Mistä ja miten apua, jos ei vaan JAKSA enää?

luovuin autosta, lapset lopetti harrastukset, ruuan ostin lähikaupasta, annoin koiran tutuille.

Lähikaupan ilmoitustaululta löysin halpaa lastenhoito + siivousapua.

Minullakaan ei ole rahaa, mutta aikaani voisin antaa. Ja joskus tuoda vaikka ruokakassillisen.



Halaus!

Jos asut (Länsi-) Uudellamaalla, niin lastenhoitoapua tarjoan, jos haluat.

Pidemmällä tähtäimällä se ei tietenkään ole mikään ratkaisu, mutta valmistumiseesi asti se voisi tuoda helpotusta...

tai kasvatus- ja perheneuvolan kautta

Tilanteesi kuulostaa raskaalta ja tarvitset varmasti apua.



Ensinnäkin mielestäni tärkein neuvo: aktivoi sosiaalinen verkostosi. Kerro tilanteestasi ja jaksamisongelmastasi läheisillesi ja pyydä reilusti apua. Isovanhemmat (kai lapset pääsevät välillä myös isän puolen mummulaan kylään?), lasten kummit, omat sisaruksesi ja läheiset ystävät. Voisivatko he auttaa? Kuskata lapsia harrastuksiin, tulla talkooavuksi siivoamaan, viedä lapset leikkipuistoon pariksi tunniksi, ottaa vanhemmat lapset yökylään jne.



Saathan elatusapua lasten isältä? Ota yhteyttä kunnan viranomaisiin jos et saa. Soita vaikka kunnan vaihteeseen ja pyydä yhdistämään oikealle henkilölle.



Oletko varmistanut Kelasta, että saat kaikki sinulle kuuluvat tuet nyt kun elämäntilanne on muuttunut: lapsilisän yksinhuoltajakorotus, onko oikeutta asumistukeen?



Soita kuntasi sosiaalitoimeen ja kerro jaksamisongelmastasi. Voi olla, että saat sitä kautta apua. Avun määrä ja laatu vaihtelee kyllä valitettavan paljon kuntien välillä :(. Itselläni oli vuosi sitten jaksamisongelma ihan vain yhden lapsen kanssa ja sieltä tuli pari kertaa hoitaja kotiin koko päiväksi, joka lähti lapsen kanssa puistoon, jotta sain itse nukkua päiväunet ja hoiti sen jälkeen rästissä olleet kotityöt. Ei avun pyytäminen tarkoita sitä, että lapset otettaisiin huostaan, vaan kyllä vanhemmuutta yritetään tukea viimeiseen asti.



Osallistuvathan isommat lapset kotitöihin? Sen ikäiset osaavat kyllä jo vaikka mitä, kun vain ottaa heidät mukaan tekemään.



Tsemppiä koulutöihin, nyt kuulostaa, että niihin keskittyminen kirjaimellisesti maksaa itsensä takaisin, eli yritä saada ne rutistettua. Älä aseta rimaa liian korkealle, riittää kunhan menee läpi.



Itse laitoin lapseni hoitoon 1v3kk ikäisenä, kun vain ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä hänen kanssaan kotiin. Hienosti on lapsi hoidossa pärjännyt ja oppinut sosiaalisia taitoja. Eli älä siitä kanna huonoa omaatuntoa. Saat sitten opintojakin paremmin tehtyä kun päivällä on pienemmät hoidossa ja isommat koulussa.

Missä paikkakunnalla asut?

Eikö oikeasti muka ole ryhmäperhepäivähoitoa? tai perhepäivähoitoa koko pitäjässä?



Ehkä ei kannata autoa vielä myydä, laita seisontavakuutukseen.



Oletko käynyt kysymässä, oletko oikeutettu toimeentulotukeen?



Ota yhteys neuvolan perhetyöntekijään. Kaikilla paikkakunnilla ne eivät kuulu lastensuojelun alaisuuteen, eli ei tule lastensuojelun asiakkuutta. Mutta kysy, minkälaista apua he voisivat tarjota. Sekin riittäisi, että joku viesi vauvat ulos ja sinä saisit nukkua tai levätä, olla itseksesi tunnin verran kun isommat on koulussa.



Ota yhteys terv.aseman psykiatriseen sairaanhoitajaan jotta pääsisit keskustelemaan, sekin jo auttaa kun saa puhua ikävän tilanteen muiden kanssa.

Onpa sulla raskas tilanne. Ymmärrän vähän sun fiiliksiä, itsekin yh-jolla kolme lasta (kaksoset + yksi ;). Jäi yksin, kun kaikki oli alle 3v.



Avun saaminen on tänä päivänä vaikeaa ja riippuu kunnasta mitä apua on tarjolla. Meidän kaupungissa apua saa oikeasti vain silloin, kun on lastensuojelun asiakas. Lastensuojelulla on useimpien korvissa paha maine, mutta itse (äitinä ja kasvatusalan työntekijänä) ajattelen niin, että suojelen lapsiani, kun pidän huolta siitä että jaksan. Ns. vapaaehtoisesta lastensuojelusta ei jää mitään merkintää mihinkään, se ei vaikuta lapsiesi koulu tai hoitojuttuihin ja asiakkuuden saa päättää, kun haluaa.



