Lue keskustelun säännöt.
1-luokkalainen poika hieman "erakko"luonne, syytä huoleen ja muita??
02.04.2011 |
Niin, meillä tuo kuopus eli juuri 8v täyttänyt 1-luokkalainen poika on hieman erikoinen persoona, erittäin herkkä mutta samalla äärimmäisen temperamenttinen ja lyhyt sytytyslanka.
nuo seikat näkyy kotona ja perheen kesken, ei aikoinaan pkssa, ei nyt koulussa eikä muuallakaan vaan vain kotona.
Hänelle on sylittely, yhdessä lukeminen (vaikka osaa itse lukea), muutamat pehmounilelut ym hyvin huvin tärkeitä asioita.
Koulu sujuu hyvin.
Nyt on vaan herännyt pieni "huoli" siitä miten hän toimii harrastuksensa eli jalkapallon, ja kaverisuhteidensa kanssa, harrastukseen on aika usein vaikea mennä ja sanoo että on tylsää ja ei huvita, mutta sitten siellä kuitenkin on kivaa ja mukavaa ja pärjää ja tekee maaleja jne.
Harrastanut siis jalkapalloa nyt 2v ajan ja treenejä on 2-3x/vkossa+mahdolliset turnauspäivät joita 0-2/kk.
Pari läheistä ystävää joista toinen oli tosi tärkeä pkssa on nyt jäänyt unholaan, toista tapaa treeneissä välillä mutta ei kaipaa muutoin.
Ei kaipaa kummoisesti myöskään luokkatovereiden seuraa kouluajan ulkopuolella.
En oikein tiedä, kavereita kyllä on ja tulee hyvin toimeen heidän kanssaan, mutta pärjäisi näköjään hyvin ilmankin..
Tietokoneella ja pleikalla pelaaminen tuntuu olevan kaikkein parasta, ja siitä saan päivittäin hepulointia kun pidämme tiukkaa rajaa niissä eli pelata saa vkonloppuisin 2h/pvässä ja arkena 1-2pvänä 1h verran.
Hän haluaisi joka päivä ja vaikka ilman aikarajoitusta.
Huoh mikä purkaus eikä ehkä päätä ei häntää, mutta olisko kommenttia, kokemuksia, jotakin??
Kommentit (8)
ei kaikkien ole tarvis olla samanlaisia.
Ei munkaan ekaluokkalainen hirveästi kaipaa kavereidensa seuraa koulun ulkopuolella - on kylläkin iltiksessä, mutta ei kovin pitkään.
Meillä ei poika ole myöskään tietokonepelien tms pelaamisesta kovin kiinnostunut. Lukee,on ulkona sisaruksen kanssa yms.
Pitää koulua myös tylsänä, mikä kyllä välillä huolestuttaa. Pärjää tosi hyvin, joten en tiedä onko liian "helppoa"?
No, ei mun vastauksessakaan ehkä suurta logiikkaa ole ;) mutta olen itse päätynyt siihen tulokseen, että mulla on rauhallinen, ujohko poika ja that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa seuraa on, samoin harrastukset sujuvat. Harrastuskertoja 3/viikko. Vapaa-ajalla ei koulukavereita kaipaile. Täällä asuu yksi pojan luokkakaveri, joka on riehujatyyppi. Häntä lapseni suorastaan karttelee.
Sisarusten kanssa touhuaa kyllä, mutta uskon että esim. kesällä poika on täysin tyytyväinen ilman koulututtujaankin.
Minäkin olen varsin varma, ettei tuo lapsi kaipaa kesällä kouluttujaan lainkaan.
Mitä muiden "riehumiseen" ja esim seksi-sanan viljelyyn koulussa tulee (kyllä, sitä viljelevät nyt muutamat luokalla) niin hän on jotenkin "ihmeissään" ja hämmästynyt, ei lainkaan halua mennä mukaan siihen, kotona on kyllä virnuillut kys sanasta ja kysynyt mitä se meinaa.
Jää sitten osin hieman ulkopuolelle siellä koulun käytävällä ja välkällä kun ei halua niihin osallistua...
ap
Koulussa seuraa on, samoin harrastukset sujuvat. Harrastuskertoja 3/viikko. Vapaa-ajalla ei koulukavereita kaipaile. Täällä asuu yksi pojan luokkakaveri, joka on riehujatyyppi. Häntä lapseni suorastaan karttelee.
Sisarusten kanssa touhuaa kyllä, mutta uskon että esim. kesällä poika on täysin tyytyväinen ilman koulututtujaankin.
Meillä asustaa aika tavalla samanlainen 1. luokkalainen.
Erona on, että kaipaa kyllä kaveriseuraa, mutta ei osaa toimia isossa poikaryhmässä, hänellä on vain yksi kaveri kerrallaan. Onneksi sellainen on koululuokalta löytynyt, mutta mietimme miehen kanssa, kuinka kauan tämä kaveri jaksaa, kun oma poikamme hermostuu ja suuttuu ja alkaa parkumaan ihan mitättömistä asioista. Kaveri sitten haukkuu itkupilliksi ja vollottajaksi ja oma poika tekee taas liukusyöksyjä sänkyynsä ja ulvoo....
Joukkuelajit eivät myöskäänm suju lainkaan, eikä ole lainkaan kilpailuhenkinen. hieman kömpelö on.
