Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi aikuisen ihmisen toimintaa?
30.03.2011 |
...jos lähes nelikymppinen, kahden lapsen isä bilettää, käy kaveriporukassa naku-uinneilla ja muutenkin "hengailee" viikonloppuna kaiken maailman kotibileissä/tanssimassa yökerhoissa kavereidensa kanssa. Töissä käy ja muuten ihan kunnollinen. :)
En sano, ettäkö tämä väärin olisi, mutta eikö tämä kuulosta eron jälkeisen ahdistuksen purkamiselta ja nuoruuden uudelleen elämiseltä? Vai olenko mä itse tosiaan näin tiukkis, kun ihmettelen tällaista toimintaa aikuiselta ihmiseltä? :) En tuomitse, haen vaan uutta näkökulmaa omaani.
Kommentit (35)
mut tyhmää heti tuomita yläastemeiningiksi. Sitten on tietysti eriasia jos ei lapsista välitä yms. Kyllä juhlimiset jää kun tapaa uuden naisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on joku 40-kriisi, tai purkaa eroahdistustaan tai todennäköisemmin molemmat yhdessä.
Mutta ei mulle tuu mieleen paheksua vaan mieluummin tuntisin jotain säälin/myötätunnon sekaista. Ei taida kauhen onnellinen ja tasapainossa olla? Mutta kukapa olisi just eron jälkeen. Ja pitäähän sitä ahdistusta JOTENKIN purkaa.
Muistaakseni jossain sanoin, että eihän tuo väärin ole. Mutta eihän tuollainen sitä ahdistuksen todellista syytä poista. Ehkä mua huolestuttaa se, kun kyseinen ihminen ei mitenkään tunnista tätä ahdistuksensa purkamiseksi, kunhan vaan piti hauskaa. Joten silloin itse ahdistusta ei varmaankaan ole vieläkään käsitelty?
eikö eron jälkeistä ahdistusta saa purkaa? Vai onko olemassa joku yleisesti hyväksytty, "poliittisesti korrekti" tapa, jolla puretaan ahdistusta? Pitääkö miesten purkaa ahdistusta samalla tavalla kuin naiset?
Ehkä ap:n kuvailema mies haluaa palata nuoruuteen, aikaan ennen avioliittoa ja ottaa sieltä vauhtia uuteen elämänvaiheeseen?
.
että jos oli ahdistuksen purkua, niin asia on täysin ok. Jos tuo on taas ihan normaali nelikymppisen toimintaa, niin taidan olla väärän miehen kanssa...
Muistaakseni jossain sanoin, että eihän tuo väärin ole. Mutta eihän tuollainen sitä ahdistuksen todellista syytä poista. Ehkä mua huolestuttaa se, kun kyseinen ihminen ei mitenkään tunnista tätä ahdistuksensa purkamiseksi, kunhan vaan piti hauskaa. Joten silloin itse ahdistusta ei varmaankaan ole vieläkään käsitelty?
eikö eron jälkeistä ahdistusta saa purkaa? Vai onko olemassa joku yleisesti hyväksytty, "poliittisesti korrekti" tapa, jolla puretaan ahdistusta? Pitääkö miesten purkaa ahdistusta samalla tavalla kuin naiset?
Ehkä ap:n kuvailema mies haluaa palata nuoruuteen, aikaan ennen avioliittoa ja ottaa sieltä vauhtia uuteen elämänvaiheeseen?
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oleellisinta kuitenkin ole, että ihminen pääsee ahdistuksestaan eroon? Emme tiedä miten ahdistunut mies erostaan on, tai onko ylipäänsä ahdistunut siitä! Mistä sinäkään sen tiedät, ap? Kyse on etä-isästä, mutta en tiedä mikä näkökulmasi on häneen - onko hän veljesi, isäsi (tuskin :)), naapurin mies, exäsi, uusi ihastuksesi? Jotkut tuntevat erosta suurta helpotusta ja iloa. Toiset taas kokevat eron elämänsä suurimpana tappiona ja lamaantuvat vuosiksi. Noiden kahden väliin mahtuu valtava kirjo tunteita ja käsittelytapoja. Niitä on vaikea mennä arvottamaan "yleisellä tasolla".
Etsit näkökulmia miehen valintoihin, mutta mitkä ovat omat tunteesi? Oletko kauhistunut, huolissasi, pettynyt? Omia tunteitasihan voit käsitellä, et kenenkään toisen.
