Mikä vaikuttaa siihen että joku lapsi on tosi lapsellinen vielä ekaluokkalaisenakin?

ja ekaluokkalaiset ovat vielä aika pieniä. Mutta tuollainen vauvakieli tms. ei enää oikein mielestäni kuulu ekaluokkalaiselle. Varsinkin puhumisen suhteen lähiympäristön (=perheen) vaikutus on melko suuri eli kotoa lapsi ensisijaisesti oppii miten/mitä puhutaan. Meillä on sijaislapsia, joten tiedän tämän kokemuksen kautta (ette edes usko millaisia sanoja voi 2-3v osata - toki tod.näk. ymmärtämättä merkitystä)...



Ekaluokkalainen saa kyllä muuten olla pieni ja vaikka katsoa sitä pikkukakkosta, jos se häntä kiinnostaa. Olen huolestuneempi päinvastaisesta suuntauksesta, missä pitäisi olla jo isompi/kypsempi kuin mitä oikeasti on ja pukeutua tietyllä tavalla merkkivaatteisiin ym.ym. Eikä saisi enää leikkiäkään... Tytöillä tämä näyttäisi olevan yleisempää kuin pojilla.



Itse pelkäsin etukäteen miten ekaluokkalaisemme joukossa pärjää ja erottuuko lapsellisuudellaan muista. Onneksi luokalla kaikki ovat melko samanlaisia tämän suhteen eikä joukossa ole "esiteinejä". Ja kovasti ovat kaikki opettajan mukaan syksystä kasvaneet ja itsenäistyneet eli aika tekee tehtävänsä lapsellisuuden suhteen.

jotain pikkupissiksiä jo? On mustat legginsit ja harmaa rock-henkinen paita ja puheessa on superärsyttävä nouseva nuotti. Roikutaan kylillä ja kaupalla, katsotaan salkkareita ja pelataan räiskintäpelejä.



Jo on lyhyt lapsuus. Että kyllä meillä (ja ihan mielellään) käytetään vielä Kitty-vaatteita (ja yhtäkään harmaata, mustaa tai ruskeaa vaatetta ei kaapista löydy), katsotaan Pikkukakkosta ja pelataan Muumi- tai Pesonen -pelejä.



Kyllä sitä ehtii aikuinen olla myöhemminkin ihan riittävän kauan.

sukupuuttoon. Lapsuutta tulee vaalia, koska silloin tapahtuu koko lappuelämän kannalta ratkaisevaa, korvaamatonta kehitystä. Mitä ihmettä tarkoitat oikealla elämällä? Kyllä arki useimmiten tuo mukaan sitä oikeaa elämää, ei kukaan kasva tynnyrissä. ja maailma on rankka, lasten tulisi saada kasvaa ja kehittyä rauhassa ilman tietoa maailman rankkuudesta, koska vaiun niin he saavat eväitä kestää sen, ja vain niin he voivat tehdä maailmasta paremman paikan; myötätuntoisemman, toiveikkaamman yms.Lapsenmielisyyden ei itse asiassa pitäisi loppua koskaan. Se on suurta sielun sivistystä, joka ikävä kyllä liian monelta aikuiselta puuttuu. Ja vielä teini on tunnetasolla täysi lapsi. Mulle tulee sun kaltaisista ihmisistä aina mieleen, että onko teitä hakattu pienenä halolla päähän vai mitä? Kun se lapsuuden arvo ei aukea???

sukupuuttoon. Lapsuutta tulee vaalia, koska silloin tapahtuu koko lappuelämän kannalta ratkaisevaa, korvaamatonta kehitystä. Mitä ihmettä tarkoitat oikealla elämällä? Kyllä arki useimmiten tuo mukaan sitä oikeaa elämää, ei kukaan kasva tynnyrissä. ja maailma on rankka, lasten tulisi saada kasvaa ja kehittyä rauhassa ilman tietoa maailman rankkuudesta, koska vaiun niin he saavat eväitä kestää sen, ja vain niin he voivat tehdä maailmasta paremman paikan; myötätuntoisemman, toiveikkaamman yms.Lapsenmielisyyden ei itse asiassa pitäisi loppua koskaan. Se on suurta sielun sivistystä, joka ikävä kyllä liian monelta aikuiselta puuttuu. Ja vielä teini on tunnetasolla täysi lapsi. Mulle tulee sun kaltaisista ihmisistä aina mieleen, että onko teitä hakattu pienenä halolla päähän vai mitä? Kun se lapsuuden arvo ei aukea???

miksi lapsi voi olla ikäistään nuoremman oloinen.



