Lue keskustelun säännöt.
Mitähän tästä pitäisi ajatella? :/ (sukulaisista...)
31.03.2011 |
Minulla on hankala tilanne muutaman lähisukulaisen kanssa...
Olen saanut heiltä apua vaikeissa elämäntilanteissani mm. asunnon muodossa. Nyt aion muuttaa miesystävän kanssa yhteen, mutta tiedän, että eivät hyväksy sitä.
Tilanne on ihan hullu. Luulisi, että aikuinen nainen, kahden lapsen äiti vieläpä, saisi päättää itse elämästään, muttei siltä tunnu...
Tuntuu, että he pyrkivät pitämään minut mahdollisimman lähellä ja en tiedä, miksi. Kerran, aikaa sitten, yritin puhua omilleni muutosta, niin alkoivat kiukuttelemaan kuin pikkulapset ja sanoivat, että minulle ei kelpaa heidän apunsa ja saivat minut tuntemaan oloni syylliseksi. Ja toisaalta valittavat siitä, kun joutuu auttamaan...
Itse apua tarjosivat ja eikö se nyt ole heillekin ihan mukava juttu, jos elän omillani? Mutta ei... :( Pitää asua tässä ja raha-apuakin tyrkytetään, sossuun ei saa mennä.
Mitä mä teen? Tuntuu, että pitää valita joko suku ja niiden pillin mukaan hyppiminen loppuun saakka, vaikka mikä olisi tai sitten minä itse, miesystäväni ja itsenäisyyteni (ja mielenterveyteni).
Oikeastaan taidan olla jo ratkaisuni tehnyt... :( Mua vaan pelottaa, että olen kohta yksin lasteni ja miesystävän kanssa. :( Musta tuntuu ihan kamalalta, että sukuun voi luottaa vain, jos tekee juuri niin kuin käskevät.
Mä haluan olla onnellinen. Mä haluan olla omillani ja yrittää. Mutta kuinka mä tulen pääsemään yli siitä syyllisyyden tunteesta ja sukulaisten vihasta? :( Ja mitä sitten, jos jään ihan yksin lasten kanssa? :( Pelottavaa.
Kommentit (6)
mielenkiintoinen aloitus. Jäin odottelemaan muiden kommentteja: mutta kyllä sun tosta sukulaisten ikeestä on päästävä pois joka tapauksessa.
Se jäi tässä nyt mua vaivaamaan, että 1) olisiko kuitenkin kyse vaan sun subjektiivisesta tunteesta, etteivät halua sun tulla omillaan (eli tuntuuko susta tältä, vai onko asia oikeasti juuri näin) ja 2) onko niillä joku oikea syy suhtautua tähän mieheen nihkeästi? Jos on, niin tuo reaktiohan on ymmärrettävä, eikä välttämättä liity siihen, että saatko itsenäistyä vai et.
Ei sillä, kyllä tuo teidän keskinäisriippuvuus toisistanne (onko kaikki naisia????) kuulostaa myös ihan todennäköiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenkiintoinen aloitus. Jäin odottelemaan muiden kommentteja: mutta kyllä sun tosta sukulaisten ikeestä on päästävä pois joka tapauksessa.
Se jäi tässä nyt mua vaivaamaan, että 1) olisiko kuitenkin kyse vaan sun subjektiivisesta tunteesta, etteivät halua sun tulla omillaan (eli tuntuuko susta tältä, vai onko asia oikeasti juuri näin) ja 2) onko niillä joku oikea syy suhtautua tähän mieheen nihkeästi? Jos on, niin tuo reaktiohan on ymmärrettävä, eikä välttämättä liity siihen, että saatko itsenäistyä vai et.
Ei sillä, kyllä tuo teidän keskinäisriippuvuus toisistanne (onko kaikki naisia????) kuulostaa myös ihan todennäköiseltä.
minusta tuntuu tältä. Mutta on tässä se, että veljeni muutti pois, ei tosin kovin kauas, ja siitä tuli aivan kamala hulabaloo. Vaikka veli hyppii vieläkin enemmän tai vähemmän heidän pillinsä mukaan, valitetaan koko ajan, että on aivan älytöntä, että muutti pois ja ei apu kelpaa ja kyllä hän "kotiin" palaa, kun ei tule pärjäämään omillaan!
Mieheen ei liity, sama oli edellisen miehen kanssa ja pompotella yritettiin jo ennen miehiä. En nyt yksityiskohtiin mene, kun en oikeastaan halua paljastaa kuka olen, mutta tilanne on tosi ja hankala. :/
Mistä mä saan sen energian ja rohkeuden ottaa elämä omiin käsiin? Kun liian helposti kuuntelen muiden puheita kun on nuo lapsetkin ja tahdon vaan heidän parastaan ja niin (muka) tahtovat sukulaisetkin. Voi olla, että kuvittelen vaan, että suku hylkäisi, eiväthän hylänneet veljeäkään, vaan yrittävät saada takaisin ikeen alle, mutta silti pelottaa. :(
En osaa nähdä tilannetta ulkopuolisen silmin. Ja mietin, olenko kamalan itsekäs ja välinpitämätön ihminen ja saako itsekkäästi tehdä niin kuin haluaa? :(
ap
niin pyydä tukea siltä veljeltäsi! Jos veljesi ei tunnista tätä ikeen alla olemista, niin olet luultavasti kuvitellut ainakin osan itse.
Oletko varma, ettei nyt vaan ole kyse siitä, ettet itse uskalla lähteä porukasta? Ettet kuvittele tätä reaktiota?
Mistä voimia: no siitä, että miksi sä eläisit elämääs jonkun toisen mielen mukaan? Miks ihmeessä? Eihän siihen ole yhtään loogista selitystä? Miksi otit mieluummin tukea ku menit sossuun? Sitä vartenhan se sossu on kehitetty, ETTEI IHMISTEN TARVITSISI OLLA RIIPPUVAISIA NIISTÄ, JOISTA EI HALUA OLLA RIIPPUVAISIA. Että olisi mahdollisuus itsenäisyyteen, eikä elää almujen varassa.
Siis onko joku sanonut, että sä et saa mennä sossuun? Miksi kuuntelit sellasta? Oisit vaikka ennemmi ottanut rahat molemmilta.
että jos joku sanois normaalisti itsenäistyneelle aikuiselle naiselle, että et saa mennä sossuun, niin ei se sanois: "okei, ei sit, jos sä sanot niin."
me kaikki jotain läheisriippuvaisia tms.? :S
Ap