Kuinka tärkeää mielestänne on päivittäinen ulkoilu lasten kanssa?

Ja kaksi kertaa päivässä en ikinä. Eihän siihen päivään sitten muuta mahtuisikaan. Paljon kehittävämpiä juttuja voi tehdä sisällä.



t. viiden äiti

kotihoidossa ja kotiäitinä olen siis.



Käymme joka päivä ulkona. Ulkoilu kestää yleisimmin 1-2 tuntia, ja se vietetään yleisimmin pulkkamäessä, leikkipuistossa, omalla pihalla tai kauppamatkoilla. Ulkoilun yhteydessä käydään usein rattailla ruokakaupassa, vaikkei siinä kaupassa "ulkona" ollakaan.



Ei meillä mitään fanaatikkoja ulkoiluasioissa olla. Ulkona käydään, ettei meillä seinät kaadu päälle ja pää sekoa. Tullaan hulluksi kaikki, jos ei poikien päästä ulos päivittäin. Ja saapa siinäkin kivasti päivää kulumaan.



Ollaan mekin joskus oltu koko päivä sisällä, mutta aika harvoin kylläkin. Kukin tavallaan!

Nehän vois hakee niitä lapsia ulos välillä:)

tulee stressi kokoaikaisesta ulkoilusta, niin en kyllä lähtisi. Eihän se muille kuulu kuinka teillä toimitaan! Meillä ulkoillaan just silloin, kun hyvältä tuntuu. Kaksi vanhinta, kun olivat pieniä, niin ulkoiltiin joka päivä, usein kaksikin kertaa. Nyt neljännen kanssa en kyllä edes ehdi joka päivä ulkoilla. Toki hän ulkoilee usein iltapäivisin vanhempien sisarusten kanssa.. Mun mielestä pääasia on, että teillä kaikki voi hyvin!

Nehän vois hakee niitä lapsia ulos välillä:)

Kaukana asuvat, kommunikoidaan lähinnä puhelimen kautta. Kaipa se on sitten tapa osallistua tms... :/ Mua ei edes huvita vastata äidin puheluhin, kun se taas kolmatta kertaa soittaa ja kysyy, joko on ulkoiltu...

ap

mutta kyllä ulkoilu tärkeää on. Se on ihan tutkittukin juttu:) "Tutkimuksen perusteella voi suoraan sanoa, että paljon sisällä aikaansa viettävän lapsen liikuntataidot jäävät heikoiksi. Tutkimus on myös vahvistanut ulkona leikkimisen määrän merkityksen liikunnan perustaitojen oppimiselle.



"Jo 3 - 4-vuotiailla ulkona leikkimisen määrä liittyy lasten motorisiin taitoihin. Jos taas lapsi leikkii paljon ulkona, eri liikuntataidot pääsevät kehittymään", Arja Sääkslahti toteaa. "



En ole itse ollut hirveän innokas ulkoilija, mutta asenteen muutos on auttanut ulkoilutapojen muuttamisessa. Paljon ulkoileva lapsi saa siellä purettua energiaakin ja illat ovat rauhallisia.

Vastaat puhelimeen joka kerta et nyt ei ehdi puhua kun ollaan menossa ulos. Vaikka soittais tunnin välein niin aina sama juttu =DDDDD





Mä en kyl kuuntelis tollasta. Sanoisin suoraan että eipä kuulu sulle ja pyytäisin soittamaan sitten kun on jotain asiaakin!

Sen verran kuin sitten ulkoileekin, joskus tunti, joskus kaksi. Joskus kerran päivässä, joskus kahdesti. Eikä ole pakko säällä kuin säällä eli jos sataa puukkoja, ulos ei ole pakko mennä.



Maalaisjärjen käyttö on sallittua tässäkin asiassa.