Vastaus:

1. Ihmiset kypsyvät psyykkisesti erilaisella nopeudella. Valtaosalta tuo psyykkinen kypsyminen on geenien ohjaamaa. Toki ympäristö vaikuttaa osaltaan. Mutta jos ympäristö on normaali, kypsymisen hitaus löytyy geeneistä. Koulun alkaessa on normaalia, että lapsi vaikuttaa noin vuotta nuoremmalta/vanhemmalta kuin on.



2. Neurologiset ongelmat tai neurologisen kehityksen hitaus vaikuttaa osaltaan psyykkiseen kypsymiseen. Neurologiset kehitysongelmat johtuvat joko geeneistä tai sairauksista (esim. epilepsia).



Tällainen kysymys ja etenkin tähän ketjuun tulleet kommentit herättävät ihmetystä. Nyt vielä muodissa on integrointi, jossa eri tavalla vammaiset/sairaat yhdistetään yhteiskuntaan, tavalliseen päiväkotiin, tavalliseen koululuokkaan, tavalliseen työpaikkaan jne. Toivottavasti nyt kasvava sukupolvi oppii ymmärtämään ja sietämään erilaisuutta toisella tavalla kuin tämän päivän aikuiset.



Jos joku on pyörätuolissa, mitä sitten? Jos joku on kehitysvammainen, mitä sitten? Jos joku kärsii mielenterveysongelmista, mitä sitten? Jos jollakin on pakkoliikkeitä, mitä sitten? Jos joku on ikäistään lapsellisempi, mitä sitten?



Jos haluatte, että ikäistään lapsellisempi kasvaa äkkiä ikätasoon (ettei vain kiusata), miten vaaditte kehitysvammaista muuttumaan tai pyörätuolipotilasta? Miksi mistään erilaisuudesta saisi kiusata?



Siitä olen samaa mieltä, että isolle lapselle ei pidä lässyttää! Mutta lapsen puutteellinen puhe voi olla myös viite puheenkehityksen ongelmaan. Tämä kannattaa pitää mielessä ennen kuin syyllistää lähiympäristöä lapsen puheen perusteella.

Suomessa lapsuus on lyhyt, se on tutkitustikin euroopan lyhyimpiä. Ekaluokkalaiset alkavat jo huolehtia itsestään, ovat yksin kotona jne. Muualla se on jopa laitonta.



Kyllä lapsen kuuluu olla lapsi. Teini on teini, teenager ja nimityskin tulee vuodesta thirteen eteenpäin, eli vasta 13 vuotiaana alkaa teini-ikä.



Kuvottaa kun 8 vuotiasta puhutaan jo esiteineinä. hirveää!

ekaluokalle, kaivakaa esiin omat ekaluokan ja tokaluokan luokkakuvat. Katsokaa vaatteita! Joskus lapset saivat olla lapsia. Miksi eivät enää saisi?

"Suomessa lapsuus on lyhyt, se on tutkitustikin euroopan lyhyimpiä. Ekaluokkalaiset alkavat jo huolehtia itsestään, ovat yksin kotona jne. Muualla se on jopa laitonta."



Samaa mieltä. Mun mielestä Suomessa pitäisi lailla kieltää se, että alle 10 vuotiaat ovat monta tuntia päivässä yksin kotona! Lapset ovat lapsia. Heillä on oikeus aikuisen tukeen ja turvaan.

"tosi lapsellisena", vaikka niin ei ole.

Sadut ja leikit ovat ekaluokkalaisella ikätasoista ei jälkeenjääneisyyttä.

miksi lapsi voi olla ikäistään nuoremman oloinen.

