Ylipainoiset

11: voi varmaan, mutta sitten kyllä annoskoko mättää. Se, jolla on ruuasta saatu energia ja liikunta hyvässä suhteessa, ei liho. Valitettavasti tää peruskulutus on jo ihmisillä niin erilainen, että samoilla ruualla/samalla määrälläkin toinen lihoo, toinen ei.

Ja en ole itse mikään normipainoinen. Kahdestakymmenestä liikakilosta puolet karistettu. Ja tiukkaa tekee joka ikinen kilo.

Vaan syömällä terveellisesti ja liikkumalla, paino pysyy samassa mutta onneksi sentään kunto kohenee ja terveys paranee.

Ylipainoinen on lihonnut ehkä aiemmin, jolloin on syönyt liikaa ja väärin.

viikko sitten. Nyt odottelen paikkojen parantumista, niin sitten painoa putoo 10kg, siis liikunnalla ja tietenkin imetyksen ehdoilla.

Terveellisesti syön ja olen syönyt koko elämäni. Näin ainakin luulen =)

Pidän herkuista, eikä selkärankaa kamalasti ole. :( Repsahdan aina.



Jumpassa tykkäisin käydä, mutta nyt on elämäntilanne opiskelevana pienten lasten äitinä sellainen, että on todella vaikea löytää aikaa jumpalle. Silloin, kun olisi aikaa, ei ole jumppaa ja kun olisi jumppa, en minä sinne pääse. Varsinaisen lenkkeilyn kävelyn tai juoksun muodossa estää varmaan laiskuus ja se, että lenkkeily on mielestäni todella tympeää puuhaa.

eli elämäntaparemppa on aloitettu, liikunta otettu osaksi elämää ja ruokakin on jo kevyempää.



aikaisemmin taisi olla sekä motivaation puute että todella huono kunto.



voin vähän nolostellen kertoa, että minun kunnollani aloitettiin liikunta todella pienestä. laihduttajan kuntokävely kirjassa oli ohjeet aloittelijan kävelyohjelmaan ja se alkoi oikeasti vain kymmenen minuutin reippailla kävelylenkeillä päivittäin, parin viikon kuluttua lisättiin viisi minuuttia kahteen päivään ja kahden viikon kuluttua taas.



aluksi ajattelin, että tuolla ei millään voi kohottaa kuntoa tai laihduttaa, mutta aloitin sen kuitenkin, kun tuli kirjakin ostettua. tajusin myöhemmin, että tuolla kymmenen minuutin aloituksella taidettiin pikemminkin opetella vain poistumaan ovesta ulos ja tekemään jotain. ja minulla se tehosi. nykyään juoksen jo osan lenkeistä ja paino on pudonnut parikymmentä kiloa.



suosittelen tuota kirjaa (näin sen jossain suomalaisen kirjakaupan alelaarissa ihan vasta, eli ei taida nykyään olla edes kallis) sellaisille, joilla ei tunnu olevan motivaatiota lähteä liikkeelle tai jotka pelkäävät, ettei kunto kestä liikuntaa.

että ei tunnin lenkille ehdi?

mahdatte olla stressaantuneita

liikuntarajoite. En pysty kävelemään ilman tukea, käytän pyörätuolia liikkumiseen. Voin uida ja uinkin, mutta se ei riitä. Motivaatiota olisi vaikka kuinka, mutta pulssia nostattavaa liikuntaa on vaikea keksiä yhdelle toimivalle raajalle.

minun ohjelmani on yksi 20 minuutin intervalli, kaksi 40 minuutin peruskuntolenkkiä ja yksi puolentoista tunnin kevyt lenkki viikossa ja nuo määrät ovat todellakin ihan maksimi mitä pystyy nipistämään.

tunnin siirtymisineen. joskus menee neljäkin tuntia.