Joten jos se on ainut vaihtoehtosi niin suosittelen. Ehdottomasti.



Olisi kiva tietää missä päin Suomea asut niin voisi ehkä jotain muutakin neuvoa... Itsekin olisin valmis antamaan apuja.



Toivottavasti löydät apua ja saat voimia jatkaa arkea lastesi kanssa. Tsemppiä oikein paljon ja muista, jokainen meistä vanhemmista räyhää lapsilleen joskus (tosin tunnistan kyllä tuon väsymysräyhän, se ei ole kivaa, kun räyhätessä tietää mistä johtuu muttei voi muutakaan).



Halaus.

että ottaisiko joku tuttu/sukulainen koirasi hoitoon joksikin aikaa? esim. viikoiksi tai viikonlopuiksi, tai sitten siihen asti, kunnes toivottavasti valmistut, ja koulunkäyntistressi poistuu. Et joutuisi tekemään raskasta luopumispäätöstä ja ilman koiraa pystyisit näkemään, että auttaisiko tuo jaksamistasi vai olisiko ikävä liian kova kuitenkin.

Joku muukin tuossa jo kyseli sun tuloista. Eli saathan elarit ja lapsilisän korotukset, onko teillä kuntalisää? Entäs asumistuki, olethan hakenut?



Mun laskutoimituksen mukaan sulla pitäis olla ns. ihan ok tilanne (jos vertaan omaani), tosin vaikea sanoa sun menoista ym. mitään. Mä saan älyttömän hyvin asumistukea (josta olen erittäin kiitollinen!), jolloin maksettavaa jää itselle melko vähän. En mäkään siis mitenkään leveästi elä, mutta mun ei esim. tällä hetkellä (3 lasta alle 5v.) kannattaisi mennä omaan matalapalkkaiseen työhön, rahaa jäisi suunnilleen saman verran käteen.

voisimme ottaa koiranne hoitoon ennalta sovittuun päivään asti (viikosta parista eteenpäin). Meillä on elämänvaihe, johon koira sopisi hyvin, mutta ei välttämättä vuosiksi eteenpäin.

Mutta jos itsestäni tuntuisi, että NYT kilahtaa, ottaisin yhteyttä varmaan sosiaalipäivystykseen (virka-ajan ulkopuolella) tai neuvolaan virka-aikana. Pyytäisin eteenpäin ja kolkuttelisin ovia, lastensuojelunkin.

Itseäni helpotti, kun tein elämästäni mahdollisimman helppoa. Eli lapset olivat hoidossa vaikka itse olin kotona jne. Miettisin sinuna myös koirasta luopumista.



Anna itsellesi lupa olla väsynyt ja masentunut. Se ei tarkoita sitä, että heittäisit kaiken läskiski, vaan että tosiaan mietit ne itsellesi helpoimmat ratkaisut ja annat itsellesi luvan toteuttaa ne. Neljän lapsen yksinhuoltajan ei tarvitse olla pullantuoksuinen kodinhengetär, joka hoitaa kaiken alusta loppuun yksin samalla tavalla kuin kahden aikuisen ja kahden lapsen perhe.



Lapset eivät joudu hoidossa heitteille. Päin vastoin: saavat virikkeitä ja sinä pystyt keskittymään samalla muihin itsellesi tärkeisiin asioihin. Jaksat paremmin olla hyvä äiti, kun sitä ei tarvitse olla 24/7. Uskon vilpittömästi, että tämä on parasta myös lapsille.



Ja tosiaan, kuten joku sanoi, ota ne isommat lapset mukaan arjen askareihin. Meillä ei ole arki sujunut ikinä niin hyvin, kuin tuona yksinhuoltaja-aikanani. Siivous ja ruuanlaitto voi olla yhteistä aikaa. Tuon ikäiset saa vielä pääsääntöisesti mukaan ja jopa nauttimaan arjen askareista. Antaa onnistumisen kokemuksia lapsille ja helpottaa jälleen sinun taakkaasi.



Muuten mieti jo yllä annetut vinkit:

- Saatko kaikki tuet, jotka sinulle kuuluvat?

- Millaisen turvaverkon pystyt rakentamaan ja miten sitä hyödyntämään? Jos sukulaisia ei ole, niin kenties joku toinen yh?

- Jos muu ei auta, ota tarvittaessa yhteyttä lääkäriin saadaksi psykiatrista apua.

- Ja pyydä apua neuvolan kautta, ennen kuin tilanne karkaa lopullisesti käsistä.



Voimia ja jaksamista. Seuraava vuosi on varmasti vielä rankaa, mutta arki helpottaa pikkuhiljaa. Toivottavasti tuleva kevät ja kesäkin piristävät mieltä.

sieltä voivat auttaa sinua löytämään lapsille hoitajaa ja esim antaa ruokaraha avustusta! REippaat koululaisenne joutavat ulkoiluttamaan koiraa tai sitten esim 4h yhdityksen nuoret ulkoiluttavat koiraasi puoli ilmaiseksi. Kerro tilanteesi sukulaisille rehellisesti.