Vastaus:

1. Ihmiset kypsyvät psyykkisesti erilaisella nopeudella. Valtaosalta tuo psyykkinen kypsyminen on geenien ohjaamaa. Toki ympäristö vaikuttaa osaltaan. Mutta jos ympäristö on normaali, kypsymisen hitaus löytyy geeneistä. Koulun alkaessa on normaalia, että lapsi vaikuttaa noin vuotta nuoremmalta/vanhemmalta kuin on.

2. Neurologiset ongelmat tai neurologisen kehityksen hitaus vaikuttaa osaltaan psyykkiseen kypsymiseen. Neurologiset kehitysongelmat johtuvat joko geeneistä tai sairauksista (esim. epilepsia).

Tällainen kysymys ja etenkin tähän ketjuun tulleet kommentit herättävät ihmetystä. Nyt vielä muodissa on integrointi, jossa eri tavalla vammaiset/sairaat yhdistetään yhteiskuntaan, tavalliseen päiväkotiin, tavalliseen koululuokkaan, tavalliseen työpaikkaan jne. Toivottavasti nyt kasvava sukupolvi oppii ymmärtämään ja sietämään erilaisuutta toisella tavalla kuin tämän päivän aikuiset.

Jos joku on pyörätuolissa, mitä sitten? Jos joku on kehitysvammainen, mitä sitten? Jos joku kärsii mielenterveysongelmista, mitä sitten? Jos jollakin on pakkoliikkeitä, mitä sitten? Jos joku on ikäistään lapsellisempi, mitä sitten?

Jos haluatte, että ikäistään lapsellisempi kasvaa äkkiä ikätasoon (ettei vain kiusata), miten vaaditte kehitysvammaista muuttumaan tai pyörätuolipotilasta? Miksi mistään erilaisuudesta saisi kiusata?

Siitä olen samaa mieltä, että isolle lapselle ei pidä lässyttää! Mutta lapsen puutteellinen puhe voi olla myös viite puheenkehityksen ongelmaan. Tämä kannattaa pitää mielessä ennen kuin syyllistää lähiympäristöä lapsen puheen perusteella.

EKAluokkalainen psyykkisesti hitaasti kypsynyt? Neurologisista ongelmista kärsivä?

Et taida ihan olla tosissasi?

miksi lapsi voi olla ikäistään nuoremman oloinen.

Vastaus:

1. Ihmiset kypsyvät psyykkisesti erilaisella nopeudella. Valtaosalta tuo psyykkinen kypsyminen on geenien ohjaamaa. Toki ympäristö vaikuttaa osaltaan. Mutta jos ympäristö on normaali, kypsymisen hitaus löytyy geeneistä. Koulun alkaessa on normaalia, että lapsi vaikuttaa noin vuotta nuoremmalta/vanhemmalta kuin on.

2. Neurologiset ongelmat tai neurologisen kehityksen hitaus vaikuttaa osaltaan psyykkiseen kypsymiseen. Neurologiset kehitysongelmat johtuvat joko geeneistä tai sairauksista (esim. epilepsia).

Tällainen kysymys ja etenkin tähän ketjuun tulleet kommentit herättävät ihmetystä. Nyt vielä muodissa on integrointi, jossa eri tavalla vammaiset/sairaat yhdistetään yhteiskuntaan, tavalliseen päiväkotiin, tavalliseen koululuokkaan, tavalliseen työpaikkaan jne. Toivottavasti nyt kasvava sukupolvi oppii ymmärtämään ja sietämään erilaisuutta toisella tavalla kuin tämän päivän aikuiset.

Jos joku on pyörätuolissa, mitä sitten? Jos joku on kehitysvammainen, mitä sitten? Jos joku kärsii mielenterveysongelmista, mitä sitten? Jos jollakin on pakkoliikkeitä, mitä sitten? Jos joku on ikäistään lapsellisempi, mitä sitten?

Jos haluatte, että ikäistään lapsellisempi kasvaa äkkiä ikätasoon (ettei vain kiusata), miten vaaditte kehitysvammaista muuttumaan tai pyörätuolipotilasta? Miksi mistään erilaisuudesta saisi kiusata?