17
Muistaakseni jossain sanoin, että eihän tuo väärin ole. Mutta eihän tuollainen sitä ahdistuksen todellista syytä poista. Ehkä mua huolestuttaa se, kun kyseinen ihminen ei mitenkään tunnista tätä ahdistuksensa purkamiseksi, kunhan vaan piti hauskaa. Joten silloin itse ahdistusta ei varmaankaan ole vieläkään käsitelty?
eikö eron jälkeistä ahdistusta saa purkaa? Vai onko olemassa joku yleisesti hyväksytty, "poliittisesti korrekti" tapa, jolla puretaan ahdistusta? Pitääkö miesten purkaa ahdistusta samalla tavalla kuin naiset?
Ehkä ap:n kuvailema mies haluaa palata nuoruuteen, aikaan ennen avioliittoa ja ottaa sieltä vauhtia uuteen elämänvaiheeseen?
.
ja muina aikoinakin vain haikailee viikonloppujen biletystä ja jos vielä kaupan päälle nämä biletyskaverit ovat enemmänkin satunnaisia tuttavia, niin tottakai se on huolestuttavaa eikä niin kovin aikuismaista. Kaikki äärimmäisyys on aina huolestuttavaa.
Sen sijaan satunnainen biletys ei ole. Lisäksi tämä mies saa ehkä tuota kautta ahdistuksen purettua ilman että sitä tarvitsee mitenkään sen kummemmin purkaa. Eron syitähän on hyvä miettiä ja puida kunnolla, mutta ahdistustahan voi purkaa ihan miten parhaiten tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eli asia oli niin kuin ajattelinkin, olen itse tylsä ja tiukkis. Ja ylpeä siitä. :D Mä rentoudun ja pidän hauskaa muilla tavoilla.
Olet säädyllinen ja hyväkäytöksinen hyvä ihminen. Lopeta itsesi haukkuminen turhaan. Hyvää päivänjatkoa.
mut tyhmää heti tuomita yläastemeiningiksi. Sitten on tietysti eriasia jos ei lapsista välitä yms. Kyllä juhlimiset jää kun tapaa uuden naisen...
Tunsin kerran tällaisen juhlivan miehen. Ei jäänyt juhlinnat uuden löytyessä vaan juhlinta jäi päälle. Uusi nainen katteli yllättävän pitkäänkin menoa, kunnes siitäKIN tuli exä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perjantaista maaanantai-aamuun.
Nelikymppisen kahdenlapsen vanhemman on ihan ok hengailla kotibileissä ja naku-uida kaverien kanssa silloin tällöin, eikä se ole mitään nuoruuden uudelleen elämistä, vaan ihan normaalia nelikymppisen elämää - mutta jos sitä pitää tehdä koko ajan niin herää kysymys, että jääkö lapsille ja vanhemmuudelle mitään roolia koko kuviossa ja jos ei jää niin tilanne on vähän huono kun niitä lapsia kuitenkin ON?
siis ex-miehesi, vai miksi asia sinua vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35 suurperheen yh
No sulla ainakin noita perheitä riittää! Ja kaikki vielä suurperheitä!
Mä olen jopa bilettänyt niin rajusti, että vedin opiskeluaikaset (9v sitten hankitut) haalarit päälle, ja lähdin kolmikymppisen (myös ex-opiskelija) kaverini kanssa teinien bileisiin!!
Ja ihan aikuinen kolemen lapsen äiti olen, ikää 43v:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme edelleen miehen kanssa samassa talossa erinäisistä syistä johtuen (enää muutama kk) ja myönnän bilettäväni JOKA viikonloppu joko pe tai la.
MInulla tämä johtuu kolmesta syystä:
-haluan tavata ihmisiä, pukeutua nätisti ja testata, olisko vielä eronneella kotiäidillä kenties jotain saumaa... Ihan rehellisesti siis testaan viehätysvoimaani, vaikka en itse siis mene kenenkään puheille tai mitään, pukeudun tyyikkäästi (rakastan kauniita ja tyylikkäitä vaatteita), enkä rupea örveltäväksi pubiruusuksi pissisvaatteineen. :D
-Haluan päästä pois talosta, jossa mieheni istuu ja möllöttää telkkarin ääressä hipihiljaa.
-haluan kokea jotain hauskaa, piristävää, kuunnella hyvää musiikkia, olla jossain, mihin vain aikuiset saavat tulla.
Harrastan tietenkin myös muita juttuja, esim. käyn salilla ja luen paljon. Päivät kuluvat kokokaan lasten ehdoilla, joten on IHANAA päästä säännöllisesti kotikuvioista pois, tavata ystäviä ja antaa miehelle aikaa olla lasten kanssa keskenään.
Tässä kuussa joudun jo opiskelujen takia alkaa rajoittamaan biletystä rankalla kädellä.
ja sinä menit jo yksityiskohtiin toisen ihmisen elämästä. Kyselin tuolla että mikä olisi sinusta "oikeampi" tapa purkaa eroahdistusta ja pari muutakin kysymystä tein. Olisi kiva lukea vastauksesi.
17