Syönkin terveellisesti, mutta liikaa ja sen lisäksi syön herkkuja. Tiedätkö miksi? Koska pidän siitä. Rakastan hyvää ruokaa ja se onkin minulle yksi elämäni suurimpia nautintoja. Olen mielummin loppuikäni 10 kiloa ylipainoinen ja nautin elämästäni, kuin normaalipainoinen tai jopa hoikka ja joudun kituuttamaan näkkärillä ja porkkanalla. Se on ihan okei!



Minua ei kiinnosta muiden kilot eivätkä ilot, niin miksi sinua kiinnostaa minun?

tunnin siirtymisineen. joskus menee neljäkin tuntia.

voi aloittaa ja lopettaa kotiovelle.

kun on neljä lasta yksinhuoltajalla ja hoitajaa ei ole omasta takaa, neljän tunnin harrastukset eivät sovi. kaikkien elämäntilanne kun ei ole samanlainen.

Liikunnan vähyys, itsekurin puute herkkujen suhteen, annoskoot ja lisäksi vaikeutta tuo kilpirauhasen vajaatoiminta joka ei ole oikein kunnolla hallussa. Jos esim niitä annoskokoja pienentää alkaa ihan järjetön väsymys palelu jne. säästöliekille menee elimistö heti vaikka verikokeiden mukaan pitäisi olla lääkkeillä ainakin lähes ok. Olen miettinyt auttausiko karppaaminen tms. En vaan sen väsymyksen kanssa selviä edes normaalista arjesta saati sitten jos tulee jotain erikoisempaa esim lapset sairastaa.

onko ap itse ylipainoinen vai minkä takia laitoit tällaisen aloitteen tänne?

Mikä estää teitä lenkkeilemästä ja syömästä terveellisesti?

Motivaation puute vai mikä?

Lenkkeilen ja syön terveellisesti. Olen näine tehnyt viimeiset 2 vuotta. Sitä ennenkin söin jo 3 vuotta terveellisesti.

Olen edelleen ylipainoinen mutta paino on laskusuunnassa. Samoissa lukemissa se on junnannut viimeiset 5 vuotta. Liikapainoa reilu 40 kiloa.

Paino lähti nousuun esikoista odottaessa v. 1989.

Syön tällä hetkellä erittäin terveellisesti. Ei siis ole estettä sille, aina en vain ole jaksanut välittää, miten syön.



Lenkkeilemisen (jos siis tarkoitetaan juoksua) estää nyt huono kunto. Liikunta on minusta ollut aina vastenmielistä, eli motivaatio todellakin puuttuu.

itsellä on noin 10 kg ylimääräistä, en kyllä edes näytä mitenkään läskiltä. Ennen ei tarvinnut (nuorena) tehdä oikein mitään ja pysyi laihana. Sitten ikää tuli enemmän ja sohvalla makaaminen jatkui ja silloin tällöin herkkujen syöminne, istumatyö jne.



Pidän urheilusta kyllä, mutta aina ei vain jaksa. Ja varsinkin talvi on saanut aikaan sen että koirien kanssa lenkitkin on lyhentyneet.



Eilen aqua zumbassa oli hauskaa, toivottavati innostus kestää tällä kertaa.

Myös hieman epätietoisuus, mikä omassa ruokailussa mättää. Muut meidän perheessä ovat hoikkia, jopa laihoja ja kun äiti intoutuu laihduttamaan, niin lapset laihtuvat entisestään. Se ei ole hyvä.

Olen tunnesyöjä ja masennuttua mikään ei kiinnostanut. Lohduttauduin ruualla. Nyt on ylipainoa, mutta onneksi laskusuunnassa ja masennuksestakin päästy =)

Työni on fyysistä, joten ei huvita sen päälle lähteä lenkille. Roskaruoka on hyvää, vihannekset on kalliita. Ihan parasta rankan päivän jälkeen on löhötä sohvalla ja mussuttaa herkkuja.

lapsena opitut tavat.

Epäterveellinen ruoka on helppoa ja nopeaa.



Omituiset ruokailurytmit.