Siitä olen samaa mieltä, että isolle lapselle ei pidä lässyttää! Mutta lapsen puutteellinen puhe voi olla myös viite puheenkehityksen ongelmaan. Tämä kannattaa pitää mielessä ennen kuin syyllistää lähiympäristöä lapsen puheen perusteella.

EKAluokkalainen psyykkisesti hitaasti kypsynyt? neurologisista ongelmista kärsivä?

Et taida ihan olla tosissasi?

Kerroin syyt siihen, miksi lapsi voi olla ikäistään nuoremman oloinen. En ottanut kantaa siihen, miten ikäistään nuoremman oloinen määritellään. Itsellä lapsi joka on ikäistään nuoremman oloinen. Tutkttu lastenneurologialla. Määritelyssä ei käytetty Nalle Puhia eikä Pikkukakkosta. Ikätaso määriteltiin lähinnä käyttäytymisen, juttujen (puheiden) ja piirroksien perusteella.



Minusta on typerää määritellä ikätasoa yksittäisen lelun, hahmon tai tv-ohjelman perusteella, joten en ota kantaa siihen, onko

nämä asiat sopivia vai ei. Ikätaso/kehitystaso on kokonaisuus, jossa yksittäinen asia ei kerro paljoakaan. Ole hyvä ja lue kirjoittamani teksti uudelleen.

että lapseni pysyvät mahdollimman pitkään lapsina.Se on vain joskus vaikeaa kun monien aikuisten mielestä paras lapsi on pikkuvanha, vaivaton koriste-esine, jolle lykätään kaikki viihde-elektroniikka kouraan viim. eskarissa ja annetaan ymmärtää että on tosi hienoa viettää elämäänsä tyhjänpäiväisen viihteen parissa ja että ystävyys on sama kuin näiden esineiden kilpavarustelu.

Vielä tokaluokkalainenkin on ihan pieni lapsi ja vielä 5,6-luokkalainen ja jopa murrosikäinen kaipaa turvallisuutta jossa voi taantua "lapselliseksi" hoivattavaksi, pehmeiden arvojen pariin. Lapsi joka saa olla pikkuinen niin kauan kuin vain on tarvetta, oppii ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään itselleen hyväksi olevia ratkaisuja. Lapsi jonka pitää teeskennellä isompaa kuin on, oppii vain peittämään epävarmuutensa ja hukassa olemisensa olemalla samaa mieltä ja määkymällä massan mukana vailla mitään kosketusta itseensä. Lapsuutta pitäisi vaalia. Vanhempien katu-uskottavuudenkin kustannuksella.

mitä tarkoitetaan NallePuh:ista tykkäämisellä. Tarkoittaako se sitä, että on NallePuh-aiheinen penaali tai paita? Vai tarkoittaako se sitä, että lapsi raahaa joka ikinen päivä NallePuh-lelunsa kouluun ja huutaa silmittömästi, jos opettaja yrittää ottaa sen pois?



Entä PikkuKakkonen. Katsooko lapsi mitään muuta? Puhuuko mistään muusta? Leikkiikö koko ajan PikkuKakkosta? Paljonko PikkuKakkosella on merkitystä elämässä?



Vaikka kouluikäinen katoisi silloin tällöin Teletapit tai nukkuisi Teletapin pehmolelu vieressään, se on ok. Mutta jos välitunneilla leikitään jatkuvasti Teletappia "hei, hei" ja kaikki jutut pyörii siinä, mitä Teletapeissa tapahtui, niin silloin olisin kyllä huolissani.



Järkeä saa käyttää. Ja kokonaisuus on se, mikä merkitsee.

Lapsuus on lyhyt koska sen kuuluu olla LYHYT

Ekaluokkalainen on vielä lapsi. Mutta tuo vauvakielisyys--- en tiedä, puhuvatko vanhemmat lapselleen vauvakieltä, "haluavat" pitää ainoan lapsen tai kuopuksen "vauvanaan" ?