Koulu menee keskitasoisesti, matematiikka tuntuu tuottavan vaikeuksia.
Ei ole innostunut koulun käynnistä ollenkaan.
Mutta muuten: päiväkodissa ja nyt koulussa kiltti, ohjeenmukainen, ei kyseenalaista eikä kritisoi (siitä tuli jopa moitetta päiväkodissa, kun ei saa lattiakilareita!! Että onko kotona alistettu!!?) vaan menee ryhmän mukana. Ei haasta riitaa, ei osaa puolustautua, on hieman huumorintajuton, tosikka, ja "kömpelö" sosiaalisissa suhteissa.
Lähteminen on vaikeaa. Mutta kun saa liikkeelle, viihtyy harrastuksissaan erittäin hyvin ja kivaa oli. Vain se lähteminen on ongelma.
Pari vuotta sitten siirtymätilanteet olivat niin vaikeita, että niihin sisältyi aina raivari, vaikka ne olisi miten kaikkien kasvatustaiteiden mukaisesti ennakoinut ja pysynyt itse rauhallisena. Nyt onneksi ei ole samaa.
Kiinnostuksen kohteet on aika kapeat, näin ollen myös se mistä keskustellaan hänen aloitteestaan.
Ja raivari tulee, jos peliaikaa rajoittaa. Toisaalta; jos saa pelata yli 2 h putkeen, ja pitää lopettaa, saa raivarin, mutta 1 h:n pelaamisen jälkeen menee kivuttomammin se lopetus.
Olen miettinyt, olisiko pojalla jonkinalinen lieväaseteinen autismi, Aspergerin syndrooma. Sen verran kaavamaista ja kapeaa toiminta toisinaan on, maneereja ei onneksi ole. En ainakaan tunnista. Sosiaalisesti suhteet, elekielen ja ilmeiden tunnistaminen tuntuu olevan vaikeaa, ja matematiikan perusteetkin tuntuu tuottavAn vaikeaa.
Lukemaan oppi pienryhmässä, omassa luokassa putosi ihan kokonaan matkasta. Valitettavasti luokka on iso, 25 oppilasta, ja opettajana sellainen vanhan koulukunnan opettaja, joka pitää kuria ekaluokkalaisille huutamalla.
Suomalaiset on perusluonteeltaan keskimäärin introverttia kansaa. Niinpä erakkoutta on paljon sekä lasten että aikuisten luonteessa. Ajan myötä sosiaalisuus tosin lisääntyy. Ekaluokkalainen on vielä pieni poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tosin kuvailemasi kaltainen nelosluokkalainen poika. Ei ole muuttunut sitten ekaluokan aikojen. Ei tapaa edelleenkään mitenkään säännöllisesti kavereita, ehkä kerran viikossa korkeintaan. Viikonloput ja lomat haluaa aina olla vain perheen kesken (hänellä on pikkuveli, johon aika pieni ikäero). Sylittely ja haliminen edelleen tosi tärkeää ja haluaisi nukkuakin vieressä.
Koulussa on hyvä ja tunnollinen. Välituntisin on aina isossa porukassa mukana ja on ihan pidetty kaveri. Ei mikään luokan kingi mutta ei myöskään se "yksinäinen reppana".
Kaipa täytyy tunnustaa vain se tosiseikka, että poika on introvertti: lataa energiaa yksinolosta ja rauhallisesta arjesta. Stressaantuu, jos on liikaa menoa ja ohjelmaa. Me vanhemmat olemme samanlaisia, joten eipä mikään yllätys...:)
Yhteen väliin oli kavereita jotka haki ulos yhtä mittaa. Hän ei vain jaksa. Alkaa perheen kesken mutina että haluaa olla omissa oloissaankin välillä. Sitten hankkiutuu eroon kaverisuhteista joissa pitäisi olla läsnä jatkuvasti vapaa-ajalla.
Koulukaverit riittävät, lisänä harrastukset joissa tapaa kavereita.
Kesäisin fillaroi ja tapaa nurkilla tuttuja. On jonkin aikaa ja tulee kotiin kun kyllästyy hengailuun.
t. 4
Meillä tosin kuvailemasi kaltainen nelosluokkalainen poika. Ei ole muuttunut sitten ekaluokan aikojen. Ei tapaa edelleenkään mitenkään säännöllisesti kavereita, ehkä kerran viikossa korkeintaan. Viikonloput ja lomat haluaa aina olla vain perheen kesken (hänellä on pikkuveli, johon aika pieni ikäero). Sylittely ja haliminen edelleen tosi tärkeää ja haluaisi nukkuakin vieressä.
Koulussa on hyvä ja tunnollinen. Välituntisin on aina isossa porukassa mukana ja on ihan pidetty kaveri. Ei mikään luokan kingi mutta ei myöskään se "yksinäinen reppana".
Kaipa täytyy tunnustaa vain se tosiseikka, että poika on introvertti: lataa energiaa yksinolosta ja rauhallisesta arjesta. Stressaantuu, jos on liikaa menoa ja ohjelmaa. Me vanhemmat olemme samanlaisia, joten eipä mikään yllätys...:)
että tukekaa jatkossa harrastuksiin, kun kuitenkin loppujen lopuksi harrastuksissa viihtyy.
Tulee kuitenkin ilmeisesti toisten kanssa toimeen, joten en huolestuisi siitä että ei ole mikään yltiösosiaalinen tapaus.