Meillä kun anoppi tai äitini käy, jokainen käynti merkitsee sitä, "että lapset pääsevät ulos ja saavat normaalia ruokaa" etc. ;) Toisesta korvasta menee ulos selitykset, koska tiedän, että ulkoillaan sopivasti ja syödäänkin oikein ja joskus herkutellaan... :)

Minusta asia ei kuulu heille vaikka kyllä itsekin pidän ulkoilua ihan lapsen perustarpeena, kunnollisen ruuan ja unen ohella, kaikki yhtä tärkeitä. Olen kotiäiti ja ulkoilen lasteni kanssa kyllä arkipäivisin kaksi kertaa päivässä 1-3 tuntia kerralla ilmasta riippuen, yhtenä arkiaamuna mennään kerhoon ulkoilun sijaan mutta silloinkin kävellään parin kilometrin kerhomatka. Ulkoilu on joko omassa pihassa tai lähipuistossa kavereiden kanssa leikkimistä, välillä käydään talvisin luistelemassa ja kesällä vastaavasti uimassa tai pyöräilemässä. Ulkoiluseuraa lapsille ja juttuseuraa äidille löytyy lähitaloista ja puistosta aina mikä on kiva juttu. Meillä lapset odottavat aina uloslähtöä ja päiväkin sisällä kipeänä ollessa harmittaa kyllä kovasti.

mutta ei kuitenkaan ihan niin tärkeää, että siitä stressiä pitäisi ottaa.

Entisellä asuinalueella ulkoilin lapsen kanssa vähintään kerran päivässä. Se oli mukavaa, koska oli tutut naapurit ja aina seuraa sekä minulle, että lapselle. Nykyisellä asuinalueella en vielä oikein tunne ketään ja piha ja puistot on ihan tyhjillään. On erittäin tylsää pitää itse lapselle seuraa, joten olen korvannut ulkoilun aika pitkälle sillä että ollaan kerhoissa. Mielestäni se on tärkeämpää jo ihan siksikin, että kerhoissa tutustun tämän alueen äiteihin niin että meillä joskus taas on toivottavasti taas ulkoiluseuraakin.:)

tiedän, että lapsille se tekis tosi hyvää päästä joka päivä ulos! En siis esitä ollenkaan etteikö olis tärkeää. Lapsi nauttii ulkoilusta paljon ainakin meillä kaikki nuo 3 lasta ovat pienestä pitäen tykänneet eniten olla ulkona. Se tekee hyvää fyysisesti mutta myös henkisesti.

Riippuu lapsen/lasten iästä. En ikinä menisi toitottamaan kenellekään ulkopuoliselle, kuinka paljon hänen tulee ulkoilla lasten kanssa. Mutta vauvaa ja pikkutaaperoa isompien, kävelevien, on mun mielestä ihan HYVÄ ulkoilla - tai muuten päästä kodin ulkopuolella liikkumaan - kahdesti päivässä. Mutta ei se leikkipuisto mikään ainoa, autuaaksi tekevä paikka ole.



Siis ulkoilu rytmittää mun mielestä kivasti päivää, saa lapset luonnollisesti liikkeelle ja väsyneeksi, ovat parhaimmillaan pois toistensa tukasta eivätkä sotke kotia. Sisälle tullessa ovat tyytyväisempiä kuin ulos lähtiessä (jos inhoavat lähtemistä, siis ja ulkona on ollut kivaa).



Joillakin ei mene hermo, vaikka lapset olisivat kuinka villeinä sisällä, mulla palaa käämi. Se puoltaa ulos menoa.

miltä tuntuu viettää usein päiviä kokonaan sisällä samojen seinien sisällä? Johan siinä jokainen lapsi turhautuu ja kasvaa sohvaperunaksi. Pääasiassa siis lasten pitää päästä päivittäin ulos. Ei siitä stressiä kannata ottaa jos joskus ei tule tilaisuutta mutta mielummin päivittäin ulos.

Mutta me ulkoillaan 2-3 krt päivässä ja kyllä kaikki meidän tuttavaperheetkin ulkoilee. Kerran nyt ainakin. Olisi ihan hullu ajatus, että upealla ilmalla puuhailisimme sisällä.