Muuten noi Nalle Puhit ja Pikkukakkoset ei mitenkään huolestuttaisi. Oma 10-vuotiaanikaan ei ole mikään pikkuteini, vaan saattaa katsoa sisarustensa kanssa pikkukakkosta, samoin kuin sitä Hannah Montanaa, mutta ei ole kiinnostunut meikeistä, koruista, nuorisomusiikista tai muodista, vaan hoitelee mieluummin lemmikkejä ja ratsastaa, lukee hevoskirjoja ja käy taidekoulussa. Kavereidenkin kanssa on vielä paljon mm. ulkoleikkejä, tyttöjen ja poikien kanssa.

Toisaalta hän saa ja ottaa paljon vastuuta mm. koulusta ja harrastuksista, omista menoista kavereille ym. Mutta hän saa olla myös lapsi ja kasvaa rauhassa. Minusta se on tavoiteltavaa, ei liian nopea "teinistyminen".

osaa lukea, laskea ja kirjoittaa, mutta silti hänellä on oikeus olla vielä eskari-iässä lapsi ja välillä halutessaan "olla pienempi" kuin onkaan/esim. pyytää apua vessaan tmv. Minunkin mielestäni pienet lapset juoksevat ties missä iltakaudet -itse en sellaista hyväksy.

toisaalta jos lapsi on ikätasoistaan hitaammin kehittynyt on siinä omat ongelmansa. Pojan kaveri oppi myöhään puhumaan ja kulki tutti suussa vaipoissa pitkään, joten ajattelen häntä aina vähän tyhmänä ja jälkeenjääneenä mitä hän ei oikeasti ole. Ja se ongelma tulee siinä, että nyt isompanakaan en osaa suhtautua häneen normaalisti. Eli en halua meille leikkimään koska pelkään, että jotain ikävää sattuu ja häntä pitää vahtia enemmän kuin muita. Uimahalliin tai rannalle en ota häntä vaikka muita poikani kavereita on usein mukana.

Vanha ketju, mutta mietin silti että mikä kiire lapsilla on teinien ja aikuisten maailmaan? 10-vuotiaat "käyvät maksullisilla naisilla ja tappavat niitä" pelimaailmoissa, alakoululaisille opetetaan mikä on orgasmi ja alakoululaiset tytöt julkaisevat TikTokiin videoita groomaajien katsottavaksi. Esim. Ranskassa ja Saksassa ei taideta antaa älypuhelimia hyvin varhain, niin ei varmaan anneta myöskään aikuisille suunnattuja elokuvia tai pelejäkään. Taitaa päteä Venäjälläkin, jotain iloa sen maan "homopropagandalaistakin" on sillä se kieltää seksuaalisen sisällön lisäksi kauhua ja väkivaltaa sisältävän materiaalin esittämisen lapsille. Ainakin olen kiinnittänyt huomiota Venäjällä ja Virossa matkustaessakin, että siellä lapsi on vielä lapsi, ei miniaikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Hän esitti asiallisen kysymyksen, johon kukaan ei osannut vastata. Totta kai ekaluokkalainen saa olla lapsellinen, sehän on vain hyvä asia, mutta ap kysyi että mitkä tekijät vaikuttavat asiaan, MIKSI jotkut lapset ovat lapsellisia ja jotkut eivät?

t. lapsellisen ekaluokkalaisen äiti

Osa on oppinut kotona, että pitää olla "iso" jo ekaluokalla valitettavasti ja osa on jo siihen mennessä joutunut huolehtimaan itsestään se syö lapsuutta, vain siksi että osalla on moniongelmainen perhe ja osalla taas vanhemmat niin kiireisiä etteivät "ehdi" kun pitää takoa lisää rahaa. Itse olen kannustanut omia lapsia leikkimään mahdollisimman pitkään, oli kiva seurata kun omat lapset vielä teini-iässä leikkivät sukulaisten pienten kanssa, mutta anoppi tekele eli näiden mummo siitäkin sanoi että pitääkö leikkiä. No ei mulla muuta, olen itse jo yli 50 vuotias ja leikin koirani kanssa kuin lapset, ja kyllä alan tekemään nukkekotia itselleni .

Tällainen lapsi on saanut olla oma itsensä. Tuo lässytys toki on varmasti vanhempien aikaansaamaa, hänelle lässytetään kotona ja se ei ole ok edes pari-kolme vuotiaalle lapselle.