Ei kyllä mitenkään painosta vauva asian suhteen, vaan odottelee koska minä olen valmis yrittämään raskautta. Itse vaan pelkään etten koskaan tämän vuoksi.

Täytyy soittaa heti huomenna terveyskeskukseen asiasta!

-AP-

sun mies voi antaa terapiaan rahaa, jos tietää kuinka paka tilanne on? Teidän yhteiseksi hyväksihän se tulis? Ja oikeasti, suosittelen, että haet apua, turha antaa hoidettavissa olevien pelkojen hallita elämää noin paljon. Mulla 2 lasta ja 3 nyt rv 13 enkä oo kertaakaan oksentanu, kuvottanu on kylläkin. Ja se pelko ois hyvä hoitaa senkin takia, että lapsen myötä todennäköisesti teidänkin perhe käy muutaman oksutaudin läpi ennen kouluikää.

Ite olen ollu aina ihan neulakammoinen ihminen, juoksin esim. rokotusta karkuun n. 14v ympäri huonetta, 3 tätiä perässä... Sitten sain syövän ja syöpähoidoista diabeteksen, mikä tarkoittaa väh. kymmentä neulanpistoa (insuliini + verensokerin mittaus) päivittäin. Ja jotenkin olen vielä hengissä eikä se pistäminenkään enää aiheuta sellaista paniikkia. Eihän se tietty mukavaa ole, mutta kun vertaa alkuun, jolloin itkin ja pistin siihen, että vaikka liikkuvassa autossa pistäminenkään ei ole enää hankalaa (en siis tarvi mitään rauhallista paikkaa), niin kehitys on huima.

kammon kanssa, se on vähän niin kuin verrattavissa paniikkihäiriöön eli sairaus sinänsä. Eli vaikka kuinka haluan lasta ja yritän tietysti ajatella että mitä sitten jos oksennan mutta en vaan saa itse ajatuksia niin että uskaltaisin yrittää raskautta. Kerran uskalsin ja se todettiin tuulimunaksi..

Tilanne tosiaan on se että mulla eikä miehelläni ole nyt rahaa edes sitä 60euroa kuukaudessa laittaa terapiaan, menisin heti jos oikeasti olisi. Ja tähän voin lisätä sen että rahaa ei myös mene kampaajalle koska siskoni on kampaaja ja leikkaa hiukseni ilmaiseksi, en juo alkoholia, baarissa käyn mutta monesti "kuski" maksetaan sisään, hiuksia en värjää, äitini on kosmetologi joten kasvohoidot tms saan ilmaiseksi. Vaatteita ostan hyvin harvoin. En siis keksi mistä nyt pystyisin tinkimään. Tämä tilanne on tietysti väliaikainen koska töitä etsin koko ajan, omanalani työtä ei vaan ole tarjolla kovin paljoa joten hetken voi joutua työttömänä vielä olemaan.



-AP-