Olen siis ulkoiluhullu, jonka mielestä ulkoilu huonolla säällä on pukeutumiskysymys. Nautin kun lapset liikkuvat posket punaisina, hengästyvät ja hikoilevat. Kaveriporukassa pelaaminen esim. keinumattia, pihalätkää, pistettä opettaa myös pärjäämistä muutenkin. Meillä mahtuu tytöt ja pojat samaan porukkaan ja kynnelle kykenevät pienet myös. Välillä vanhemmat osallistuu ja välillä katsellaan kauempaa.

Aamut ollaan leikkipuistossa erilaisissa puuhissa. Työpäivinä jää nuo aamu-ulkoilut pois.

Ja vaikka paljon ulkoillaankin, äitini soittelee, että on hieno ilma, oletteko yhtään ulkoilleet...

Meidän 1,5 vuotiastahan ei meinaa edes saada sisälle syömään, kun lapioiminen on niin kivaa! Minusta on tärkeätä opettaa lapselle suomalaista metsää, peltoa, vesistöä vaikka täällä pk-seudulla asummekin. Kaikki kuitenkin löytyy täältä ihan kivenheitonpäästä.

Tänäänkin oli ihme, kun linnut lauloivat vielä vähän myöhemminkin ja ulkona on helppo "opettaa" kertoa uusista asioista ja aika kuluu huomattavasti nopeammin, kun sisällä. Mutta toki jos tökötetään leikkipuistossa, niin vielä mahd. ilman kavereita, niin kyllähän se aika pitkältä tuntuu.

Meillä kävellään ja ihmetellään, välillä vaunutellaan ja edetään paikasta toiseen ja jos sitten ollaanki jo pitkällä kotoonta, niin bussilla vaan kotiin päin.

niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. Ja tottakai myös äidille samalla tavalla!



Me käydään joka päivä ulkona, ainakin kerran tai pari. (Paitsi tietty kovat sateet ja pakkaset). En pystyis millään istumaan sisällä koko päivää esim. nyt kun on hienoja aurinkoisia ilmoja. Mulle tulisi jo stressi siitä että oltais hyvällä ilmalla sisällä...

Anopeista ja äideistä viis...käytä omaa järkeäsi





Meillä 5 lapsen kanssa ulkoillaan päivittäin 1,5h x 2, kunnon vaatteet päälle niin ulkona pärjää säällä kuin säällä.



On kyllä tutkitusti todettu, että lapset tarvitsevat säännöllistä ulkoilua kuten muitakin perustarpeita. Useimmitenhan tämä on vanhemmista kiinni ei niinkään lapsista.

Meillä ei paljoa sairastella eikä turhia lapset kinaa kun ulkoilu katkaisee "sisällä seinille hyppimisen".

Tiedän perheen jossa ei usein ulkoilla ja lapset ovat alituiseen kipeinä ja kinaavat taukoamatta toistensa kanssa. Happihyppely ainakin kerran päivässä tekee kaikille hyvää :)

jopa 3xpäivässä jos hyvä ilma. pieni tihkusade ei haittaa eikä pimeyskään.

kaatosadepäivinä käymme puolen tunnin hyppelyllä.

pidän tärkeenä ulkoilua. ja me emme sairasta usein.

Riippuu lasten iästä jne., mutta ulkoilu on tärkeää juuri liikunnallisuuden kannalta. Toki jos lapset saavat ja heillä on tilaa juosta, pommpia ja kiipeillä sisällä, niin hyvä niin, mutta kyllä yleensä pyrin siihen, että nuo asiat hoidetaan ulkona (vaikka sisälläkin saa riehua vähän).

Lapsen pitäisi saada liikuntaa siis vähintään 2 tuntia päivä - kaikki ulkona olo ei toki ole liikuntaa, mutta noita rattailla kauppaan osioita en laskisi mukaan.

vähintään 2 tuntia päivässä, satoi tai paistoi - paitsi jos ollaan kipeänä.

Mielestäni yksi lapsen perustarpeista. Sitä paitsi jos ei jo pienenä totu ulkoilemaan, miten sen saa teininä ulkona käymään ollenkaan?